Kiitos mielenkiinnosta laukkuani kohtaan. Sain privaattina kyselyitä, että miten asiassa kävi. Eräs ystävä kirjoitti kymmenen kohdan tekstin, jossa pohdittiin laukun ostamiseen liittyviä asioita: voiko laukkua yhdistellä, kestääkö se aikaa muodin vaihtuessa ja kestääkö se kulutusta. Väri tulee valita huolellisesti, jotta se on helppo yhdistellä. Laukkua voi pyytää katsottavaksi päivänvalossa.
Teksti olisi kelvannut julkaistavaksi lehdessä, niin perusteellista asiaa se on! Kiitos Sinulle, tiedät kyllä kuka olet :-)
Lahjakortin viimeisillä hetkillä kysäisin vielä asiasta tyypiltä, joka on koulutukseltaan psykologian maisteri ja työskentelee terapeuttina. "Mitä olet mieltä tällaisesta laukkuasiasta?" Tiivistettynä hänen vastauksensa oli suunnilleen niin, että onko parempi vain maksaa veroja ja hissutella koko elämä vai hankkia elämyksiä? Jos tämä laukku on minulle elämys, niin voin ihan hyvin ostaa sen. Jos olen huolissani niistä Afrikan nälkää näkevistä lapsista, niin voin lahjoittaa sopivan summan rahaa hyväntekeväisyyteen.
Vielä tarkennuksena, että en ole ostamassa sitä tuhannen euron laukkua, se on jo aivan liian kallis. Enkä myöskään ole ostamassa kallista laukkua kalliuden takia. Kallis makuni ilmenee käytännössä siten, että jollain tavalla tunnistan laadun ja tykästyn (hintaa tietämättä) tavaroihin, jotka ovat laadukkaita ja siksi usein myös hinnakkaampia.
Esimerkki: akkainlehden tilaajalahjana on huivi tai koru, jotka ovat... no juurikin tilaajalahjan näköisiä. Tiedätte varmaan: huolittelematonta, räikeää, itekkin osaisi suunnitella kauniimman. Mitä teen sellaisella? Antakaa mieluummin alennusta siitä lehdestä.
Laukkukaupan myyjä oli niin ystävällinen, että jatkoi lahjakorttini voimassaoloa. The Laukusta on tulossa uusi väri keväällä. Väri on parempi, klassisempi, helpommin yhdisteltävissä vaatteisiin ja asusteisiin. Minut kirjattiin laukkukaupan "puhelinpäiväkirjaan". Eli aion ostaa The Laukun. Odotan sitä saapuvaksi huhti–toukokuussa 2012. Tämähän on kuin Sinkkuelämäässä, kun Samantha odotti Birkiniä.
Nyt en kirjoita enempää, koska mökötän. Mökötän itselleni. Kävin sovittamassa housuja ja sovituskopin peili osoitti kylmäkiskoisen toteavasti, että olen lihonut. Tulin huonolle päälle. Ajattelin, että täytyy lotota, jotta pääsee rasvaimuun. Sitten ajattelin, että ihra-ahteri on kuitenkin vain ihra-ahteri, ei syöpä, MS-tauti eikä ALS.
Sitten tulin siitä pahalle päälle, että olen pahalla päällä vain ihran takia. Joka ei ole syöpä, kuten todettu. En osaa elää tätä elämää.
8. marraskuuta 2011
1. marraskuuta 2011
Kuinka kalliin laukun ihminen saa ostaa?
Sain vuosi sitten lahjakortin erääseen laukkukauppaan. Lahjakortin arvo on 50 euroa. Kyseisen laukkukaupan hintataso on sellainen, että sieltä saa viidelläkympillä avaimenperän.
Eräs laukku on kuluneen vuoden päivät miellyttänyt minua kovasti. Kutsukaamme sitä tässä nimellä The Laukku. The Laukku on kallis. Minulla on kallis maku.
Vaihtoehtoni ovat:
1. Ostan jonkun avaimenperän tai muun sellaisen, jonka saan lahjakortilla.
2. Ostan jonkun hienon laukun (esim. The Laukun) ja maksan loput itse.
3. Jätän lahjakortin käyttämättä.
Jos vetäisin vaihtoehdolla 2, niin kuinka kalliin laukun voi ostaa? Olen käynyt liikkeessä jo ainakin kolme kertaa tuijottelemassa hyllyjä. Viimeeksi eilen. Mietin vaihtoehtoja The Laukun ohelle ja katselin tuotteita. Hyllyssä oli kivannäköinen mustavalkoinen laukku, jossa oli lehmän kylkeä muistuttava pinta. Vasikan nahkaan oli värjätty sellaisia lehmälaikkuja.
- Tämähän on kiva. Minkä hintainen tämä on?
- Se on tuhat euroa.
Tonni käsväskystä on liikaa. Minkä summan saa käsilaukkuun käyttää? Afrikassa lapset näkevät nälkää. Äiti ja isä suuttuisivat, jos kuulisivat minun ostaneen kalliin laukun. Lähipiirissäni on perheitä, joissa lasketaan hankinnat hyvin tarkkaan niukkojen tulojen takia. Eipä itsellänikään kassavirta sisäänpäin ole kehuttava, mutta olen sen verran kapitalistinen paskiainen, että kyllä yleensä järjestän rahat, jos jotakin päätän ostaa.
Kysyin ystävältäni saanko ostaa käsilaukun, jonka hinta on suurempi kuin asuntolainani lyhennys kuukaudessa. Kaverini vastasi, että osta pois, jos kassa kestää. Luottokortteja ja muita maksujärjestelyitähän on. Rahoitus kyllä järjestyy. Kysymyksen ydin on siinä, että voinko ostaa kalliin laukun? Onko se oikein? Onko tähän jokin moraalinen sääntö?
Ei tyyriin eikä hinnakkaan, vaan kalliin.
Ajattelin, että kestäähän se sitten vuosia, laatutuote. Halvemmallakin saisi laatutuotteen. Ei tuo sen enempää kestä. Tämäkään ei siis käynyt perustelusta.
Jos samalla rahalla ostaa viisi kassia, niin onko se parempi vai huonompi? Onko rahan tuhlaaminen pienempi paha kuin luonnonvarojen tuhlaaminen? Mikä on tuhlaamista? Saako tehdä mitä haluaa kun käyttää omia rahojansa omalta tililtä?
Näin eilen kaupan kassalla naisen, jolla sattumalta oli kalliin kaupan kallis laukku (olin juuri hypistellyt samanlaista laukkua kalliissa kaupassa). Hän sulloi kalliiseen laukkuunsa ruokaostokset ja kipsutteli tiehensä. Jotenkin ihailin häntä. Olenko pinnallinen? Vai bränditietoinen?
Viidenkympin avaimenperällä en ainakaan tee mitään. Laukkujakin on ihan riittämiin, kyse ei ole siitä, että omistaisin liian vähän laukkuja. Silti The Laukku on pitänyt minua otteessaan vuoden päivät.
Lahjakortti on enää neljä päivää voimassa. Päätöksiä, päätöksiä.
Eräs laukku on kuluneen vuoden päivät miellyttänyt minua kovasti. Kutsukaamme sitä tässä nimellä The Laukku. The Laukku on kallis. Minulla on kallis maku.
Vaihtoehtoni ovat:
1. Ostan jonkun avaimenperän tai muun sellaisen, jonka saan lahjakortilla.
2. Ostan jonkun hienon laukun (esim. The Laukun) ja maksan loput itse.
3. Jätän lahjakortin käyttämättä.
Jos vetäisin vaihtoehdolla 2, niin kuinka kalliin laukun voi ostaa? Olen käynyt liikkeessä jo ainakin kolme kertaa tuijottelemassa hyllyjä. Viimeeksi eilen. Mietin vaihtoehtoja The Laukun ohelle ja katselin tuotteita. Hyllyssä oli kivannäköinen mustavalkoinen laukku, jossa oli lehmän kylkeä muistuttava pinta. Vasikan nahkaan oli värjätty sellaisia lehmälaikkuja.
- Tämähän on kiva. Minkä hintainen tämä on?
- Se on tuhat euroa.
Tonni käsväskystä on liikaa. Minkä summan saa käsilaukkuun käyttää? Afrikassa lapset näkevät nälkää. Äiti ja isä suuttuisivat, jos kuulisivat minun ostaneen kalliin laukun. Lähipiirissäni on perheitä, joissa lasketaan hankinnat hyvin tarkkaan niukkojen tulojen takia. Eipä itsellänikään kassavirta sisäänpäin ole kehuttava, mutta olen sen verran kapitalistinen paskiainen, että kyllä yleensä järjestän rahat, jos jotakin päätän ostaa.
Kysyin ystävältäni saanko ostaa käsilaukun, jonka hinta on suurempi kuin asuntolainani lyhennys kuukaudessa. Kaverini vastasi, että osta pois, jos kassa kestää. Luottokortteja ja muita maksujärjestelyitähän on. Rahoitus kyllä järjestyy. Kysymyksen ydin on siinä, että voinko ostaa kalliin laukun? Onko se oikein? Onko tähän jokin moraalinen sääntö?
Ei tyyriin eikä hinnakkaan, vaan kalliin.
Ajattelin, että kestäähän se sitten vuosia, laatutuote. Halvemmallakin saisi laatutuotteen. Ei tuo sen enempää kestä. Tämäkään ei siis käynyt perustelusta.
Jos samalla rahalla ostaa viisi kassia, niin onko se parempi vai huonompi? Onko rahan tuhlaaminen pienempi paha kuin luonnonvarojen tuhlaaminen? Mikä on tuhlaamista? Saako tehdä mitä haluaa kun käyttää omia rahojansa omalta tililtä?
Näin eilen kaupan kassalla naisen, jolla sattumalta oli kalliin kaupan kallis laukku (olin juuri hypistellyt samanlaista laukkua kalliissa kaupassa). Hän sulloi kalliiseen laukkuunsa ruokaostokset ja kipsutteli tiehensä. Jotenkin ihailin häntä. Olenko pinnallinen? Vai bränditietoinen?
Viidenkympin avaimenperällä en ainakaan tee mitään. Laukkujakin on ihan riittämiin, kyse ei ole siitä, että omistaisin liian vähän laukkuja. Silti The Laukku on pitänyt minua otteessaan vuoden päivät.
Lahjakortti on enää neljä päivää voimassa. Päätöksiä, päätöksiä.
18. syyskuuta 2011
Lisää terveisiä Habitaresta, pintamateriaaleja
Kävin messuilla uudelleen ja otin lisää kuvia. Kuvien ja tekstien kanssa taas sama juttu, ei kuvankäsittelyä ja tekstit yhdeltä istumalta. Unohdan loputtoman viilaamisen.
Minulla on vaikka ja kuinka paljon blogin aiheita valmiina. Kuviakin on valmiina. En vain saa aikaiseksi tai sitten pidän rimaa niin korkealla, että en saa asioita tehdyksi. Nyt yritän olla ei-vaativa.
Kaakelimaalin värimalleja. Pelkän typerän värin takia ei tarvitse enää ruveta kaakeloimaan. Jos kaakelit ovat muuten kunnossa, niin maalaa ne! Samalla valmistajalla on myös melamiinimaali, joka käy esim. keittiön kaapin oviin. Siis veislift kaakeleille ja kaapinoville.
Nörtin laminaattilattia. Hinta vain on suolainen, yli 60 euroa neliöltä. Mutta hienolta näyttää. Luulisin, että laatu on hyvä, koska kestoluokitukseltaan tämä on julkisen tilan lattiamateriaali.
Muistan jo viime Habitaresta tämän lattialaminaatin. Tätä saa muistaakseni kolmessa värissä. Hinta on halvempi, kuin tuon piirilevykuvioisen.
Kraklee-maalilla saa halkeilevan pinnan.
Pehmeältä näyttävä seinä ei olekaan pehmeä. Elementit ovat muovia. Luulis olevan helppo asentaa. Parhaiten pinta tulee esille, kun valaistus on myötäinen. Kuvassa valonlähteet ylhäällä ja alhaalla. Pehmeässä hajavalossa ei varmaan näytä miltään.
17. syyskuuta 2011
Habitare 2011
Terveisiä Habitaresta. Vaativa luonteenlaatuni antaa tällä kertaa periksi ja laitan tänne sekalaisia kuvia, sen enempää ajattelematta, kuvankäsittelyä käyttämättä, suoraan kamerasta. Tekstein, jotka sylki suuhun tuo.
Huomasin ensimmäistä kertaa, että messuilla oli screeni (kuvan yläreunassa), jolle lähetettiin livenä videomateriaalia pitkin halleja. Kameramies ja tyyppi mikrofonin kanssa haastattelivat näytteilleasettajia ja sen sellaista.
Varaava takka. Tuli mieleen Bonk Industries. Hieno, ilahduttava muotoilu. Me like.
Toinen tulisija. Vaikka en mitenkään erityisesti ole tulisijoista kiinnostunut. Liekö tämä sitten kamina vai mikä. Kaunis on. Lasiset luukut ovat hyviä siitä, että ne valaisevat tilaa. Puut pitää laittaa tulipesän takareunaan palamaan, ettei lasi nokeennu. Saa sen noen irti siitä, eipä se katastrofi ole. Mutta puita ei saa kuitenkaan heittää tulipesään siten, että ne kolahtavat takaseinään. Kuuma metalli vääntyy ja ajan mittaan takaseinä hajoaa. Ei kolautella.
En jaksa tarkistaa onko se kamina vai kamiina. En jaksa tarkistaa onko ajan mittaan vai ajanmittaan. Eläköön ei-vaativuus!
Kaunis, virtaviivainen penkki, jossa on kahta puuta. Liekö kahta eri puulajia vai värjättyä. Enpäs jäänyt selvittelemään, kun yritän siirtää vaativuuttani taka-alalle ja tuosta vain noin kirjoittaa blogia.
Oranssi syömäkylmääjä. Pari vuotta sitten näin Helkaman osastolla jääkaapin, jossa oli vaihdettavat värikuoret. Siinäpä vasta hyvä idea!
Saippuakippo poikineen. Jonkin verran käsitöitä taitavana ihmisenä minulle tulee usein ajatus, että en osta, tuollaisen osaan tehdä itsekin. Näin myös näiden saippuatelineiden kohdalla. Ajatus ei siis tietenkään vähennä sitä tosiasiaa, että nämä ovat hienoja ja oivaltavia käsitöitä.
Vaovojen poreamme. Tuo istuin, tai miksi sitä sainoisi, lisää varmasti turvallisuutta. Baby ei luiskahda vedenalle, jos silmä välttää. Tai no vauvan kylvettäminen lienee tehtävä, jossa on oltava vahtimassa herkeämättä. Eihän vauva kylve, vaan se kylvetetään.
Vaaleanpunaisia kiuaskiviä. Ja näin päätän blogimerkintäni, jonka kirjoitin päästämättä liiallista vaativuttani valloilleen. Vapauttavaa!
Huomasin ensimmäistä kertaa, että messuilla oli screeni (kuvan yläreunassa), jolle lähetettiin livenä videomateriaalia pitkin halleja. Kameramies ja tyyppi mikrofonin kanssa haastattelivat näytteilleasettajia ja sen sellaista.
Varaava takka. Tuli mieleen Bonk Industries. Hieno, ilahduttava muotoilu. Me like.
Toinen tulisija. Vaikka en mitenkään erityisesti ole tulisijoista kiinnostunut. Liekö tämä sitten kamina vai mikä. Kaunis on. Lasiset luukut ovat hyviä siitä, että ne valaisevat tilaa. Puut pitää laittaa tulipesän takareunaan palamaan, ettei lasi nokeennu. Saa sen noen irti siitä, eipä se katastrofi ole. Mutta puita ei saa kuitenkaan heittää tulipesään siten, että ne kolahtavat takaseinään. Kuuma metalli vääntyy ja ajan mittaan takaseinä hajoaa. Ei kolautella.
En jaksa tarkistaa onko se kamina vai kamiina. En jaksa tarkistaa onko ajan mittaan vai ajanmittaan. Eläköön ei-vaativuus!
Kaunis, virtaviivainen penkki, jossa on kahta puuta. Liekö kahta eri puulajia vai värjättyä. Enpäs jäänyt selvittelemään, kun yritän siirtää vaativuuttani taka-alalle ja tuosta vain noin kirjoittaa blogia.
Oranssi syömäkylmääjä. Pari vuotta sitten näin Helkaman osastolla jääkaapin, jossa oli vaihdettavat värikuoret. Siinäpä vasta hyvä idea!
Saippuakippo poikineen. Jonkin verran käsitöitä taitavana ihmisenä minulle tulee usein ajatus, että en osta, tuollaisen osaan tehdä itsekin. Näin myös näiden saippuatelineiden kohdalla. Ajatus ei siis tietenkään vähennä sitä tosiasiaa, että nämä ovat hienoja ja oivaltavia käsitöitä.
Vaovojen poreamme. Tuo istuin, tai miksi sitä sainoisi, lisää varmasti turvallisuutta. Baby ei luiskahda vedenalle, jos silmä välttää. Tai no vauvan kylvettäminen lienee tehtävä, jossa on oltava vahtimassa herkeämättä. Eihän vauva kylve, vaan se kylvetetään.
Vaaleanpunaisia kiuaskiviä. Ja näin päätän blogimerkintäni, jonka kirjoitin päästämättä liiallista vaativuttani valloilleen. Vapauttavaa!
15. syyskuuta 2011
Testattu: Evolve Multi Action Cream
Tuoksu on jopa häiritsevän voimakas. Ja tämä on jo paljon sanottu henkilöltä, joka pitää tuoksuvasta kosmetiikasta. Voide on nyt jumppakassin pohjalla ja sitä käytetään hiljalleen loppuun.
Dr. Hauschka Ruusuvoide on yksi parhaimmista kasvovoiteista, jota olen koskaan kokeillut. Ellei jopa paras. Suosittelen sitä. Jos ei paikkakunnaltasi löydy, niin hyvä tilauspaikka on verkkoapteekki.fi.
11. syyskuuta 2011
Painetun sanan painostava kasautuminen
Tilasin viikonloppuhesarin. Nyt on menossa toinen viikonloppu.
Lukematta:
viime sunnuntai
Kuukausiliite
perjantai
Nyt-liite
lauantai
sunnuntai (tämän päivän lehti)
Infoähky. Voisinko ulkoistaa lehden lukemisen?
Lukematta:
viime sunnuntai
Kuukausiliite
perjantai
Nyt-liite
lauantai
sunnuntai (tämän päivän lehti)
Infoähky. Voisinko ulkoistaa lehden lukemisen?
1. syyskuuta 2011
Kasaaja
Vuosia sitten eräs sukulainen tarjosi minulle Hesareitaan lomansa ajaksi. "Hienoa. Sivistyn", ajattelin. Lehti käännettiin minulle määräajaksi. Luinko niitä? En. Lehdet vain kasautuivat ja kasautuivat. En ole koskaan ollut aamuihminen, joka heräisi ennen sian pierua (se on vielä aikaisemmin kuin kukon laulu) lukemaan päivän lehteä.
Olin kylläkin luullut, että olisin edes sellainen ihminen, että lukisin päivän lehden kahvitauolla tai töiden/ koulun jälkeen. Mutta ei. Kasailin lehtiä. En lukenut. Lopulta ne olivat aivan kellastuneita. Pölyinen, seepianvärinen kasa oli kulkeutunut jo autotalliin ja aikaa oli vierähtänyt noin kaksi vuotta.
Tunsin, että lehdet on luettava, kun tilaus on kalliilla rahalla maksettu. Heinot, sivistävät asiat odottavat lehden sivuilla lukijaansa. Minua. Pitäisihän ihmisen nyt Hesaria lukea. "Heitä ne jo pois", ystäväni sanoi minulle. Rohkaistuin ja tein työtä käskettyä, vaikka koville se otti.
Pidän Nyt-liitteestä ja Kuukausiliitteestä. Tai ainakin pidin silloin, kun viimeeksi niitä luin. Olen joskus kysellyt Sanomilta, että saisiko pelkät liitteet. Ei saa. Sanoin, että on tuhlausta heittää lehti pois avaamatta sitä ja lukea pelkkä liite. Lehti on kuin hyödytön pakkaus liitteen ympärillä. Argumentointi ei tehonnut tilauspalvelun edustajaan.
Kävelin kaupungin keskustassa Hesarin ständin ohi. Tyttö ständin takaa huuteli osallistumaan arvontaan. Myymämies ei järjestä arvontoja siksi, että on kiva jakaa ihmisille arvonnan palkintoja. Myymämies kerää aina osoitetietoja suoramarkkinointiin tai jotakin muuta. Tässä saatiin uhri (siis minä) pysähtymään hetkeksi, jolloin esiteltiin ohittamaton tarjous. Karkuun juoksevalle uhrille olisi vaikeampi esitellä ohittamatonta tarjousta. Myymämies tietää tämän ja arpoo sen takia muutaman kanariffan matkan ja iLaitteen.
Huomenaamuna kolahtaa tähän talouteen Hesari. Nähtäväksi jää saanko slaagin kolahduksesta, koska en ole tottunut aamuyön painetun sanan painavaan kolahdukseen. Enhän ole sanomalehdenlukijaihmisiä.
Olin kylläkin luullut, että olisin edes sellainen ihminen, että lukisin päivän lehden kahvitauolla tai töiden/ koulun jälkeen. Mutta ei. Kasailin lehtiä. En lukenut. Lopulta ne olivat aivan kellastuneita. Pölyinen, seepianvärinen kasa oli kulkeutunut jo autotalliin ja aikaa oli vierähtänyt noin kaksi vuotta.
Tunsin, että lehdet on luettava, kun tilaus on kalliilla rahalla maksettu. Heinot, sivistävät asiat odottavat lehden sivuilla lukijaansa. Minua. Pitäisihän ihmisen nyt Hesaria lukea. "Heitä ne jo pois", ystäväni sanoi minulle. Rohkaistuin ja tein työtä käskettyä, vaikka koville se otti.
Pidän Nyt-liitteestä ja Kuukausiliitteestä. Tai ainakin pidin silloin, kun viimeeksi niitä luin. Olen joskus kysellyt Sanomilta, että saisiko pelkät liitteet. Ei saa. Sanoin, että on tuhlausta heittää lehti pois avaamatta sitä ja lukea pelkkä liite. Lehti on kuin hyödytön pakkaus liitteen ympärillä. Argumentointi ei tehonnut tilauspalvelun edustajaan.
Kävelin kaupungin keskustassa Hesarin ständin ohi. Tyttö ständin takaa huuteli osallistumaan arvontaan. Myymämies ei järjestä arvontoja siksi, että on kiva jakaa ihmisille arvonnan palkintoja. Myymämies kerää aina osoitetietoja suoramarkkinointiin tai jotakin muuta. Tässä saatiin uhri (siis minä) pysähtymään hetkeksi, jolloin esiteltiin ohittamaton tarjous. Karkuun juoksevalle uhrille olisi vaikeampi esitellä ohittamatonta tarjousta. Myymämies tietää tämän ja arpoo sen takia muutaman kanariffan matkan ja iLaitteen.
Huomenaamuna kolahtaa tähän talouteen Hesari. Nähtäväksi jää saanko slaagin kolahduksesta, koska en ole tottunut aamuyön painetun sanan painavaan kolahdukseen. Enhän ole sanomalehdenlukijaihmisiä.
9. elokuuta 2011
Millä aineella puts plank?
Hei, löytyisikö blogin lukijoilta jeesiä? Onko käyttökokemuksia näistä:
- Ecoverin yleispuhdistusaine
- Ole Hyvän yleispesuaine (onko tätä vain hajustamattomana?)
- Urtekramin Uniren
?
Miten lie hinta–laatusuhde näissä? Tuo Uniren taitaa olla todellinen joka paikan pesuaine, kuten nimikin vihjaa. Jonkun tuotetiedon mukaan sillä voi pestä kotia, vaatteita sekä astioita koneessa ja käsin. En olekaan tiennyt. Nyt tiedän, kuten kanamainoksessa aikoinaan todettiin.
Olen ostamassa yleispesuainetta paikkaan, joka on kaukana kunnallistekniikan ulottumattomissa. Biohajoava tiskiaine siellä on jo käytössä. Ecoverin käsitiskiaine on mielestäni huonoa ja saman suuntaisia mielipiteitä olen kuullut myös parilta muultakin. Ei vain tule puhdasta, sori. Ole Hyvän tiskiaine on hyvää kamaa. Pari vinkkiä, jolla tulee varmasti puhdasta:
Ole hyvä on näköjään uusimassa puhdistusaineitansa. Uusi tiskiaineen tuoksu näyttäisi olevan sitruuna-appelsiini. Varmaankin hyvän tuoksuista.
Käyttökokemukset yllä mainituista tuotteista ovat tervetulleita kommenttien asussa. Kiitos jo etukäteen, arvoisat lukijat!
Olin aikeissa valittaa, että olen niin saamaton, etten saa kirjoitetuksi blogiin mitään. Aiheita on tusinoittain, osassa jo kuvat otettu. En vain saa aikaiseksi. Mutta kas, nytpä kirjoitin tekstin saippuasta. Hyvä minä!
PS: Ole Hyvän tuotteita saa ostaa omaan pulloon. Vähemmän jätettä! Luettelo jälleenmyyjistä valmistajan sivuilla.
- Ecoverin yleispuhdistusaine
- Ole Hyvän yleispesuaine (onko tätä vain hajustamattomana?)
- Urtekramin Uniren
?
Miten lie hinta–laatusuhde näissä? Tuo Uniren taitaa olla todellinen joka paikan pesuaine, kuten nimikin vihjaa. Jonkun tuotetiedon mukaan sillä voi pestä kotia, vaatteita sekä astioita koneessa ja käsin. En olekaan tiennyt. Nyt tiedän, kuten kanamainoksessa aikoinaan todettiin.
Olen ostamassa yleispesuainetta paikkaan, joka on kaukana kunnallistekniikan ulottumattomissa. Biohajoava tiskiaine siellä on jo käytössä. Ecoverin käsitiskiaine on mielestäni huonoa ja saman suuntaisia mielipiteitä olen kuullut myös parilta muultakin. Ei vain tule puhdasta, sori. Ole Hyvän tiskiaine on hyvää kamaa. Pari vinkkiä, jolla tulee varmasti puhdasta:
1. Kuuma vesi.
2. Annostele siten, että vaahtoa on aina veden pinnalla. Lisää tarvittaessa.
Ole hyvä on näköjään uusimassa puhdistusaineitansa. Uusi tiskiaineen tuoksu näyttäisi olevan sitruuna-appelsiini. Varmaankin hyvän tuoksuista.
Käyttökokemukset yllä mainituista tuotteista ovat tervetulleita kommenttien asussa. Kiitos jo etukäteen, arvoisat lukijat!
Olin aikeissa valittaa, että olen niin saamaton, etten saa kirjoitetuksi blogiin mitään. Aiheita on tusinoittain, osassa jo kuvat otettu. En vain saa aikaiseksi. Mutta kas, nytpä kirjoitin tekstin saippuasta. Hyvä minä!
PS: Ole Hyvän tuotteita saa ostaa omaan pulloon. Vähemmän jätettä! Luettelo jälleenmyyjistä valmistajan sivuilla.
25. heinäkuuta 2011
Tuutilullaa
Vanhemmat! Varokaa suoraa kontaktia lapsenne kanssa.
Lapsenkeinituskone nyt alle 300 euroa. Vakaa alusta, konepestävät päälliset, monipuoliset keinutussäädöt, 5 ennakkoon tallennettua nukutusohjelmaa, toimii verkkovirralla. Sisäänrakennettu itkuhälytin, jonka vastaanotin latautuu kätevästi keinutuskoneen usb-telakassa. Neutraali beige sopii tytölle ja pojalle. Vuoden takuu.
Lapsenkeinituskone nyt alle 300 euroa. Vakaa alusta, konepestävät päälliset, monipuoliset keinutussäädöt, 5 ennakkoon tallennettua nukutusohjelmaa, toimii verkkovirralla. Sisäänrakennettu itkuhälytin, jonka vastaanotin latautuu kätevästi keinutuskoneen usb-telakassa. Neutraali beige sopii tytölle ja pojalle. Vuoden takuu.
15. heinäkuuta 2011
Ulkolinja: Kitkerä totuus suklaasta
Tallennushärvelit hurisemaan ensi maanantaina TV1 klo 23.20. Tai saa katsoa livenäkin.
Katsoin juuri ensilähetyksen kovalevyltä. Kaakaota, plantaaseja, valehtelijoita ja totuuden puhujia. Onneksi on niitä, jotka kertovat totuuden meille.
Olisin halunnut tietää kuuluvatko Reilun kaupan tuottajat näihin orjaisäntiin.
Dokumentti näyttää kuinka lapsia viedään Norsunluurannikolle orjatyöhön kaakaoplantaaseille. Lue ohjelman koko esittelyteksti Ylen Ulkolinjan sivuilta.
Katsoin juuri ensilähetyksen kovalevyltä. Kaakaota, plantaaseja, valehtelijoita ja totuuden puhujia. Onneksi on niitä, jotka kertovat totuuden meille.
Olisin halunnut tietää kuuluvatko Reilun kaupan tuottajat näihin orjaisäntiin.
Dokumentti näyttää kuinka lapsia viedään Norsunluurannikolle orjatyöhön kaakaoplantaaseille. Lue ohjelman koko esittelyteksti Ylen Ulkolinjan sivuilta.
10. heinäkuuta 2011
16. kesäkuuta 2011
Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 5/5
Päivä 18
Tuotelupaus: lunastettu
Tuotelupauksen kaksiviikkoinen on nyt ohitettu. Kuvan pikkusormen kynnessä näkyy esimerkki halkeamasta. Nimettömästä on lohjennut lakka pois kynnen kärjestä. (Napsauta kuvaa, niin saat kuvan suuremmaksi.) Näitä halkeamia ja lohkeamia on tässä vaiheessa yhteensä muutama kaikissa kynsissä.
Yksikään kynsi ei katkennut pahasti testin aikana. Vain yksi kynsi katkesi vähän kärjestään. Hommasta selvittiin viilaamalla. Elastinen lakka suojeli kynttä ja kynnet ovat nyt tietenkin pitkät, kun ovat saaneet kasvaa kaksi viikkoa ilman katkeamisia.
Epäilin suuresti koko hybridihommaa surkean rakennekynsikokemukseni takia. Olen positiivisesti yllättynyt. Lakkaus säilyi hyvänä mutta ei virheettömänä. Itselleni en edes harkitse enää rakennekynsiä. Itsepintainen halkeama oli paremmalla mallilla.
Poistaminen onnistuu salongissa tai kotikonsteilla. Lakkaa haudutetaan asetonilla kostutettujen poistokääreiden sisällä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen lakka työnnellään hellästi irti appelsiinipuutikulla. Salongista voi ostaa poistokääreitä mukaan kotiin tai ne voi fiksata itse vanulapuista ja foliosta.
Shellac on CND:n tuotemerkki. Myös muita hybridilakkoja on markkinoilla. Mutta ainakin yhden lakan yhteydessä työohjeessa on, että kynttä karhennetaan eli viilataan pohjatyönä ennen lakkausta. Karhennushan tietenkin jää kynteen lakan poiston jälkeenkin.
Tuotelupaus: lunastettu
Tuotelupauksen kaksiviikkoinen on nyt ohitettu. Kuvan pikkusormen kynnessä näkyy esimerkki halkeamasta. Nimettömästä on lohjennut lakka pois kynnen kärjestä. (Napsauta kuvaa, niin saat kuvan suuremmaksi.) Näitä halkeamia ja lohkeamia on tässä vaiheessa yhteensä muutama kaikissa kynsissä.
Yksikään kynsi ei katkennut pahasti testin aikana. Vain yksi kynsi katkesi vähän kärjestään. Hommasta selvittiin viilaamalla. Elastinen lakka suojeli kynttä ja kynnet ovat nyt tietenkin pitkät, kun ovat saaneet kasvaa kaksi viikkoa ilman katkeamisia.
Epäilin suuresti koko hybridihommaa surkean rakennekynsikokemukseni takia. Olen positiivisesti yllättynyt. Lakkaus säilyi hyvänä mutta ei virheettömänä. Itselleni en edes harkitse enää rakennekynsiä. Itsepintainen halkeama oli paremmalla mallilla.
Poistaminen onnistuu salongissa tai kotikonsteilla. Lakkaa haudutetaan asetonilla kostutettujen poistokääreiden sisällä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen lakka työnnellään hellästi irti appelsiinipuutikulla. Salongista voi ostaa poistokääreitä mukaan kotiin tai ne voi fiksata itse vanulapuista ja foliosta.
Shellac on CND:n tuotemerkki. Myös muita hybridilakkoja on markkinoilla. Mutta ainakin yhden lakan yhteydessä työohjeessa on, että kynttä karhennetaan eli viilataan pohjatyönä ennen lakkausta. Karhennushan tietenkin jää kynteen lakan poiston jälkeenkin.
14. kesäkuuta 2011
Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 4/5
Päivä 12
Viikon vanhoissa lakkauksissa rupesi näkymään kulumisen jälkiä. Pari hiusmurtumaa, kun oikein tarkkaan syynäsi kirkkaassa valossa. Muutokset ovat siis aivan pieniä, viivamaisia halkeamia lakassa. Yksi niistä on kohdassa, jossa kynnessä on ollut koko lopputalven itsepintainen, pitkittäinen halkeama, joka halkeaa sitä mukaa pidemmälle, kun kynsi kasvaa. Uskon, että lakkaus tukee kynttä niin, että halkeama ei enää etene ja kynsi pääsee lopulta paranemaan.
Kynsien rasitus ja hoito ovat olleet aika normaalia tasoa testin aikana. Tiskikone on hoitanut suurimman osan tiskistä, mutta patatiski on tietenkin pesty käsin. Lisäksi on ollut pientä puutarhaduunia ja normaaleja kotitöitä ja muuta tavallista elämää. Kynsiä ei ole erityisesti varottu, mutta ei myöskään irrotettu kynsinensä tapetteja tai liotettu pitkiä aikoja saippuavedessä. Kynsinauhoja on työnnelty hellävaraisesti appelsiinipuutikulla. Yöksi on laitettu käsivoidetta (jos on muistettu). Ja pari kertaa kynsinauhaöljyä.
Tummassa lakkauksessa saattaisi olla tässä vaiheessa niin pitkä tyvikasvu, että se häiritsisi. Hybridilakan päälle voi vetää tavallista kynsilakkaa, joten tyvikasvun voi peittää tällä keinolla.
Jatkuu...
Viikon vanhoissa lakkauksissa rupesi näkymään kulumisen jälkiä. Pari hiusmurtumaa, kun oikein tarkkaan syynäsi kirkkaassa valossa. Muutokset ovat siis aivan pieniä, viivamaisia halkeamia lakassa. Yksi niistä on kohdassa, jossa kynnessä on ollut koko lopputalven itsepintainen, pitkittäinen halkeama, joka halkeaa sitä mukaa pidemmälle, kun kynsi kasvaa. Uskon, että lakkaus tukee kynttä niin, että halkeama ei enää etene ja kynsi pääsee lopulta paranemaan.
Kynsien rasitus ja hoito ovat olleet aika normaalia tasoa testin aikana. Tiskikone on hoitanut suurimman osan tiskistä, mutta patatiski on tietenkin pesty käsin. Lisäksi on ollut pientä puutarhaduunia ja normaaleja kotitöitä ja muuta tavallista elämää. Kynsiä ei ole erityisesti varottu, mutta ei myöskään irrotettu kynsinensä tapetteja tai liotettu pitkiä aikoja saippuavedessä. Kynsinauhoja on työnnelty hellävaraisesti appelsiinipuutikulla. Yöksi on laitettu käsivoidetta (jos on muistettu). Ja pari kertaa kynsinauhaöljyä.
Tummassa lakkauksessa saattaisi olla tässä vaiheessa niin pitkä tyvikasvu, että se häiritsisi. Hybridilakan päälle voi vetää tavallista kynsilakkaa, joten tyvikasvun voi peittää tällä keinolla.
Jatkuu...
12. kesäkuuta 2011
Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 3/5
Päivä 5
Tyvikasvua näkyy hieman, mutta näin vaaleassa lakassa se ei ole häiritsevä. Tavallinen kynsilakka kestää minulla noin 2–4 päivää siistinä. Eli tässä vaiheessa pitäisi lakata kynnet kokonaan alusta asti uudestaan tai täytyisi tehdä paikkamaalausta, jolla ostaa pari päivää lisää kestoa. Viidentenä päivänä Shellac on kuin uusi.
Luonnonkosmetiikkaa suosivana ihmisenä tietenkin mietin heti ensimmäiseksi, että mitähän kemikaaleja tässä on. Maahantuoja kertoo, että lakka on hypoallergeeninen eikä se sisällä formaldehydiä, tolueenia tai dibutyyliftalaattia. Tietenkin on myymämies kertoo, mitä myrkkyjä ei ole. Mene ja tiedä mitä tässä kaiken kaikkiaan on.
Hybridilakka poistetaan asetonilla. Onko asetoni vaarallista terveydelle? Wikipedia kertoo, että asetoni ärsyttää silmiä ja hengitysteitä sekä kuivattaa ihoa. Päivittäinen runsas altistus höyryille aiheuttaa tulehduksia suoleen, mahalaukkuun ja hengitysteihin, jatkaa Wikipedia. Suurina pitoisuuksina ja nieltynä aine on tietenkin vaarallista!
Myös asetonitonta kynsilakanpoistoainetta on markkinoilla. Rakennekynnet ja hybridilakka irtoavat kuitenkin vain asetonilla. Pohdinta hybridilakkauksen puolesta: normaali kynsilakka pitäisi uusia noin neljä kertaa useammin hybridiin verrattuna. Joten lakanpoistoainettakin pitäisi käyttää neljä kertaa useammin.
Netistä löytyy hyvä kosmetiikan ainesosien tietokanta, jonka on laatinut Rita Stiens. Uskoisin, että tämä on luotettava sivu, koska myös Pro luonnonkosmetiikka ry viittaa tähän sivuun. INCI on lyhenne sanoista international nomenclature of cosmetic ingredients. Haku kertoo asetonin olevan "satisfactory" elikkäs tyydyttävä.
Otin kaapistani asetonittomia kynsilakan poistolappuja ja tarkistin ainesosat. Lapuissa oli asetonin kanssa saman luokituksen saaneita aineita ja yksi huonomman luokituksen saanut aine: Butoxyethanol = deficient elikkäs puutteellinen. Tästä voimme päätellä, että tuotteen maininta "ilman asetonia" ei tarkoita samaa, kuin että ilman epäilyttäviä kemikaaleja.
Tämä ainesosien haku on käytettävyydeltään aivan kamala. Olen hakenut sieltä monta kertaa tietoa, mutta en saa ikinä sitä toimimaan ekalla yrittämällä. Aina pitää funtsailla, että mihin pitikään mennä etusivulta ja mitä piti painaa ja miten kirjoittaa aine. Olisi käytettävyysinsinöörillä töitä. Vapaata sanahakua tai luetteloa ei ole, tai en ainakaan löytänyt. Homma toimii siten, että syöttää hakukenttään ainesosan englanninkielisestä nimestä kolme ensimmäistä kirjainta.
esim. asetoni = acetone = ace
Jatkuu...
Tyvikasvua näkyy hieman, mutta näin vaaleassa lakassa se ei ole häiritsevä. Tavallinen kynsilakka kestää minulla noin 2–4 päivää siistinä. Eli tässä vaiheessa pitäisi lakata kynnet kokonaan alusta asti uudestaan tai täytyisi tehdä paikkamaalausta, jolla ostaa pari päivää lisää kestoa. Viidentenä päivänä Shellac on kuin uusi.
Luonnonkosmetiikkaa suosivana ihmisenä tietenkin mietin heti ensimmäiseksi, että mitähän kemikaaleja tässä on. Maahantuoja kertoo, että lakka on hypoallergeeninen eikä se sisällä formaldehydiä, tolueenia tai dibutyyliftalaattia. Tietenkin on myymämies kertoo, mitä myrkkyjä ei ole. Mene ja tiedä mitä tässä kaiken kaikkiaan on.
Hybridilakka poistetaan asetonilla. Onko asetoni vaarallista terveydelle? Wikipedia kertoo, että asetoni ärsyttää silmiä ja hengitysteitä sekä kuivattaa ihoa. Päivittäinen runsas altistus höyryille aiheuttaa tulehduksia suoleen, mahalaukkuun ja hengitysteihin, jatkaa Wikipedia. Suurina pitoisuuksina ja nieltynä aine on tietenkin vaarallista!
Myös asetonitonta kynsilakanpoistoainetta on markkinoilla. Rakennekynnet ja hybridilakka irtoavat kuitenkin vain asetonilla. Pohdinta hybridilakkauksen puolesta: normaali kynsilakka pitäisi uusia noin neljä kertaa useammin hybridiin verrattuna. Joten lakanpoistoainettakin pitäisi käyttää neljä kertaa useammin.
Netistä löytyy hyvä kosmetiikan ainesosien tietokanta, jonka on laatinut Rita Stiens. Uskoisin, että tämä on luotettava sivu, koska myös Pro luonnonkosmetiikka ry viittaa tähän sivuun. INCI on lyhenne sanoista international nomenclature of cosmetic ingredients. Haku kertoo asetonin olevan "satisfactory" elikkäs tyydyttävä.
Otin kaapistani asetonittomia kynsilakan poistolappuja ja tarkistin ainesosat. Lapuissa oli asetonin kanssa saman luokituksen saaneita aineita ja yksi huonomman luokituksen saanut aine: Butoxyethanol = deficient elikkäs puutteellinen. Tästä voimme päätellä, että tuotteen maininta "ilman asetonia" ei tarkoita samaa, kuin että ilman epäilyttäviä kemikaaleja.
Tämä ainesosien haku on käytettävyydeltään aivan kamala. Olen hakenut sieltä monta kertaa tietoa, mutta en saa ikinä sitä toimimaan ekalla yrittämällä. Aina pitää funtsailla, että mihin pitikään mennä etusivulta ja mitä piti painaa ja miten kirjoittaa aine. Olisi käytettävyysinsinöörillä töitä. Vapaata sanahakua tai luetteloa ei ole, tai en ainakaan löytänyt. Homma toimii siten, että syöttää hakukenttään ainesosan englanninkielisestä nimestä kolme ensimmäistä kirjainta.
esim. asetoni = acetone = ace
Jatkuu...
10. kesäkuuta 2011
Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 2/5
Päivä 3
Hybridikynsilakka tarkoittaa tuotetta, jonka ominaisuudet ovat yhdistelmä kynsilakasta ja rakennekynnestä. Kynttä ei karhenneta. Lakan poistamisen jälkeen kynsi ei ole aivan romuna, kuten rakennekynnen poistamisen jälkeen on.
Lähtötilanteeni: kynsien pituus on ihan ok. Lakka ei tahdo pysyä kynsissä. Minulle on kaksi kertaa tehty rakennekynnet geelimateriaalilla. Kummallakaan kerralla ne eivät pysyneet normaalia kynsilakkaa pidempään. Tosin ensimmäisessä tekijässä saattoi olla kokemattomuuden vikaa. Jälkimmäinen kynnentekijä antoi kynsilleen pysyvyystakuun, mutta yhteydenpito katkesi, eikä takuukorjausta ikinä sovittu. En sitten jaksanut jankuttaa asiasta. Päättelin, että minulle eivät rakennekynnet sovi.
Shellac-lakkoja ei myydä kuluttajamyyntiin, joten on suunnistettava salonkiin. Homma etenee näin: aluslakka, 2 kerrosta värilakkaa ja päällyslakka. Jokainen lakkakerros kovetetaan rakennekynsien tekemisestä tutulla uv-valolla. Valaisinta kutsutaan muotonsa vuoksi leikkisästi uuniksi. Uv-valolla kovetettu lakka on heti kova, joten perinteistä "en voi tehdä mitään, olen juuri lakannut kynnet" -show'ta ei ole lainkaan.
Jatkuu...
Hybridikynsilakka tarkoittaa tuotetta, jonka ominaisuudet ovat yhdistelmä kynsilakasta ja rakennekynnestä. Kynttä ei karhenneta. Lakan poistamisen jälkeen kynsi ei ole aivan romuna, kuten rakennekynnen poistamisen jälkeen on.
Lähtötilanteeni: kynsien pituus on ihan ok. Lakka ei tahdo pysyä kynsissä. Minulle on kaksi kertaa tehty rakennekynnet geelimateriaalilla. Kummallakaan kerralla ne eivät pysyneet normaalia kynsilakkaa pidempään. Tosin ensimmäisessä tekijässä saattoi olla kokemattomuuden vikaa. Jälkimmäinen kynnentekijä antoi kynsilleen pysyvyystakuun, mutta yhteydenpito katkesi, eikä takuukorjausta ikinä sovittu. En sitten jaksanut jankuttaa asiasta. Päättelin, että minulle eivät rakennekynnet sovi.
Shellac-lakkoja ei myydä kuluttajamyyntiin, joten on suunnistettava salonkiin. Homma etenee näin: aluslakka, 2 kerrosta värilakkaa ja päällyslakka. Jokainen lakkakerros kovetetaan rakennekynsien tekemisestä tutulla uv-valolla. Valaisinta kutsutaan muotonsa vuoksi leikkisästi uuniksi. Uv-valolla kovetettu lakka on heti kova, joten perinteistä "en voi tehdä mitään, olen juuri lakannut kynnet" -show'ta ei ole lainkaan.
Jatkuu...
8. kesäkuuta 2011
Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 1/5
Päivä 1
CND julkaisi markkinoiden ensimmäisen hybridikynsilakan reilu vuosi sitten. Kiinnostuin asiasta jo silloin. Tuotelupaus on huima: Shellac-hybridikynsilakka pysyy kynsissä kaksi viikkoa. Uskoako tuota? Päätin kokeilla.
Hybridilakka tarkoittaa sitä, että se on tavallisen kynsilakan ja ultraviolettivalolla kovetettavan rakennekynnen välimuoto. Kynttä ei karhenneta ennen lakkausta. Lakkauksen saa pois kotioloissa tai salongissa.
Vähän valitusta heti kärkeen. En ollut tyytyväinen lakkauksen tehneen henkilön taitoihin. Hän viilasi kynttä edestakaisella liikkeellä, ei osannut vastata mitä eroa on solariumin ja lakkauksessa käytettävän uv-lampun valolla, ranskalaisen lakkauksen valkoiset osat eivät olleet tasaiset ja ne olivat tehty paksulla lakkakerroksella. Itse tekisin paremman ranskalaisen lakkauksen.
Lisäksi kynnen alla oli ylimääräistä lakkaa klimpeissä. Valkoista raitaa ei muka voinut laittaa tuon toisen lakan alle, vaikka oikeasti tälle ei ole mitään estettä. Noin muutaman asian mainitakseni. Taidanpa kokeilla seuraavaksi jotakin muuta salonkia, jos jatkossa otan hybridilakkauksen kynsiini.
Sivupalkissa on kysely kynsien lakkaamisesta, johon voi vastata 1.9. 11saakka. Myös kommentit ovat tervetulleita!
Jatkuu...
CND julkaisi markkinoiden ensimmäisen hybridikynsilakan reilu vuosi sitten. Kiinnostuin asiasta jo silloin. Tuotelupaus on huima: Shellac-hybridikynsilakka pysyy kynsissä kaksi viikkoa. Uskoako tuota? Päätin kokeilla.
Hybridilakka tarkoittaa sitä, että se on tavallisen kynsilakan ja ultraviolettivalolla kovetettavan rakennekynnen välimuoto. Kynttä ei karhenneta ennen lakkausta. Lakkauksen saa pois kotioloissa tai salongissa.
Vähän valitusta heti kärkeen. En ollut tyytyväinen lakkauksen tehneen henkilön taitoihin. Hän viilasi kynttä edestakaisella liikkeellä, ei osannut vastata mitä eroa on solariumin ja lakkauksessa käytettävän uv-lampun valolla, ranskalaisen lakkauksen valkoiset osat eivät olleet tasaiset ja ne olivat tehty paksulla lakkakerroksella. Itse tekisin paremman ranskalaisen lakkauksen.
 |
| Ylimääräistä lakkaa kynnen alla. |
Lisäksi kynnen alla oli ylimääräistä lakkaa klimpeissä. Valkoista raitaa ei muka voinut laittaa tuon toisen lakan alle, vaikka oikeasti tälle ei ole mitään estettä. Noin muutaman asian mainitakseni. Taidanpa kokeilla seuraavaksi jotakin muuta salonkia, jos jatkossa otan hybridilakkauksen kynsiini.
Sivupalkissa on kysely kynsien lakkaamisesta, johon voi vastata 1.9. 11saakka. Myös kommentit ovat tervetulleita!
Jatkuu...
7. kesäkuuta 2011
Töllövinkki: Verta, hikeä & luksusta
Hyvä ohjelma huomenna. Myös Areenassa.
YLE TV2 keskiviikkoisin 1.-29.6.11 kello 19.20. Uusinta lauantaisin.
Jalokivet, nahkamerkkikengät, erikoiskahvit, kulta ja elektroniikka ovat luksusta, mutta länsimaissa yhä yleisempiä. Mistä nämä ylelliset tuotteet tulevat ja miten ne valmistetaan? Minne elektroniikkajätteemme menevät?Safiireja käsittelevässä osassa brittinuoret vietiin jalokivikaivokselle raatamaan mustien miesten joukkoon. Päiväpalkka on surkea ja työ raskasta. Raha ei kuitenkaan jää niiden käteen, jotka tekevät raskaimman työn. Huominen osa on sarjan toinen osa ja siinä käsitellään nahkatuotteita.
Lähde: Yle
YLE TV2 keskiviikkoisin 1.-29.6.11 kello 19.20. Uusinta lauantaisin.
29. toukokuuta 2011
Wrapsack, mahtava säkki!
Ruohonjuuri mainosti loppuviikosta kankaista, uudelleenkäytettävää lahjapussia. Ampaisin heti kylille ja ostin itselleni yhden pussukan. "Wrapsackin Track-a-Sack on uudelleenkäytettävä, kierrätettävä vaihtoehto lahjapapereille", kertoo maahantuoja Cocoi Oy. Wrapsack on keksitty vuonna 2001.
Lahjapakkausten kierrättämisessä ei ole mitään uutta. Meidän sukumme antaa lahjoja kierrätetyissä papereissa. Vitsailemme usein siitä, että montakohan eri nimeä yhdestä paperista löytyy. Myös lahjanarut kerätään talteen. Mummilla ja isoäidillä oli käytössään narupussit, joihin kaikki narut säilöttiin siisteillä kiepeillä. Lahjapaperit rullattiin talteen. Nämä perinteet ovat siirtyneet äidiltä tyttärelle ja nämä systeemit ovat minullakin käytössä nykyään. Olen narupussistani ja paperirullistani ylpeä, koska näin ovat suvun naiset minulle esimerkillänsä opettaneet.
No onko tässä tuotteessa nyt sitten jotakin uutta? Kyllä, koodin avulla lahjapussin matkaa voi seurata netissä. Aivan mahtavaa! Odotan, että pääsen kokeilemaan. Pussille voi ilmeisesti antaa myös nimen. Ajattelin, että kehittäisin liikkeellelaskemilleni pusseille jonkun "kennelnimen", heh. Nyt jotkut lahjontajuhlat jostakin!
Toivon, että tällaiset innovaatiot havahduttavat kuluttajat huomaamaan, että aika monessa asiassa voi ajatella ekologisuutta ja jätteiden vähentämistä. Jotkut saattavat ajatella, että ekologisuus ei omalla kohdalla kannata, koska joku jossakin saastuttaa kuitenkin ja omat ponnistelut ovat vain hyttysen pissa valtameressä. Tässä asiassa olen optimisti ja uskon, että omilla teoillani on merkitystä. Minä en ole joku jossakin, vaan minä olen minä ja tässä. Minä kierrätän.
Lisätietoa ja hintaesimerkkejä maahantuojan sivulta.
Tässä juutuuppivideo säkistä ja sen seuraamisesta netissä (englanniksi):
 |
| M-kokoinen Wrapsack. |
Lahjapakkausten kierrättämisessä ei ole mitään uutta. Meidän sukumme antaa lahjoja kierrätetyissä papereissa. Vitsailemme usein siitä, että montakohan eri nimeä yhdestä paperista löytyy. Myös lahjanarut kerätään talteen. Mummilla ja isoäidillä oli käytössään narupussit, joihin kaikki narut säilöttiin siisteillä kiepeillä. Lahjapaperit rullattiin talteen. Nämä perinteet ovat siirtyneet äidiltä tyttärelle ja nämä systeemit ovat minullakin käytössä nykyään. Olen narupussistani ja paperirullistani ylpeä, koska näin ovat suvun naiset minulle esimerkillänsä opettaneet.
No onko tässä tuotteessa nyt sitten jotakin uutta? Kyllä, koodin avulla lahjapussin matkaa voi seurata netissä. Aivan mahtavaa! Odotan, että pääsen kokeilemaan. Pussille voi ilmeisesti antaa myös nimen. Ajattelin, että kehittäisin liikkeellelaskemilleni pusseille jonkun "kennelnimen", heh. Nyt jotkut lahjontajuhlat jostakin!
Toivon, että tällaiset innovaatiot havahduttavat kuluttajat huomaamaan, että aika monessa asiassa voi ajatella ekologisuutta ja jätteiden vähentämistä. Jotkut saattavat ajatella, että ekologisuus ei omalla kohdalla kannata, koska joku jossakin saastuttaa kuitenkin ja omat ponnistelut ovat vain hyttysen pissa valtameressä. Tässä asiassa olen optimisti ja uskon, että omilla teoillani on merkitystä. Minä en ole joku jossakin, vaan minä olen minä ja tässä. Minä kierrätän.
Lisätietoa ja hintaesimerkkejä maahantuojan sivulta.
Tässä juutuuppivideo säkistä ja sen seuraamisesta netissä (englanniksi):
28. toukokuuta 2011
Kuvakirjasta
Sain palautetta Ifolorin kuvakirjaa käsittelevästä tekstistä. Kiitos palautteesta. On totta, että homma on jäänyt kesken. Oli tarkoitus jatkaa kuvakirjaohjelmien vertailua.
Ifolorin tuotteessa on se lannistava ominaisuus, että kuvakirjan sivumäärä pitää lyödä lukkoon heti aluksi. Tämä on niin huono ominaisuus, että kirjantekointo loppui heti alkuunsa. Macin kirjassa sivuja voi lisätä sitä mukaa, kun niitä tarvitsee.
Toisaalta, olenhan saanut perinteiset paperikuvat perinteiseen albumiinkin, eikä silloinkaan voinut sivuja lisätä. Nyt on nälkä kasvanut syödessä, kun tietää ominaisuudesta, että kuvakirjan sivut voi mitoittaa tarpeen mukaan.
Noh, ratkaisukeskeisesti: pitäisi kokeilla seuraavaa Ifolorin kirjan kanssa:
- voiko sivumäärää muuttaa, kun kirja on jo osaksi tehty (ja jos voi, niin mitä tapahtuu, selvitäänkö bugeitta)
- tarkistaa Ifolorin sivuilta, että onko tullut mahdollisesti uusi versio ja jos, niin onko tässä asiassa muutoksia
Kun vain jaksais. Ehkä jonain päivänä jaksan tutkia ohjelman ominaisuuksia enemmän. Mac-käyttäjät ovat aina vähemmistönä. Olin positiivisesti yllättynyt jo pelkästään siitä, että Ifolor kiinnostuu mäkkikäyttäjistä niin paljon, että tekee oman ohjelman. En laske ollenkaan sen varaan, että uusia versioita ja parannuksia ominaisuuksiin on tulossa. Jos tulee, otan sen vastaan iloisena yllätyksenä.
Ifolorin tuotteessa on se lannistava ominaisuus, että kuvakirjan sivumäärä pitää lyödä lukkoon heti aluksi. Tämä on niin huono ominaisuus, että kirjantekointo loppui heti alkuunsa. Macin kirjassa sivuja voi lisätä sitä mukaa, kun niitä tarvitsee.
Toisaalta, olenhan saanut perinteiset paperikuvat perinteiseen albumiinkin, eikä silloinkaan voinut sivuja lisätä. Nyt on nälkä kasvanut syödessä, kun tietää ominaisuudesta, että kuvakirjan sivut voi mitoittaa tarpeen mukaan.
Noh, ratkaisukeskeisesti: pitäisi kokeilla seuraavaa Ifolorin kirjan kanssa:
- voiko sivumäärää muuttaa, kun kirja on jo osaksi tehty (ja jos voi, niin mitä tapahtuu, selvitäänkö bugeitta)
- tarkistaa Ifolorin sivuilta, että onko tullut mahdollisesti uusi versio ja jos, niin onko tässä asiassa muutoksia
Kun vain jaksais. Ehkä jonain päivänä jaksan tutkia ohjelman ominaisuuksia enemmän. Mac-käyttäjät ovat aina vähemmistönä. Olin positiivisesti yllättynyt jo pelkästään siitä, että Ifolor kiinnostuu mäkkikäyttäjistä niin paljon, että tekee oman ohjelman. En laske ollenkaan sen varaan, että uusia versioita ja parannuksia ominaisuuksiin on tulossa. Jos tulee, otan sen vastaan iloisena yllätyksenä.
24. toukokuuta 2011
18. toukokuuta 2011
16. toukokuuta 2011
My Realm
Minulle esiteltiin noin kuukausi sitten kännykkäpeli, joka käsittääkseni on maailman ensimmäinen paikannusta käyttävä peli. Suomessa kehitetty Shadow Cities paikantaa pelaajan ja näyttää alueen kartan puhelimen ruudulla. Pelissä on kaksi joukkuetta: Architects ja Animators.
Pelissä pyydystetään henkiä, rakennellaan erilaisia rakennelmia ja tietenkin kiusitaan vastapuolen pelaajia, kun he osuvat samoille tonteille. Kaikki tämä tehdään loitsuamalla, koska pelaajat ovat maageja.
Pelaaja pompsahtaa kartalle siihen paikkaan, jossa oikeasti on. Pelissä voi hypähdellä oman jengin rakennelmalta toiselle. Siis pelaaja voi hypätä taivaanrannassa näkyvään kohteeseen, jos sen on rakentanut oman joukkueen edustaja. Pidemmät matkat hypätään beaconeilla. Itse kävin tänään metsästelemässä henkiä mm. Itä-Pasilassa, Manhattanilla, Kouvolassa, Rovaniemellä ja Tukholman Trekantenilla.
Kuva on vähän vanha jo, on tullut uusi versio pelistä kuvan ottamisen jälkeen. Vasemmalla punainen leijuva hahmo on henki, jota metsästetään loitsuamalla. Keltainen valopallo oikealla on energy gateway, johon on joku pelaaja on rakentanut kolme dominatoria. Oranssit rakennelmat kuuluvat Architects-jengille.
Peli toimii toistaiseksi vain iPhonella. Arvaisin, että Android-pohjainen sovellus on tulossa joskus tulevaisuudessa. Peli on maksutta ladattavissa Suomen ja Ruotsin Appstoresta.
Sivupalkissa ->
on kysely kännykällä pelaamisesta 23.6.11 saakka.
Pelissä pyydystetään henkiä, rakennellaan erilaisia rakennelmia ja tietenkin kiusitaan vastapuolen pelaajia, kun he osuvat samoille tonteille. Kaikki tämä tehdään loitsuamalla, koska pelaajat ovat maageja.
Pelaaja pompsahtaa kartalle siihen paikkaan, jossa oikeasti on. Pelissä voi hypähdellä oman jengin rakennelmalta toiselle. Siis pelaaja voi hypätä taivaanrannassa näkyvään kohteeseen, jos sen on rakentanut oman joukkueen edustaja. Pidemmät matkat hypätään beaconeilla. Itse kävin tänään metsästelemässä henkiä mm. Itä-Pasilassa, Manhattanilla, Kouvolassa, Rovaniemellä ja Tukholman Trekantenilla.
Kuva on vähän vanha jo, on tullut uusi versio pelistä kuvan ottamisen jälkeen. Vasemmalla punainen leijuva hahmo on henki, jota metsästetään loitsuamalla. Keltainen valopallo oikealla on energy gateway, johon on joku pelaaja on rakentanut kolme dominatoria. Oranssit rakennelmat kuuluvat Architects-jengille.
Peli toimii toistaiseksi vain iPhonella. Arvaisin, että Android-pohjainen sovellus on tulossa joskus tulevaisuudessa. Peli on maksutta ladattavissa Suomen ja Ruotsin Appstoresta.
Sivupalkissa ->
on kysely kännykällä pelaamisesta 23.6.11 saakka.
8. toukokuuta 2011
Mielipide tv-ihmissuhteeesta
Carrie on ihan ääliö, kun se meni mokaamaan suhteensa Aidanin kanssa. Ei näin.
2. toukokuuta 2011
Luonnonkosmetiikan meikkivoiteet testissä, osa 3/3
Laveran meikkivoide on koostumukseltaan Benecosia juoksevampi. Tosin Hauschan meikkivoiteen koostumus on lähes Laveran kaltainen, vaikkei Hauschan nimessä sanaa liquid olekaan. Laveran koostumus vaikuttaa melko yleispätevältä, siis sanoisin sen sopivan kaikille ihotyypeille.
Laveran tuote on ainoa kolmesta testatusta, joka on pakattu pumppupulloon. Kaikki kolme testattua tuotetta on pakattu muovisiin pakkauksiin, joita on vaikea tai mahdoton kierrättää Suomessa.
Voidepohjassa on arganiaöljyä ja kukkavoita (mitä se sitten mahtaakaan olla). Voide levittyy hyvin. Värisävyjä on saatavilla kolme. Tuotteella on NaTrue ja DBIH-sertifikaatit. Tuotteet valmistetaan luonnon raaka-aineista ilman synteettisiä väri-, tuoksu- tai säilöntäaineita.
Suosittelut? Mielestäni tämä oli kaikista kolmesta testatusta paras. Peittävyys, levittyvyys ja pysyvyys olivat hyvää luokkaa. Ei tullut sellainen olo, että joutuu tinkimään tuotteen ominaisuuksista sen takia, että haluaa luonnonkosmetiikkaa.
Luonnonkosmetiikan sertifiointi on kaamea viidakko. Merkkejä löytyy joka lähtöön. Jos nyt jonkin sertifikaatin purnukasta löytää, niin se lienee askel parempaan ja kauemmaksi maaöljyn ja parabeenien luota. Tietoa sertifioinnistä saa Pro luonnonkosmetiikka ry:n sivuilta http://www.luonnonkosmetiikka.fi/sertifioinnit/http://www.luonnonkosmetiikka.fi/sertifioinnit/.
29. huhtikuuta 2011
Luonnonkosmetiikan meikkivoiteet testissä, osa 2/3
Benecosin meikkivoide on Hauschan tuotetta huomattavasti peittävämpi. Se sopii iholle, joka normaali tai rasvainen ja joka tarvitsee hyvää peittävyyttä. Valitettavasti peittävyys on tällä kertaa verottanut levittyvyyttä. Meikäläisen lärvätsaloon oli lähes mahdotonta saada voidetta tasaisesti. Voide kerääntyi ihohuokosiin ja korosti ihohuokosten kuoppia ja muita pinnan epätasaisuuksia.
Tuubi on melko arkisen näköinen. Tuotetta on helppo annostella. Voidepohjassa on mm. jojobaöljyä, karitevoita ja auringonkukkaöljyä. Värisävyjä on saatavilla kolme. Suomalaisille kalpeanaamoille olisi ehkä tarpeen saada vielä skaalan vaaleaan päähän lisää vaihtoehtoja. Tämä oikeastaan koskee kaikkia testituotteita.
Tuotteella on DBIH-sertifikaatti. Tuotteet valmistetaan luonnon raaka-aineista ilman synteettisiä väri-, tuoksu- tai säilöntäaineita.
Suosittelut? No anteeksi vain... en suosittele. Meikkivoiteen pitää levittyä paremmin. Benecosin meikkivoidetta voisi sekoittaa Hauschan meikkivoiteen kanssa, ehkä siitä syntyisi sopiva kompromissi peittävyyden ja levittyvyyden välillä.
Jatkuu...
26. huhtikuuta 2011
Luonnonkosmetiikan meikkivoiteet testissä, osa 1/3
Dr.Hauschan – eli tuttavien kesken Hauskan – meikkivoide on testatuista vähiten peittävä. Se sopii iholle, joka kaipaa hoitavuutta ja jolle riittää vain kevyt peittävyys. Hauskan meikkivoide levittyy hyvin. Voiteessa on käytetty mineraaleja, silkkiä sekä macadamian, avokadon ja jojoban hoitavia öljyjä.
Pakkaus on konstailemattoman näköinen. Tuubi on hygieeninen ja tuotetta on helppo annostella. Meikkivoide tuoksuu miedosti ruusulle. Tuotteesta on saatavilla 5 värisävyä.
Tuotteella on DBIH-sertifikaatti. Tuotteet valmistetaan luonnon raaka-aineista ilman synteettisiä väri-, tuoksu- tai säilöntäaineita.
Suosittelut? Kyllä, sellaiselle, joka tarvitsee iholleen hoitavuutta ja jolle riittää kevyt peittävyys. Hoitaa hyvin pintakuivuutta.
Jatkuu...
20. huhtikuuta 2011
Lisää kyselyiden tuloksia
Lisää kyselyiden tuloksia: kolmasosa aikoi äänestää ennakkoon, kolmasosa vaalipäivänä ja kolmasosa kertoi äänestävänsä ehkä. "En aio äänestää" vastauksia oli 0.
Blogini on saanut viime aikoina paljon lukijoita. Olen ihan yllättynyt, tosin syynä ei varmaankaan ole hyvät juttuni vaan yritykseni laittaa teksteihin mahdollisimman hyvät hakusanat. Top 3 hakusanat, jotka tuovat liikennettä sivuilleni:
guacamole
siemenluettelo
zen ja moottoripyörän kunnossapito
Blogini on saanut viime aikoina paljon lukijoita. Olen ihan yllättynyt, tosin syynä ei varmaankaan ole hyvät juttuni vaan yritykseni laittaa teksteihin mahdollisimman hyvät hakusanat. Top 3 hakusanat, jotka tuovat liikennettä sivuilleni:
guacamole
siemenluettelo
zen ja moottoripyörän kunnossapito
12. huhtikuuta 2011
Kyselyiden tuloksia
Oikeanpuoleisessa pystypalkissa on välillä kyselyitä blogin lukijoille. Tässä tuloksia aikaisemmista kyselyistä:
Kysymys: Ovatko uudenvuoden lupauksesi pitäneet?
Vastanneista 100 % kertoi, ettei tehnyt lupauksia. Itse olen sitä mieltä, että elämänmuutokset eivät liity mitenkään uuteenvuoteen. Kerran annoin lupauksen, että käytän hammaslankaa useammin. En pitänyt lupaustani. Ehkä se on niin, että elämänmuutokset pitää tehdä harkitusti. Joihinkin asioihin sopivat täydelliset äkkimuutokset ja toisiin pehmeä lasku ja välitavoitteet.
Kysymys: Aiotko matkustaa 2011?
1 % vastanneista aikoo matkustaa kotimaassa. 77 % vastanneista aikoo matkustaa kotimaassa ja ulkomailla. 11 % vastasi EOS/ joku muu.
Liikuntakyselyssä vastattiin seuraavasti:
Olen liikuntakeskuksen jäsen 12 %
En ole jäsen 25 %
Käytän yleensä 10-korttia 25 %
Käytän työ-/ opiskelupaikkani edullisia liikuntamahdollisuuksia 12 %
Työnantajani avustaa maksuissa (liikuntasetelit yms)12 %
En urheile maksullisissa paikoissa 50 %
Vastanneista kukaan ei urheile kertamaksulla eikä käytä työ-/ opiskelupaikkani maksuttomia liikuntamahdollisuuksia. Liikuntakeskuksen jäsenyys ei olekaan niin yleistä, kuin luulin. Saman tuloksen, 12 prosenttia, sai työ-/ opiskelupaikan edulliset liikuntamahdollisuudet. Puolet vastanneista ei käytä maksullisia liikuntapalveluita ollenkaan.
Kysymys: Ovatko uudenvuoden lupauksesi pitäneet?
Vastanneista 100 % kertoi, ettei tehnyt lupauksia. Itse olen sitä mieltä, että elämänmuutokset eivät liity mitenkään uuteenvuoteen. Kerran annoin lupauksen, että käytän hammaslankaa useammin. En pitänyt lupaustani. Ehkä se on niin, että elämänmuutokset pitää tehdä harkitusti. Joihinkin asioihin sopivat täydelliset äkkimuutokset ja toisiin pehmeä lasku ja välitavoitteet.
Kysymys: Aiotko matkustaa 2011?
1 % vastanneista aikoo matkustaa kotimaassa. 77 % vastanneista aikoo matkustaa kotimaassa ja ulkomailla. 11 % vastasi EOS/ joku muu.
Liikuntakyselyssä vastattiin seuraavasti:
Olen liikuntakeskuksen jäsen 12 %
En ole jäsen 25 %
Käytän yleensä 10-korttia 25 %
Käytän työ-/ opiskelupaikkani edullisia liikuntamahdollisuuksia 12 %
Työnantajani avustaa maksuissa (liikuntasetelit yms)12 %
En urheile maksullisissa paikoissa 50 %
Vastanneista kukaan ei urheile kertamaksulla eikä käytä työ-/ opiskelupaikkani maksuttomia liikuntamahdollisuuksia. Liikuntakeskuksen jäsenyys ei olekaan niin yleistä, kuin luulin. Saman tuloksen, 12 prosenttia, sai työ-/ opiskelupaikan edulliset liikuntamahdollisuudet. Puolet vastanneista ei käytä maksullisia liikuntapalveluita ollenkaan.
10. huhtikuuta 2011
Lohkolämmitin ja sisätilalämmitin
"Termeissä tarkkana", sanoi entinen pomoni vuonna 1996. Aiheenani on auton esilämmitys. Törmään usein (jopa arvostetuissa aikakausilehdissä) siihen, että auton moottorin esilämmitys ja sisäilman lämmitys ovat menneet sekaisin. Kerrataanpa.
1. Lohkolämmitin on moottorissa oleva kapine, joka lämmittää jäähdytysnestettä, joka lämmittää moottoria.
2. Sisätilalämmitin on auton matkustamossa pöhöttävä puhallin, joka lämmittää ilmaa auton sisätilassa.
Moottoria lämmitetään erityyppisillä laitteilla. Uudemmissa autoissa yleinen tyyppi on säteilylämmitin, joka lämmittää ulkopuolelta auton lohkoa tai öljypohjaa. Sähköllä toimivien lämmittimien lisäksi on polttoainekäyttöisiä lämmittimiä, jotka eivät tarvitse verkkovirtaa. Kaikilla näillä on sama päämäärä: lämmittää auton moottoria (ja sen nesteitä) ennen käynnistystä.
Sisäilman lämmitin on lähinnä mukavuutta varten. Auton moottorin esilämmitys on tärkeämpi. Jokainen auton kylmäkäynnistys (kylmäkäynnistys = käynnistäminen ilman esilämmitystä) kuluttaa auton moottoria yhtä paljon kuin 500–600 kilometrin ajo. Katalysaattori ei toimi kunnolla kylmänä. Esilämmitys voi vähentää päästöjä 60–80 %. Esilämmitetty moottori vie vähemmän polttoainetta.
Vaikka kevättä kohti käymmekin, niin kannattaa jatkaa esilämmitystä. Vielä +5 asteessa kannattaa moottoria lämmittää lohkolämmittimellä puoli tuntia. Säteilylämmittimellä tunnin.
Tarkemmat lämmityssuositukset ja lisätietoja aiheesta Motivan sivuilta.
1. Lohkolämmitin on moottorissa oleva kapine, joka lämmittää jäähdytysnestettä, joka lämmittää moottoria.
2. Sisätilalämmitin on auton matkustamossa pöhöttävä puhallin, joka lämmittää ilmaa auton sisätilassa.
Moottoria lämmitetään erityyppisillä laitteilla. Uudemmissa autoissa yleinen tyyppi on säteilylämmitin, joka lämmittää ulkopuolelta auton lohkoa tai öljypohjaa. Sähköllä toimivien lämmittimien lisäksi on polttoainekäyttöisiä lämmittimiä, jotka eivät tarvitse verkkovirtaa. Kaikilla näillä on sama päämäärä: lämmittää auton moottoria (ja sen nesteitä) ennen käynnistystä.
Sisäilman lämmitin on lähinnä mukavuutta varten. Auton moottorin esilämmitys on tärkeämpi. Jokainen auton kylmäkäynnistys (kylmäkäynnistys = käynnistäminen ilman esilämmitystä) kuluttaa auton moottoria yhtä paljon kuin 500–600 kilometrin ajo. Katalysaattori ei toimi kunnolla kylmänä. Esilämmitys voi vähentää päästöjä 60–80 %. Esilämmitetty moottori vie vähemmän polttoainetta.
Vaikka kevättä kohti käymmekin, niin kannattaa jatkaa esilämmitystä. Vielä +5 asteessa kannattaa moottoria lämmittää lohkolämmittimellä puoli tuntia. Säteilylämmittimellä tunnin.
Tarkemmat lämmityssuositukset ja lisätietoja aiheesta Motivan sivuilta.
 |
| Sisätilalämmitin. |
8. huhtikuuta 2011
Planin ja Automatian kampanja kehitysmaiden tyttöjen hyväksi
Eilisessä Kuningaskuluttajassa puhuttiin Planin ja Automatian yhteistyökampanjasta, jossa Otto-automaatilla on mahdollista lahjoittaa rahaa kehitysmaiden tyttöjen auttamiseen. Kamppis on voimassa huhtikuun ajan.
Kunkussa kerrottiin, että kamppis on saanut äänekästä negatiivista palautetta. Jotkut kokevat sekavaksi "haluatko lahjoittaa" kysymykseen vastaamisen. Jotkut ovat sitä mieltä, että tässä huijataan rahaa. Keskustelupalstalla joku kertoo mummostaan, joka menetti euron kehitysmaan tytölle, rahaa jäi tilille 19 euroa, jota ei saanut automaatista ulos ja mummo oli nälässä koko viikonlopun, kun sillä eurolla piti ostaa makaronipussi. Uskottava tarina?
Planin sivuilla on kuva Otto-automaatin näkymästä, jolla rahaa nostava henkilö valitsee haluaako lahjoittaa. Mielestäni tuo on aika selkeän näköinen. Puhun tietenkin tietokoneajan kasvattina, sellainen kun olen. Ymmärrän, että jos ei lue tekstejä tai jos painelee nappuloita vanhasta tottumuksesta, niin tahaton lahjoittaminen harmittaa. Saisinko sanoa, että ihminen (vanhus tai nuorempi) on aikamoisessa vaarassa tässä yhteiskunnassa, jos painelee nappuloita lukematta tekstejä.
Automatian edustaja kertoi, että maksupalvelulaki velvoittaa erittelyä ruudulle. Siis että pelkät "kyllä" ja "ei" painikkeet eivät riitä. Vahingossa lahjoitetut rahat saa takaisin ottamalla yhteyttä joko omaan pankkiin tai Automatiaan. Kirjoita muistiin vahinkolahjoituksen aika ja paikka.
Mielipiteitä?
Kunkussa kerrottiin, että kamppis on saanut äänekästä negatiivista palautetta. Jotkut kokevat sekavaksi "haluatko lahjoittaa" kysymykseen vastaamisen. Jotkut ovat sitä mieltä, että tässä huijataan rahaa. Keskustelupalstalla joku kertoo mummostaan, joka menetti euron kehitysmaan tytölle, rahaa jäi tilille 19 euroa, jota ei saanut automaatista ulos ja mummo oli nälässä koko viikonlopun, kun sillä eurolla piti ostaa makaronipussi. Uskottava tarina?
Planin sivuilla on kuva Otto-automaatin näkymästä, jolla rahaa nostava henkilö valitsee haluaako lahjoittaa. Mielestäni tuo on aika selkeän näköinen. Puhun tietenkin tietokoneajan kasvattina, sellainen kun olen. Ymmärrän, että jos ei lue tekstejä tai jos painelee nappuloita vanhasta tottumuksesta, niin tahaton lahjoittaminen harmittaa. Saisinko sanoa, että ihminen (vanhus tai nuorempi) on aikamoisessa vaarassa tässä yhteiskunnassa, jos painelee nappuloita lukematta tekstejä.
Automatian edustaja kertoi, että maksupalvelulaki velvoittaa erittelyä ruudulle. Siis että pelkät "kyllä" ja "ei" painikkeet eivät riitä. Vahingossa lahjoitetut rahat saa takaisin ottamalla yhteyttä joko omaan pankkiin tai Automatiaan. Kirjoita muistiin vahinkolahjoituksen aika ja paikka.
Mielipiteitä?
7. huhtikuuta 2011
Ennakkoäänestystä tiistaihin saakka
Ennakkoäänestys on käynnissä ja jatkuu tiistaihin saakka. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 17. huhtikuuta.
Ottamatta kantaa siihen mitä puoluetta tai ketä ihmistä pitäisi äänestää... Joku sanoi, että näissä vaaleissa on äänestettävä omaa ehdokastaan, jos ei halua, että persut pääsevät eduskuntaan. Ydinvoima ja homot ovat muodostuneet näiden vaalien alla paljon puhutuiksi aiheiksi.
Ydinhommista. Japanissa järisi taas noin kaksi tuntia sitten. Olisi niille varmaan yksi järistys riittänyt. Tsunamivaroitus on kuitenkin peruttu. Fukushiman vuotokohta on nyt ilmeisesti saatu tukittua.
Astrologi Satu Ruotsalainen on luvannut vaaliennusteen täksi päiväksi nettisivuilleen. Mitähän tähdet lupaavat?
Sivupalkissa on kysely äänestämisestä.
Ottamatta kantaa siihen mitä puoluetta tai ketä ihmistä pitäisi äänestää... Joku sanoi, että näissä vaaleissa on äänestettävä omaa ehdokastaan, jos ei halua, että persut pääsevät eduskuntaan. Ydinvoima ja homot ovat muodostuneet näiden vaalien alla paljon puhutuiksi aiheiksi.
Ydinhommista. Japanissa järisi taas noin kaksi tuntia sitten. Olisi niille varmaan yksi järistys riittänyt. Tsunamivaroitus on kuitenkin peruttu. Fukushiman vuotokohta on nyt ilmeisesti saatu tukittua.
Astrologi Satu Ruotsalainen on luvannut vaaliennusteen täksi päiväksi nettisivuilleen. Mitähän tähdet lupaavat?
Sivupalkissa on kysely äänestämisestä.
6. huhtikuuta 2011
Pitäkää rosvonne, me jo otettiin ne kiinni
Miinalaiva Pohjanmaa on tänään ottanut kiinni merirosvouksesta epäiltyjä tyyppeja Arabianmerellä. Jos Krp päättää aloittaa esitutkinnan, niin homma etenee suomalaisilla säännöillä ja tyypit tuodaan Suomeen oikeudenkäyntiin.
Nyt mä en tajua. Arabianmeren merirosvot tuodaan Suomeen oikeuteen? Maksaako Suomi kaikki kulut? Onko järkee? Suomessa on köyhiä ja sairaita, joilla olisi tarvetta rahalle. Ei tarttis käydä haalimassa tyyppejä tänne tuotaviksi pitkin maailman meriä.
Hienoa, että Pohjanmaa osallistuu "rauhanturvaamiseen" vai miksikä tuota nyt sitten sanotaan. Merirosvothan ovat ongelma. Ei äkkiseltään kuullosta kuitenkaan järkevältä, että epäillyt ukot raijataan Suomeen. Epäiltyjä voidaan syyttää myös lähialueen valtiossa tai hyökkäyksen kohteena olevan laivan lippumaassa. Maallikkona nämä kaksi muuta vaihtoehtoa kuulostaisi järkevämmältä.
Suomessa viimeisimmästä merirosvotuomiosta on melkein 70 vuotta. Yle uutiset kertoo: "Suomessa on viimeksi annettu tuomio merirosvoudesta sota-aikana vuonna 1943, kun joukko luvialaisia kalastajia sai tuomion tavaran varastamisesta karille ajaneen saksalaisaluksen hylystä." Arabianmeren rosvot hyökkäävät laivoihin asein. Ajat ovat muuttuneet.
Nyt mä en tajua. Arabianmeren merirosvot tuodaan Suomeen oikeuteen? Maksaako Suomi kaikki kulut? Onko järkee? Suomessa on köyhiä ja sairaita, joilla olisi tarvetta rahalle. Ei tarttis käydä haalimassa tyyppejä tänne tuotaviksi pitkin maailman meriä.
Hienoa, että Pohjanmaa osallistuu "rauhanturvaamiseen" vai miksikä tuota nyt sitten sanotaan. Merirosvothan ovat ongelma. Ei äkkiseltään kuullosta kuitenkaan järkevältä, että epäillyt ukot raijataan Suomeen. Epäiltyjä voidaan syyttää myös lähialueen valtiossa tai hyökkäyksen kohteena olevan laivan lippumaassa. Maallikkona nämä kaksi muuta vaihtoehtoa kuulostaisi järkevämmältä.
Suomessa viimeisimmästä merirosvotuomiosta on melkein 70 vuotta. Yle uutiset kertoo: "Suomessa on viimeksi annettu tuomio merirosvoudesta sota-aikana vuonna 1943, kun joukko luvialaisia kalastajia sai tuomion tavaran varastamisesta karille ajaneen saksalaisaluksen hylystä." Arabianmeren rosvot hyökkäävät laivoihin asein. Ajat ovat muuttuneet.
Markkinamiehen suunnitelmat purivat
K-marketilla on kamppis, jossa jokaisesta 15 euron ostoksesta saa keräilymerkin. Plussakorttilaiset saavat merkit tuplana. Merkit kiinnitetään kuponkiin. Kuuden merkin välein saa ostaa Iittalan Primavera-astioita alennushintaan. Kuponki palautetaan kauppaan ja se osallistuu arvontaan, jossa palkintona on yli 400 euron arvoinen tuotepaketti keittiöön. Paketin sisältö on houkutteleva: mukaan on pakattu Hackmanin ja Fiskarsin laatutuotteita ja kivannäköisiä astioita.
En tarvitse yhtään astiaa. Silti ostin jo kipon ja kupin, koska merkkien keräily on kivaa ja tuo arvonnan palkinto houkuttelee. Onnittelut K-marketin markkinointiosastolle, onnistunut kamppis!
En tarvitse yhtään astiaa. Silti ostin jo kipon ja kupin, koska merkkien keräily on kivaa ja tuo arvonnan palkinto houkuttelee. Onnittelut K-marketin markkinointiosastolle, onnistunut kamppis!
4. huhtikuuta 2011
Sano se viittoen
Akuutissa 29.3. kerrottiin tukiviittomista. Luulin, että termi on apuviittomat, mutta se onkin tuki-. Juonnossa sanottiin jotakin sellaista, että "Tukiviittomat otetaan apuun, kun puheen kanssa on ongelmia". Minulla on ollut tästä eri käsitys. Olen ymmärtänyt, että tukiviittomia voi käyttää kaikille lapsille. Tärkeintä kai on, että puhetta ei jätetä pois. Siis viitotaan JA puhutaan samaan aikaan.
Olen kerran tavannut pienen pojan, joka osasi viittoa tukiviittomilla asiansa jo kauan ennen kuin osasi puhua. Silloin opin, että lapsen kielellinen kehitys ja puhumaan oppiminen ovat kaksi eri asiaa. Kieli on olemassa lapsella jo ennen puhetta.
Kukakos meistä on välttynyt lapsenvahtina, vanhempana, sisaruksena tai jossain muussa roolissa tilanteelta, jossa lapsi kiljuu kurkku suorana hätäänsä, mutta ei osaa sanoa mikä hätänä. Aikuinen rupeaa siinä sitten seulomaan syitä: kylmä, kuuma, muksahdus, nälkä, vaippa... Lapsi, joka ei ole vielä oppinut puhumaan, mutta osaisi jo viittoa, voisi kertoa mikä on äänimerkin syy.
Tukiviittomien opetteluun pitäisi olla joku dvd saatavilla. Sitä en muista, minkä ikäisenä viittomia voi ruveta opettamaan.
Olen kerran tavannut pienen pojan, joka osasi viittoa tukiviittomilla asiansa jo kauan ennen kuin osasi puhua. Silloin opin, että lapsen kielellinen kehitys ja puhumaan oppiminen ovat kaksi eri asiaa. Kieli on olemassa lapsella jo ennen puhetta.
Kukakos meistä on välttynyt lapsenvahtina, vanhempana, sisaruksena tai jossain muussa roolissa tilanteelta, jossa lapsi kiljuu kurkku suorana hätäänsä, mutta ei osaa sanoa mikä hätänä. Aikuinen rupeaa siinä sitten seulomaan syitä: kylmä, kuuma, muksahdus, nälkä, vaippa... Lapsi, joka ei ole vielä oppinut puhumaan, mutta osaisi jo viittoa, voisi kertoa mikä on äänimerkin syy.
Tukiviittomien opetteluun pitäisi olla joku dvd saatavilla. Sitä en muista, minkä ikäisenä viittomia voi ruveta opettamaan.
2. huhtikuuta 2011
Nettikaupan veroparatiisi
Mietiskelin aikaisemmassa tekstissäni, että loppuvatko verottomat kulutusjuhlani nettikaupan suhteen. Ainakin vielä tuo pienin määrä on 10 euroa:
Tullin sivulla on selkeät ohjeet asiasta. Ostaisinko Internet-kaupasta -ohjeissa on myös esimerkkejä erilaisista tilauksista, EU:n alueelta tai EU:n veroalueen ulkopuolelta.
Pienin kannettava tullin ja veron määrä
Tullin, arvonlisäveron ja valmisteveron kannossa sovelletaan lisäksi 10 euron verolajikohtaista ala- rajaa, toisin sanoen tullilaskua ei kirjoiteta, jos verolajin laskettu määrä on alle 10 euroa. Tullilaskun 10 euron alarajaa ei kuitenkaan sovelleta valmisteveron alaisiin tuotteisiin, vaan yksityishenkilöille lähetetyistä alkoholijuomista ja tupakkatuotteista kirjoitetaan aina tullilasku.
Lähde: Tullihallitus
Tullin sivulla on selkeät ohjeet asiasta. Ostaisinko Internet-kaupasta -ohjeissa on myös esimerkkejä erilaisista tilauksista, EU:n alueelta tai EU:n veroalueen ulkopuolelta.
30. maaliskuuta 2011
Stockan kellon alla
Odottelin ystävääni Stockan kellon alla. Tuossa paikassa, joka on tapaamispaikkojen grand old lady. Vieressä seisoi kaksi henkilöä, joilla oli SPR:n keräyslippaat. Toinen näytti japanilaiselta.
- Menevätkö rahat Japaniin?
- Kyllä.
Samalla huomaan, että kerääjien univormuissa on kissan kokoiset Japanin liput.
- Jaa, tuostahan sen olisin voinut päätellä.
Annoin keräykseen 4,50. Heh, omituinen summa. Otin vain joitakin kolikoita lompakosta ja tuo summa siitä tuli. Mitähän minun pienellä summallani siinä hävityksessä saa. No, ehkä jotakin.
Kohta paikalle saapui joukko japanilaisia nuoria. Ehkä opiskelijoita. Olin tunnistavinani kiitokset japaniksi ja toinen SPR:n kerääjistä vastaili joukkiolle japaniksi. Miltähän heistä tuntui, kun kotimaassa on hätä?
- Menevätkö rahat Japaniin?
- Kyllä.
Samalla huomaan, että kerääjien univormuissa on kissan kokoiset Japanin liput.
- Jaa, tuostahan sen olisin voinut päätellä.
Annoin keräykseen 4,50. Heh, omituinen summa. Otin vain joitakin kolikoita lompakosta ja tuo summa siitä tuli. Mitähän minun pienellä summallani siinä hävityksessä saa. No, ehkä jotakin.
Kohta paikalle saapui joukko japanilaisia nuoria. Ehkä opiskelijoita. Olin tunnistavinani kiitokset japaniksi ja toinen SPR:n kerääjistä vastaili joukkiolle japaniksi. Miltähän heistä tuntui, kun kotimaassa on hätä?
19. maaliskuuta 2011
Haluan suunniteltua kestämistä!
Toimii kuin junan vessa. Miksi se toimii niin hyvin? Koska sen halutaan toimivan. Vanhat matkapuhelimet kestivät ja kestivät. Nykyiset eivät. Ennen kodinkoneet kestivät 20 vuotta. Eivät enää.
Miksi tavarat eivät kestä? Ylen Ykkösdokumentti Hehkulamppuhuijaus vastaa tähän kysymykseen. En ollut ennen kuullut termiä suunniteltu vanheneminen. Tulostin lakkaa toimimasta suunnitellusti. Tavarat tehdään huonoiksi, jotta ostaisimme kokoajan lisää.
Kehittyneiden maiden – siis meidän – elektroniikkaromua viedään kehitysmaihin. Jätteen vienti on kiellettyä, mutta lasti tullataan näppärästi käytettynä tavarana. Ohjelmassa on kuvaa Ghanasta, jossa meikäläisten tietsikoita on kaadettu konttilasteittain kaatopaikalle. Siinä oli ennen joki. Ei ole enää. On valkoisen miehen iTietokone.
Ohjelmaa katsoessani tuli mieleeni, että minunkin uusin matkapuhelimeni vaihdettiin kerran takuuaikana. Siis puhelin vaihdettiin kokonaan. Ei korjattu.
Jos et nähnyt ohjelmaa, pidä kiirettä! Ohjelma on vielä kaksi päivää nähtävissä Yle Areenassa http://areena.yle.fi/video/1300049115642
Miksi tavarat eivät kestä? Ylen Ykkösdokumentti Hehkulamppuhuijaus vastaa tähän kysymykseen. En ollut ennen kuullut termiä suunniteltu vanheneminen. Tulostin lakkaa toimimasta suunnitellusti. Tavarat tehdään huonoiksi, jotta ostaisimme kokoajan lisää.
Kehittyneiden maiden – siis meidän – elektroniikkaromua viedään kehitysmaihin. Jätteen vienti on kiellettyä, mutta lasti tullataan näppärästi käytettynä tavarana. Ohjelmassa on kuvaa Ghanasta, jossa meikäläisten tietsikoita on kaadettu konttilasteittain kaatopaikalle. Siinä oli ennen joki. Ei ole enää. On valkoisen miehen iTietokone.
Ohjelmaa katsoessani tuli mieleeni, että minunkin uusin matkapuhelimeni vaihdettiin kerran takuuaikana. Siis puhelin vaihdettiin kokonaan. Ei korjattu.
Jos et nähnyt ohjelmaa, pidä kiirettä! Ohjelma on vielä kaksi päivää nähtävissä Yle Areenassa http://areena.yle.fi/video/1300049115642
18. maaliskuuta 2011
Uusi ranneke, uusi ilme
Ostin vanhaan kellooni uuden rannekkeen. Edellinen ranneke oli musta, kolmirivinen niittiranneke. Se oli tekonahkaa ja aika räjähtäneen näköinen. Pinta oli kulunut pois ja ompelulangat repsottivat. Nyt kello on siisti ja täysin uudistunut. Utelin myyjältä tulevista kellotrendeistä. Leveät rannekkeet jatkavat.
JK Jos jollakulla löytyy Swatch Pop -kellojen rannekkeita tai itse kelloja, niin saa tarjota. Ranneke hajalla, eikä varaosia enää oikein löydy.
JK Jos jollakulla löytyy Swatch Pop -kellojen rannekkeita tai itse kelloja, niin saa tarjota. Ranneke hajalla, eikä varaosia enää oikein löydy.
17. maaliskuuta 2011
Hei hei vanha jumppapaikka
Kävin eilen näillä näkymin viimeistä kertaa vanhalla joogasalilla. Vai onko se nyt joogakoulu vai mikä. Siis paikka, jossa olen viime aikoina käynyt ohjatussa liikunnassa. Paikka oli taas ruuhkainen ja pukuhuoneessa oli pylly vasten pyllyä. Hikistä pyllyä. Ahtaat käytävät ja asuinhuoneistoon mitoitettu ilmanvaihto.
Minua ihmetyttää paikan tapa pitää hedelmäpussirullaa tarjolla märkien jumppatekstiileiden pakkaamiseen kotimatkalle. Yritän ottaa mahdollisimman vähän käyttöön uusia muovipusseja. Silti kaapit ovat täynnä muovipusseja.
Anekdootti. Yhdessä aikaisemmassa työpaikassani olin ihan erilainen persoona ja työntekijä, kuin muut ryhmän jäsenet. Meillä oli aivan erilaiset arvomaailmat. Saavutin heistä yhden kanssa konsensuksen muovikassiasiasta. Hänkään ei ottanut koskaan kaupassa muovikassia. Perusteet vain olivat erilaiset: hän ei ottanut kassia, koska se maksaa ja minä en ottanut kassia, koska se lisää jätteen määrää.
Takaisin aiheeseen. Jumppakeskus. Pukuhuonetilaa on niin, että kaikuu. Erityisesti odotan, että pääsen vauhtiin saliohjelmani kanssa. Kuntosaliohjelma tallennetaan avaimenperän näköiseen muistikorttiin, joka tökätään kuntosalilaitteeseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Henkilökunnan ja muiden asiakkaiden kanssa ihmettelimme asiaa yli tunnin. Uusi sali ja uudet vermeet. Ehkä se tästä.
Minua ihmetyttää paikan tapa pitää hedelmäpussirullaa tarjolla märkien jumppatekstiileiden pakkaamiseen kotimatkalle. Yritän ottaa mahdollisimman vähän käyttöön uusia muovipusseja. Silti kaapit ovat täynnä muovipusseja.
Anekdootti. Yhdessä aikaisemmassa työpaikassani olin ihan erilainen persoona ja työntekijä, kuin muut ryhmän jäsenet. Meillä oli aivan erilaiset arvomaailmat. Saavutin heistä yhden kanssa konsensuksen muovikassiasiasta. Hänkään ei ottanut koskaan kaupassa muovikassia. Perusteet vain olivat erilaiset: hän ei ottanut kassia, koska se maksaa ja minä en ottanut kassia, koska se lisää jätteen määrää.
Takaisin aiheeseen. Jumppakeskus. Pukuhuonetilaa on niin, että kaikuu. Erityisesti odotan, että pääsen vauhtiin saliohjelmani kanssa. Kuntosaliohjelma tallennetaan avaimenperän näköiseen muistikorttiin, joka tökätään kuntosalilaitteeseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Henkilökunnan ja muiden asiakkaiden kanssa ihmettelimme asiaa yli tunnin. Uusi sali ja uudet vermeet. Ehkä se tästä.
 |
| Tilaa. |
14. maaliskuuta 2011
Vaivaa
Työasiat vaivaavat big time. Flunssa antaa välillä löysiä, sitten taas kiristää siimaa. Japani on rikki, mutta minulle on läheisempi oma elämäni. En ole halunnut katsoa uutisia, en tiedä mitä siellä tarkalleen tapahtuu. Ahdistaa kaikki kuoleminen ja tuho. Ydinvoimala vuotaa ja tuuli kääntyy. En halua lisää tietoa.
Läheisten terveys huolettaa. Yritän uskoa omaan jaksamiseeni. Yritän uskoa, että paremmat ajat koittavat. Armahdin itseni laihdutuskuurista, en vain jaksa. Ainakaan flunssan aikana.
Kivaakin on tulossa. Parvekkeella ruukkutulppaanista pilkistää jo vähän keltaista. Pääsen pian uuteen jumppakeskukseen. Lumet sulaa ja kesä saa. Postimyynnin alelaarin tuotteet ovat matkalla, tulevat ehkä vielä tällä viikolla. Puolentoista viikon päässä häämöttää pieni matka, jossa on tiedossa ruokaa, juomaa, hyvää seuraa ja rentoutumista.
No kai se tästä.
Läheisten terveys huolettaa. Yritän uskoa omaan jaksamiseeni. Yritän uskoa, että paremmat ajat koittavat. Armahdin itseni laihdutuskuurista, en vain jaksa. Ainakaan flunssan aikana.
Kivaakin on tulossa. Parvekkeella ruukkutulppaanista pilkistää jo vähän keltaista. Pääsen pian uuteen jumppakeskukseen. Lumet sulaa ja kesä saa. Postimyynnin alelaarin tuotteet ovat matkalla, tulevat ehkä vielä tällä viikolla. Puolentoista viikon päässä häämöttää pieni matka, jossa on tiedossa ruokaa, juomaa, hyvää seuraa ja rentoutumista.
No kai se tästä.
6. maaliskuuta 2011
Mahtisaalis Hesyn kirpparilta
Kävin männäviikolla Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kirpparilla Itä-Pakilassa. Aivan mahtava saalis!
Ostoskassiin kertyi seuraavaa:
- Kolme kukkaruukun aluslautasta. Hyviä, korkearaunaisia aluslautasia kannattaa aina olla pari varalla.
- Hiusten multimuotoilija. Hitsiläinen, kiharranko vai suoristanko? Voi mitä frisyyreitä tiedossa! Olen menossa myöhemmin tässä kuussa erään liiton juhliin. Kreppitukka järjestöjyrien ihmeteltäväksi?
- Jääkaappimagneetti, jossa sanotaan: "Moni ihminen on ruokaillut tässä keittiössä ja sen jälkeen jatkanut normaalia tervettä elämää".
- Ja hömm... mikähän tuon piirustusmallinuken virallinen nimi on? Oli mikä oli. Sellaisia on jo kaksi normaalinkokoista, nyt heille tämä pienikokoinen seuraksi. Iloinen perhetapahtuma Nivelnukkien perheessä.
- Savage Gardenin ja Alanis Morrisetten levyt.
- Kangaskassi, koska olin lähtenyt soitellen sotaan, eikä ollut tarpeeksi isoa kassia mukana.
Kaikki tämä yhteensä 6 euroa. Ei ole hinnalla pilattu! Nyt vaan testaamaan toimivatko levyt ja multimuotoilija. Muotoilija on käyttämättömän näköinen, joten luulisi toimivan.
Myynnistä saatavavilla tuloilla ostetaan ruokaa, hiekkaa ja eläinlääkäriä löytöeläimille. Kirpparin lisäksi rakennuksessa on hoidettavia eläimiä (ainakin kissoja näkyi) sekä eläinsuojelupuoti. Puodissa on myytävänä mm. kierrätettyjä lemmikkieläintarvikkeita. Uusiakin tulee joskus lahjoituksena esimerkiksi eläinkaupoilta.
Ostoskassiin kertyi seuraavaa:
- Kolme kukkaruukun aluslautasta. Hyviä, korkearaunaisia aluslautasia kannattaa aina olla pari varalla.
- Hiusten multimuotoilija. Hitsiläinen, kiharranko vai suoristanko? Voi mitä frisyyreitä tiedossa! Olen menossa myöhemmin tässä kuussa erään liiton juhliin. Kreppitukka järjestöjyrien ihmeteltäväksi?
- Jääkaappimagneetti, jossa sanotaan: "Moni ihminen on ruokaillut tässä keittiössä ja sen jälkeen jatkanut normaalia tervettä elämää".
- Ja hömm... mikähän tuon piirustusmallinuken virallinen nimi on? Oli mikä oli. Sellaisia on jo kaksi normaalinkokoista, nyt heille tämä pienikokoinen seuraksi. Iloinen perhetapahtuma Nivelnukkien perheessä.
- Savage Gardenin ja Alanis Morrisetten levyt.
- Kangaskassi, koska olin lähtenyt soitellen sotaan, eikä ollut tarpeeksi isoa kassia mukana.
Kaikki tämä yhteensä 6 euroa. Ei ole hinnalla pilattu! Nyt vaan testaamaan toimivatko levyt ja multimuotoilija. Muotoilija on käyttämättömän näköinen, joten luulisi toimivan.
Myynnistä saatavavilla tuloilla ostetaan ruokaa, hiekkaa ja eläinlääkäriä löytöeläimille. Kirpparin lisäksi rakennuksessa on hoidettavia eläimiä (ainakin kissoja näkyi) sekä eläinsuojelupuoti. Puodissa on myytävänä mm. kierrätettyjä lemmikkieläintarvikkeita. Uusiakin tulee joskus lahjoituksena esimerkiksi eläinkaupoilta.
 |
| Pallohullun alelaari. Pallot 20 senttiä kappaleelta. |
5. maaliskuuta 2011
Kunkku on kingi
Kuningaskuluttaja on mitä mahtavin ohjelma. Kahdessa viimeisessä jaksossa on ollut hienoja aiheita. Kunpa pääsisin itse tekemään tuollaista ohjelmaa.
Yle Areenasta voi katsella ohjelmia ja (ainakin osa) jutuista löytyy ohjelman kotisivulta.
Erityisen kiinnostavia aiheita viimettäisissä ohjelmissa olivat jutut nimeltä ekovaatteiden etsintä tuottaa haasteita, luomuruokaa kotiovelle ja uudet akkuparistot tunnetaan heikosti. Myös syömäkelpoisen ruoan roskikseen heittämistä käsiteltiin.
Minulla on tuossa odottamassa Aitoa ruokaa ja Suomalaiset marjat -kirjat, joista ajattelin kirjoittaa tänne. Enpä ole vielä ehtinyt. Huomaan ilokseni, että ehdin kirjoittaa tuosta Foodspill-jutusta jo ensimmäisessä aallossa. Nuo mainitut kirjat ja niihin liittyvät aatokset lisäaineista ja Suomen supermarjoista eivät ehtineet ensimmäiseen aaltoon. Tarttis ehkä lukea ne kirjat ja sitten kirjoitella mielipiteitään. Ehkä sitten viidenteen aaltoon. Tai kahdeksanteen (ylisruorittaja yrittää ottaa rennosti).
Marjakirjasta on Marjiksen kirjablogissa juttua. Sieltähän minä tuon kirjan keksinkin. Bloggaus on ilmaista? Ei ole, kun tulee ostaneeksi muiden löytämiä kivoja juttuja! :-)
Yle Areenasta voi katsella ohjelmia ja (ainakin osa) jutuista löytyy ohjelman kotisivulta.
Erityisen kiinnostavia aiheita viimettäisissä ohjelmissa olivat jutut nimeltä ekovaatteiden etsintä tuottaa haasteita, luomuruokaa kotiovelle ja uudet akkuparistot tunnetaan heikosti. Myös syömäkelpoisen ruoan roskikseen heittämistä käsiteltiin.
Minulla on tuossa odottamassa Aitoa ruokaa ja Suomalaiset marjat -kirjat, joista ajattelin kirjoittaa tänne. Enpä ole vielä ehtinyt. Huomaan ilokseni, että ehdin kirjoittaa tuosta Foodspill-jutusta jo ensimmäisessä aallossa. Nuo mainitut kirjat ja niihin liittyvät aatokset lisäaineista ja Suomen supermarjoista eivät ehtineet ensimmäiseen aaltoon. Tarttis ehkä lukea ne kirjat ja sitten kirjoitella mielipiteitään. Ehkä sitten viidenteen aaltoon. Tai kahdeksanteen (ylisruorittaja yrittää ottaa rennosti).
Marjakirjasta on Marjiksen kirjablogissa juttua. Sieltähän minä tuon kirjan keksinkin. Bloggaus on ilmaista? Ei ole, kun tulee ostaneeksi muiden löytämiä kivoja juttuja! :-)
2. maaliskuuta 2011
Haluan mauttomuutta
Purentakisko maistuu pahalle. Otin välipuhelun kiskon valmistaneeseen labraan. Akryylista valmistetusta kiskosta irtoava maku on kuulemma ihan normaali ilmiö. Lupasivat, että maku häviää noin kuukauden käytössä. Kisko on päivisin vedellä täytetyssä purkissa, tämän pitäisi vielä vauhdittaa mauttomuutta.
Kysyin sekä hammaslääkäriltä että labran tyypiltä, että irtoaako kiskosta jotakin elimistöön. Kummatkin vastasivat, että ei. Kuitenkin tuosta irtoaa makua, joten jotakin molekyylejä siitä irtoaa. Toivottavasti ei mitään terveydelle vaarallista kuitenkaan. Minusta on tullut kemikaali- ja lisäainetietoinen.
Kisko istuu suuhun hyvin. Suu ei pysy kunnolla kiinni yöllä. Kuola valuu. Pitänee kysyä neuvoja tähän kontrollikäynnillä.
Päänsäryt ovat helpottaneet. Sattumaa vai kiskon ansiota?
Kysyin sekä hammaslääkäriltä että labran tyypiltä, että irtoaako kiskosta jotakin elimistöön. Kummatkin vastasivat, että ei. Kuitenkin tuosta irtoaa makua, joten jotakin molekyylejä siitä irtoaa. Toivottavasti ei mitään terveydelle vaarallista kuitenkaan. Minusta on tullut kemikaali- ja lisäainetietoinen.
Kisko istuu suuhun hyvin. Suu ei pysy kunnolla kiinni yöllä. Kuola valuu. Pitänee kysyä neuvoja tähän kontrollikäynnillä.
Päänsäryt ovat helpottaneet. Sattumaa vai kiskon ansiota?
25. helmikuuta 2011
Uusi, jännittävä petikaveri
Sain tänään hammaslääkäriltä purentakiskon. Tai siis maksaahan siitä piti. Kiskoa tulee käyttää joka yö ja sen olisi tarkoitus helpottaa päänsärkyjä. Kuulemma aluksi voi olla hankala tottua muovikappaleeseen suussa. Syljeneritys lisääntyy ja uni katkeilee. Tuttavani sanoi, että hänen kiskonsa lensi seinään heti ensimmäisenä yönä. Heillä oli vain yhden yön suhde.
Miksi haluan palan akryyliä suuhuni? Tarina on pitkä. Se alkoi yli kaksi vuotta sitten. Söin purkkaa hermostuneena. Leuat kipeytyivät. Kärsin pari kuukautta. Pääsiäispyhien lähestyessä hakeuduin särkytapauksena kunnalliseen hoitoon.
Ruskeasuon hammashoitolassa oli omituinen ajanvarausjärjestelmä ja muutenkin ihmeellinen meininki. Samalle päivälle ei annettu aikoja, piti soittaa seuraavana aamuna heti putiikin auettua. Ajanvaraus tarkoitti sitä, että annettiin parin tunnin aikahaarukka, jolloin piti tulla istuksimaan odotustilaan. Siinä istuttiin ikuisuudelta tuntuva aika. Olisinpa ottanut lukemista mukaan. Sitten tultiin hakemaan, talutettiin isoon halliin, jossa oli melko matalilla sermeillä toisistaan eristettynä hoitopisteitä kuin valtavassa avokonttorissa. Surinaa, pihinää ja sylki-imurin ääniä kuului joka puolelta.
Hoito nyt oli mitä oli. Lääkärin äidinkieli ei ollut suomi. Sain leukanivelen ja puremalihasten jumppaohjeet paperilla. Moniste oli kopion kopion kopion kopion kopion kopion kopio. Sen verran kuvista sai selvää, että liikkeitä havainnollistavan ihmisen silmälasimuoti ei ollut tältä vuosituhannelta. Ohjeen lopussa sanottiin, ettei saa tehdä mitään jumppaliikkeitä, jotka aiheuttavat kipua. No se siitä sitten. Kaikki liikkeet aiheuttivat kipua. Koko käynti oli ajanhukkaa.
Kävin kunnallisessa, yksityisellä, pidin taukoa valitteluissani, menin uudestaan. Vietin aikaa kunnallisen jonossa. Jotkut puolisvat kiskoa. Kunnallisessa hoidossa se viimeinen, asiasta päättävä hammaslääkäri ei puoltanut. Lähdin vastaanotolta pettyneenä. Olin umpikujassa.
Olen kärsinyt päänsäryistä ja minua on pyörryttänyt. Ei vaikuta asentohuimaukselta. Tämän vuoden tammikuussa menin taas yksityiselle hammaslääkärille kysymään, että voiko päänsärky aiheutua hampaista tai purennasta. Ilmeni, että toisen puolen puruhampaani eivät osuneet ollenkaan yhteen. Vastakkaisen puolen hampaiden nystermiä madallettiin hiomalla. Miksei kukaan aikaisempi hammaslääkäri ollut ikinä tutkinut onko purentani kunnossa! En ainakaan muista, että näin huolellisesti olisi tutkittu. Onko niin, että kunnallisella puolella ei saa kunnon hoitoa?
Finanssisyistä takaisin kunnalliselle. Onkohan "kunnallinen" edes oikea termi... Mutta yksityisen vastakohta ya know. Lopulta minua uskottiin, että leukoihin sattuu. Myötäiltiin myös ajatusta, että purenta saattaa aiheuttaa päänsärkyä, joka saattaa aiheuttaa niska–hartiajumitusta, joka saattaa aiheuttaa huimausta. Huh, onpa tämä juttuni pitkä. Ja vielä jatkuu.
Hoitolan seinällä oli tilastoja siitä, kuinka pitkät jonot ovat. "Kukaan ei ole odottanut jonossa yli puolta vuotta". No ei varmaan joo. Te ette edes päästä ihmisä tarkastukseen, vaan määräätte ihmisille päivämäärän, jota ennen ei vaan pääse. Ei kun ei. Ei pääse edes jonoon tai varaamaan aikaa. Minulla "tarkastuksen tarve" on joskus hamassa tulevaisuudessa. Silti suusta löytyi jo nyt korjattavaa. Kaunisteltiinko tässä tilastoja? En olisi päässyt hoitoon ilman haljennutta hammasta. (Skippasin tämän halkeamisepisodin yli, piti vähän tiivistää tätä juttua, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Olen jo ihan väsynyt, en jaksa kunnolla oikolukea. Mitähän virheitä tänne jää... [haukotus] ei jaksa kirjoittaa keskellä yötä.)
No niin. Ensi yö tulee olemaan ensimmäinen yhteinen yöni akryylisen petikaverini kanssa. Hän tuolla jo odottelee pakasterasiaan säilöttynä. Hän pitää kosteasta ilmanalasta ja juoksevan veden alla harjaamisesta.
Hyvää yötä.
Miksi haluan palan akryyliä suuhuni? Tarina on pitkä. Se alkoi yli kaksi vuotta sitten. Söin purkkaa hermostuneena. Leuat kipeytyivät. Kärsin pari kuukautta. Pääsiäispyhien lähestyessä hakeuduin särkytapauksena kunnalliseen hoitoon.
Ruskeasuon hammashoitolassa oli omituinen ajanvarausjärjestelmä ja muutenkin ihmeellinen meininki. Samalle päivälle ei annettu aikoja, piti soittaa seuraavana aamuna heti putiikin auettua. Ajanvaraus tarkoitti sitä, että annettiin parin tunnin aikahaarukka, jolloin piti tulla istuksimaan odotustilaan. Siinä istuttiin ikuisuudelta tuntuva aika. Olisinpa ottanut lukemista mukaan. Sitten tultiin hakemaan, talutettiin isoon halliin, jossa oli melko matalilla sermeillä toisistaan eristettynä hoitopisteitä kuin valtavassa avokonttorissa. Surinaa, pihinää ja sylki-imurin ääniä kuului joka puolelta.
Hoito nyt oli mitä oli. Lääkärin äidinkieli ei ollut suomi. Sain leukanivelen ja puremalihasten jumppaohjeet paperilla. Moniste oli kopion kopion kopion kopion kopion kopion kopio. Sen verran kuvista sai selvää, että liikkeitä havainnollistavan ihmisen silmälasimuoti ei ollut tältä vuosituhannelta. Ohjeen lopussa sanottiin, ettei saa tehdä mitään jumppaliikkeitä, jotka aiheuttavat kipua. No se siitä sitten. Kaikki liikkeet aiheuttivat kipua. Koko käynti oli ajanhukkaa.
Kävin kunnallisessa, yksityisellä, pidin taukoa valitteluissani, menin uudestaan. Vietin aikaa kunnallisen jonossa. Jotkut puolisvat kiskoa. Kunnallisessa hoidossa se viimeinen, asiasta päättävä hammaslääkäri ei puoltanut. Lähdin vastaanotolta pettyneenä. Olin umpikujassa.
Olen kärsinyt päänsäryistä ja minua on pyörryttänyt. Ei vaikuta asentohuimaukselta. Tämän vuoden tammikuussa menin taas yksityiselle hammaslääkärille kysymään, että voiko päänsärky aiheutua hampaista tai purennasta. Ilmeni, että toisen puolen puruhampaani eivät osuneet ollenkaan yhteen. Vastakkaisen puolen hampaiden nystermiä madallettiin hiomalla. Miksei kukaan aikaisempi hammaslääkäri ollut ikinä tutkinut onko purentani kunnossa! En ainakaan muista, että näin huolellisesti olisi tutkittu. Onko niin, että kunnallisella puolella ei saa kunnon hoitoa?
Finanssisyistä takaisin kunnalliselle. Onkohan "kunnallinen" edes oikea termi... Mutta yksityisen vastakohta ya know. Lopulta minua uskottiin, että leukoihin sattuu. Myötäiltiin myös ajatusta, että purenta saattaa aiheuttaa päänsärkyä, joka saattaa aiheuttaa niska–hartiajumitusta, joka saattaa aiheuttaa huimausta. Huh, onpa tämä juttuni pitkä. Ja vielä jatkuu.
Hoitolan seinällä oli tilastoja siitä, kuinka pitkät jonot ovat. "Kukaan ei ole odottanut jonossa yli puolta vuotta". No ei varmaan joo. Te ette edes päästä ihmisä tarkastukseen, vaan määräätte ihmisille päivämäärän, jota ennen ei vaan pääse. Ei kun ei. Ei pääse edes jonoon tai varaamaan aikaa. Minulla "tarkastuksen tarve" on joskus hamassa tulevaisuudessa. Silti suusta löytyi jo nyt korjattavaa. Kaunisteltiinko tässä tilastoja? En olisi päässyt hoitoon ilman haljennutta hammasta. (Skippasin tämän halkeamisepisodin yli, piti vähän tiivistää tätä juttua, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Olen jo ihan väsynyt, en jaksa kunnolla oikolukea. Mitähän virheitä tänne jää... [haukotus] ei jaksa kirjoittaa keskellä yötä.)
No niin. Ensi yö tulee olemaan ensimmäinen yhteinen yöni akryylisen petikaverini kanssa. Hän tuolla jo odottelee pakasterasiaan säilöttynä. Hän pitää kosteasta ilmanalasta ja juoksevan veden alla harjaamisesta.
Hyvää yötä.
24. helmikuuta 2011
Kirja: Sopivasti lihava
Perusajatukseni lukemisesta on se, että lukeminen on tervanjuontia. Saatan olla siihen itse syyllinen. Olen yrittänyt lukea kirjoja kuten Rautatie, Koiranheisipuu ja Sinuhe vain sen takia, että voisi sitten sopivassa välissä droppailla, että luettu on. No, kesken on luku jäänyt. Ehkä kannattaisi valita kirjat jollain muulla perusteella. Esimerkiksi kirjablogeista poimimalla (tämä on uusin ajatukseni, ooh... siirryn nettiaikaan!).Sopivasti lihava on omistettu kaikille punkeroille ja kaikille, jotka eivät tiedä tai ymmärrä, millaista on olla lihava. Kirjoittaja on 3-kymppinen ruotsalainen toimittaja. Muistan sen, että kirja aiheutti kohua, kun se ilmestyi. Takakansi kertoo, että kyseessä oli mediamyrsky. Ajattelin jo ensi kertaa kirjasta kuullessani, että tuopa täytyy lukea.
Ostin kirjaston poistokasasta muutaman kirjan ennen joulua. Yksi kirjoista on Jenny Dahlbergin kirjoittama Sopivasti lihava. Ruotsinkielisen alkuteoksen nimi on parempi: "Tjock!" (suomeksi: paksu). Suomenkielinen nimi tietenkin hersyttää mielikuvia Leevi and the Leavings -yhtyeen lauluista:
En edes tiedä miksi kiihottaa
mua yhtä pitkä kuin leveä nainen
jalat kuin pylväät ja rinnatkin ylväät
joista kiinni saa
Kirja oli viihdyttävää ja kevyttä luettavaa ja olikin yllätyksekseni hetkessä luettu. Kevyttä myös siinä mielessä, että niteestä oli puolet irti, joten kirjaa saattoi kannatella vaan sitä puoliskoa, jota luki.
Kirjoittaja kertoo tarkkoja havaintoja lihavana elämisestä. Sisältö ei minua yllättänyt, ehkä siis tiedän miltä tuntuu olla lihava. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja pidin kokonaisuudesta. Yksi hauskimmista jutuista oli kertomus Turkin-matkasta, jossa Jennyä yritettiin naittaa ja saada muuttamaan Istanbuliin. Kirjaa lukiessa vähintäänkin suupielet nousevat virneeseen. Suosittelen viihdykkeeksi kaikille, painoon katsomatta.
Kirjastosta tuli mieleeni... monet varmaan tiesivätkin, että lainoja voi uusia, aineistoa hakea ja varata kirjaston Helmet-palvelussa: http://helmet.fi/ Tämä siis pelittää Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen kirjastoissa. Erityisesti sähköpostimuistutus lähenevästä eräpäivästä ja netissä tehtävä uusiminen ovat erittäin käteviä ja omalla kohdalla ovat vähentäneet myöhästymismaksuja.
Jenny Dahlberg: Sopivasti lihava. Suomentanut Laura Jänisniemi. Otava 2004. ISBN: 951-1-19043-1
22. helmikuuta 2011
18. helmikuuta 2011
Tahdon
Olen tänään pannut nimeni alle kahteen paperiin, jotka eivät sovi keskenään yhteen. Solmin asiakassopimuksen aikaisemmin mainitun kuntokeskuksen, anteeksi hyvinvointikeskuksen, kanssa ja hain työpaikkaa, joka veisi minut pariksi kuukaudeksi ulkomaille.
Ulkomaa ei tule jumppasalin viereen eikä jumppasalia saa ulkomaille mukaan. Mutta mitäpä vielä murehtimaan, kun on vasta hakemus lähtenyt. Vanha viidakon sananlasku kertoo, että bussi tulee heti kun sytyttää tupakan. Voisikohan tätä soveltaa myös niin, että kun sitoutuu jumppasaliin niin saa ulkomaanduunin?
Ulkomaa ei tule jumppasalin viereen eikä jumppasalia saa ulkomaille mukaan. Mutta mitäpä vielä murehtimaan, kun on vasta hakemus lähtenyt. Vanha viidakon sananlasku kertoo, että bussi tulee heti kun sytyttää tupakan. Voisikohan tätä soveltaa myös niin, että kun sitoutuu jumppasaliin niin saa ulkomaanduunin?
12. helmikuuta 2011
Otatko sinä, kuntokeskus, tämän punkeron puolisoksesi
Pohdin, pitäisikö liittyä kuukausiveloitusta käyttävän liikuntakeskuksen jäseneksi. Anteeksi, sehän onkin hyvinvointikeskus. Putiikkiin ei ole mahdollista päästä liikkumaan kertamaksulla tai 10 kerran kortilla.
PUOLESTA:
- Kuntokeskus olisi lähempänä asuinpaikkaani, kuin mikään aikaisempi vaihtoehto.
- Tarjolla on hotjoogaa. Se on laji, jossa eniten viihdyn tällä hetkellä. Tosin lämpötila näyttää olevan hieman alempi, kuin nykyisessä paikassani.
- Keskuksessa on infrapunasauna. Mutta onko se nyt niin tehokas tervehdyttäjä ja laihduttaja, kuin kehutaan?
- Jos en ottaisikaan saunavuoroa taloyhtiöstämme, kävelisinkin tuonne saunaan?
VASTAAN:
- Maksu menee tilitä jumppasin tai en. En vielä tarkkaan tiedä sopimuksen sisältöä, mutta miten lie "saa (sairaus)lomaa" keskuksesta. Pitääkö viedä sairauslomatodistus? Saanko terveyskeskuksesta ajan: "Päivää, haluaisin saikkulapun hyvinvointikeskustani varten." Entä, jos lähtee pitkälle (työ)matkalle, tikittääkö maksu kuitenkin? Entä, jos on työtön?
- Väheneekö jo valmiiksi vähäinen ulkoiluni, koska jokainen sporttienergian hippunen on suunnattava tuonne keskukseen? Eihän sitä nyt voi kävellä eikä lenkkeillä, kun on kalliilla rahalla maksettu jäsenyys sisälajeihin.
- Jospa muutan määräaikaisen jäsenyyden aikana johonkin, joka ei ole sopimuksen purkamisen syyksi riittävän kaukana lähimmästä toimipisteestä, mutta on kuitenkin helevetin hankalan matkan päässä?
Hintavertailu:
- 4 x lenkkeily olemassa olevin varustein: 0 e.
- 4 x hotjooga: 52 e (kymppikortilla maksettuna).
- Jäsenyys hyvinvointikeskukseen: 69–79 e/ kk.
Aikavertailu:
- Nykyiseen hotjoogaan bussi + ratikka/ pari pysäkinväliä kävellen: 50–60 min tai
autolla ja moraalinen valinta: sakkoparkki vai monen euron parkkimaksu. Parkkipaikkoja kohtalaisesti lumettomana aikana, mutta reitti ottaa melkein tuon tunnin ruuhka-aikana.
- Tähän uuteen: kävellen arviolta noin 7–10 minuuttia. Kuinka paljon aikani maksaa? Olisiko hyvä syy maksaa enemmän, että säästää aikaa siirtymisissä?
Myyjät kuulemma usein perustelevat jäsenyyden kannattavuutta sillä, että kun on maksanut jo etukäteen, niin se motivoi treenaamaan. Onkohan noin? Ajanko enemmän bussilla, jos ostan kuukausilipun? Katsonko enemmän televisiota, kun olen maksanut tv-maksun tai ostanut maksukanavan? Eikö kuukausijäsenyydessä piile ansa, että rupeaa ottamaan pattiin koko firma ja kaikki sen hienot infrapunajumpat, kun pakkomaksajan on harrastettava pakkoliikuntaa? Missä on liikunnan ilo ja asioiden yksinkertaisuus? Ahdistaako olla naimisissa jumppakeskuksen kanssa?
Olen kuullut, että liikuntaseteleitä yms myydään nettihuutokaupoissa. Mielestäni seteleiden ottaminen myyntitarkoituksessa on vähän epämoraalista. Antamalla liikuntaseteliedun työntekijöilleen työnantaja haluaa parantaa omien työntekijöidensä terveyttä ja jaksamista firman palveluksessa. En tällä hetkellä nauti liikuntaseteliedusta (enkä paljon muistakaan eduista), mutta ottaisin kernaasti vastaan sedelokset.
Anekdootti. Raskaus ei kuulemma ole mikään syy olla jumppaamatta. Kuulin, että eräs hedelmällisyyshoitojen tuloksena raskaaksi tullut henkilö oli vaatinut jäsenyyden purkamista "suojellakseen sijoitustaan", jos sallitte ilmaisun. "Tämä on niin kallis lapsi, että minä en tule sinne jumppaan hyppimään", sanoi tuleva äiti. Liikuntakeskuksen edustaja oli tietenkin yrittänyt ehdotella jotakin kevyitä niska–hartiatunteja.
Kuntosalit ja jumppakeskukset ovat vaikeita saada kannattaviksi. Tämä koko kuukausijäsenyys perustuu siihen ansaintalogiikkaan, että näpsäkät myyjät myyvät jäsenyyksiä. Keskukselle on aivan sama jumppaanko minä siellä vai en. Pääasia, että raha virtaa. Virtaako hiki? Tuskan-?
Laitoin tuohon sivupalkkiin kyselyn, joka on voimassa kuukauden päivät. Kommentoida saa pidemminkin tähän alle. Ajatuksia?
PUOLESTA:
- Kuntokeskus olisi lähempänä asuinpaikkaani, kuin mikään aikaisempi vaihtoehto.
- Tarjolla on hotjoogaa. Se on laji, jossa eniten viihdyn tällä hetkellä. Tosin lämpötila näyttää olevan hieman alempi, kuin nykyisessä paikassani.
- Keskuksessa on infrapunasauna. Mutta onko se nyt niin tehokas tervehdyttäjä ja laihduttaja, kuin kehutaan?
- Jos en ottaisikaan saunavuoroa taloyhtiöstämme, kävelisinkin tuonne saunaan?
VASTAAN:
- Maksu menee tilitä jumppasin tai en. En vielä tarkkaan tiedä sopimuksen sisältöä, mutta miten lie "saa (sairaus)lomaa" keskuksesta. Pitääkö viedä sairauslomatodistus? Saanko terveyskeskuksesta ajan: "Päivää, haluaisin saikkulapun hyvinvointikeskustani varten." Entä, jos lähtee pitkälle (työ)matkalle, tikittääkö maksu kuitenkin? Entä, jos on työtön?
- Väheneekö jo valmiiksi vähäinen ulkoiluni, koska jokainen sporttienergian hippunen on suunnattava tuonne keskukseen? Eihän sitä nyt voi kävellä eikä lenkkeillä, kun on kalliilla rahalla maksettu jäsenyys sisälajeihin.
- Jospa muutan määräaikaisen jäsenyyden aikana johonkin, joka ei ole sopimuksen purkamisen syyksi riittävän kaukana lähimmästä toimipisteestä, mutta on kuitenkin helevetin hankalan matkan päässä?
Hintavertailu:
- 4 x lenkkeily olemassa olevin varustein: 0 e.
- 4 x hotjooga: 52 e (kymppikortilla maksettuna).
- Jäsenyys hyvinvointikeskukseen: 69–79 e/ kk.
Aikavertailu:
- Nykyiseen hotjoogaan bussi + ratikka/ pari pysäkinväliä kävellen: 50–60 min tai
autolla ja moraalinen valinta: sakkoparkki vai monen euron parkkimaksu. Parkkipaikkoja kohtalaisesti lumettomana aikana, mutta reitti ottaa melkein tuon tunnin ruuhka-aikana.
- Tähän uuteen: kävellen arviolta noin 7–10 minuuttia. Kuinka paljon aikani maksaa? Olisiko hyvä syy maksaa enemmän, että säästää aikaa siirtymisissä?
Myyjät kuulemma usein perustelevat jäsenyyden kannattavuutta sillä, että kun on maksanut jo etukäteen, niin se motivoi treenaamaan. Onkohan noin? Ajanko enemmän bussilla, jos ostan kuukausilipun? Katsonko enemmän televisiota, kun olen maksanut tv-maksun tai ostanut maksukanavan? Eikö kuukausijäsenyydessä piile ansa, että rupeaa ottamaan pattiin koko firma ja kaikki sen hienot infrapunajumpat, kun pakkomaksajan on harrastettava pakkoliikuntaa? Missä on liikunnan ilo ja asioiden yksinkertaisuus? Ahdistaako olla naimisissa jumppakeskuksen kanssa?
Olen kuullut, että liikuntaseteleitä yms myydään nettihuutokaupoissa. Mielestäni seteleiden ottaminen myyntitarkoituksessa on vähän epämoraalista. Antamalla liikuntaseteliedun työntekijöilleen työnantaja haluaa parantaa omien työntekijöidensä terveyttä ja jaksamista firman palveluksessa. En tällä hetkellä nauti liikuntaseteliedusta (enkä paljon muistakaan eduista), mutta ottaisin kernaasti vastaan sedelokset.
Anekdootti. Raskaus ei kuulemma ole mikään syy olla jumppaamatta. Kuulin, että eräs hedelmällisyyshoitojen tuloksena raskaaksi tullut henkilö oli vaatinut jäsenyyden purkamista "suojellakseen sijoitustaan", jos sallitte ilmaisun. "Tämä on niin kallis lapsi, että minä en tule sinne jumppaan hyppimään", sanoi tuleva äiti. Liikuntakeskuksen edustaja oli tietenkin yrittänyt ehdotella jotakin kevyitä niska–hartiatunteja.
Kuntosalit ja jumppakeskukset ovat vaikeita saada kannattaviksi. Tämä koko kuukausijäsenyys perustuu siihen ansaintalogiikkaan, että näpsäkät myyjät myyvät jäsenyyksiä. Keskukselle on aivan sama jumppaanko minä siellä vai en. Pääasia, että raha virtaa. Virtaako hiki? Tuskan-?
Laitoin tuohon sivupalkkiin kyselyn, joka on voimassa kuukauden päivät. Kommentoida saa pidemminkin tähän alle. Ajatuksia?
11. helmikuuta 2011
Ruokaa suuhun, ei roskiin, osa 2
Aikaisemmassa tekstissäni lupasin kirjata muistiin kuukauden ajan poisheittämäni ruoat. Näin tein.
30 päivän aikana heitin pois seuraavat sapuskat:
- avokadon viipale, liian raaka ei voinutkaan vielä syödä.
- 2 mandariinia, homeessa.
- noin 1,5 dl mustikkahilloa. Ei ollut varmuutta syömäkelpoisuudesta, en ollut itse tehnyt, eikä tietoa onko säilöntäainetta vai ei. Rakenne oli muuttunut.
- tuorepastan reunat, pieni määrä.
- omena, jäi pöydälle reissun ajaksi, homehtui siihen.
- noin kahdeksan papua, putosivat tiskialtaaseen, en halunnut enää syödä.
- osa greipistä, homeessa. Söin kuitenkin osan.
- maitorahkaa ja raejuustoa. Mokasin loman kanssa; olisi pitänyt tarkemmin mitoittaa ostokset siten, että jääkaappi on reissuun lähdettäessä tyhjä.
- epäonnistunut tuorepasta. Osan söin urheasti.
Analyysi: syömäkelvollista ruokaa ei juurikaan mene biojätteeseen. Ruoka ehtii pilaantua säilytyksessä -> pitänee suunnitella tarkemmin. Reissuun lähtiessä ruokahuolto pitää ajaa alas suunnitellusti, ettei jääkaappiin jää mitään pilaantuvaa. Ei kovin huono tulos, mutta tässäkin on minulla parannettavaa.
Ylen Puoli seitsemän käsitteli eilen samaa aihetta. Heillä oli vinkkejä ruokajätteen vähentämiseen. Harri Syrjänen kertoi ja näytti miten rippeistä tehdään ruokaa. Vinkit olivat kylläkin niin peruskamaa, että ihmettelen millä tasolla suomalaisten tietotaito on, jos eivät itse ole näitä juttuja tajunneet. Mutta hyvä, että asiaa käsitellään ja kyllä varmaan moni sai tuosta semppiä ruokahuoltoonsa, kun trendikäs julkkiskokki näyttää mallia.
Parasta ennen päiväys ei ole "ei voi enää syödä" -päiväys. Tee aistinvarainen tutkimus. Heh, eikö olekin hieno termi :) Katsele, haista ja maista pieni osa. Jos ruoka vaikuttaa olevan kunnossa, niin eiköhän sen voi syödä? Moni kuivahtanut ruoka kelpaa vielä kuumennettaviin ruokiin, joten ei muuta ku laittamaan pitsaa ja spydäriä.
Insertissä on muuten aivan mahtavaa grafiikkaa ja kuvakerrontaa. Mahtavaa, Puoli seitsemän! Aivan fantsua tv-grafiikkaa on myös saman ohjelman inserttisarjassa Keksintöjen ketju. Taidankin laittaa palautetta sinne suoraan, liian usein kehut jäävät sanomatta.
Puoli seitsemänin (näinkö se taivutetaan?) uusinta tulee kohta telkkarista (kello 14.30) ja Areenasta katsottavissa: http://areena.yle.fi/video/1297358723521
30 päivän aikana heitin pois seuraavat sapuskat:
- avokadon viipale, liian raaka ei voinutkaan vielä syödä.
- 2 mandariinia, homeessa.
- noin 1,5 dl mustikkahilloa. Ei ollut varmuutta syömäkelpoisuudesta, en ollut itse tehnyt, eikä tietoa onko säilöntäainetta vai ei. Rakenne oli muuttunut.
- tuorepastan reunat, pieni määrä.
- omena, jäi pöydälle reissun ajaksi, homehtui siihen.
- noin kahdeksan papua, putosivat tiskialtaaseen, en halunnut enää syödä.
- osa greipistä, homeessa. Söin kuitenkin osan.
- maitorahkaa ja raejuustoa. Mokasin loman kanssa; olisi pitänyt tarkemmin mitoittaa ostokset siten, että jääkaappi on reissuun lähdettäessä tyhjä.
- epäonnistunut tuorepasta. Osan söin urheasti.
Analyysi: syömäkelvollista ruokaa ei juurikaan mene biojätteeseen. Ruoka ehtii pilaantua säilytyksessä -> pitänee suunnitella tarkemmin. Reissuun lähtiessä ruokahuolto pitää ajaa alas suunnitellusti, ettei jääkaappiin jää mitään pilaantuvaa. Ei kovin huono tulos, mutta tässäkin on minulla parannettavaa.
Ylen Puoli seitsemän käsitteli eilen samaa aihetta. Heillä oli vinkkejä ruokajätteen vähentämiseen. Harri Syrjänen kertoi ja näytti miten rippeistä tehdään ruokaa. Vinkit olivat kylläkin niin peruskamaa, että ihmettelen millä tasolla suomalaisten tietotaito on, jos eivät itse ole näitä juttuja tajunneet. Mutta hyvä, että asiaa käsitellään ja kyllä varmaan moni sai tuosta semppiä ruokahuoltoonsa, kun trendikäs julkkiskokki näyttää mallia.
Parasta ennen päiväys ei ole "ei voi enää syödä" -päiväys. Tee aistinvarainen tutkimus. Heh, eikö olekin hieno termi :) Katsele, haista ja maista pieni osa. Jos ruoka vaikuttaa olevan kunnossa, niin eiköhän sen voi syödä? Moni kuivahtanut ruoka kelpaa vielä kuumennettaviin ruokiin, joten ei muuta ku laittamaan pitsaa ja spydäriä.
Insertissä on muuten aivan mahtavaa grafiikkaa ja kuvakerrontaa. Mahtavaa, Puoli seitsemän! Aivan fantsua tv-grafiikkaa on myös saman ohjelman inserttisarjassa Keksintöjen ketju. Taidankin laittaa palautetta sinne suoraan, liian usein kehut jäävät sanomatta.
Puoli seitsemänin (näinkö se taivutetaan?) uusinta tulee kohta telkkarista (kello 14.30) ja Areenasta katsottavissa: http://areena.yle.fi/video/1297358723521
10. helmikuuta 2011
Muista vaihtaa kruunut
Suomen Pankki vaihtaa Viron kruunuseteleitä euroiksi vielä tämän kuun aikana. Asiakaskassa sijaitsee Helsingissä, tuomiokirkon kupeessa, osoitteessa Rauhankatu 19.
Lisätietoa asiasta Suomen Pankin lehdistötiedotteesta: http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/ajankohtaista/tiedotteet/Pages/tiedote1_2011.aspx
Lisätietoa asiasta Suomen Pankin lehdistötiedotteesta: http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/ajankohtaista/tiedotteet/Pages/tiedote1_2011.aspx
3. helmikuuta 2011
Torstaipullo
INT Alkon myymälä, päivä
Mies ojentaa myyjää kohden pienen lehtileikkeen, jossa on viinipullon kuva.
MIES:
Hei, missä tää on?
MYYJÄ:
Se on loppu. Se on loppu koko Helsingistä. Ne loppuvat yleensä jo heti yhdeksältä.
Mies poistuu harmistuneena.
***
Hämmästelen asiaa ja minulle selviää, että Helsingin Sanomien viiniarvosteluilla on merkittävä vaikutus myyntiin. Ai niin, muistan, torstaisin julkaistaan Ruokatorstai.
Mies ojentaa myyjää kohden pienen lehtileikkeen, jossa on viinipullon kuva.
MIES:
Hei, missä tää on?
MYYJÄ:
Se on loppu. Se on loppu koko Helsingistä. Ne loppuvat yleensä jo heti yhdeksältä.
Mies poistuu harmistuneena.
***
Hämmästelen asiaa ja minulle selviää, että Helsingin Sanomien viiniarvosteluilla on merkittävä vaikutus myyntiin. Ai niin, muistan, torstaisin julkaistaan Ruokatorstai.
1. helmikuuta 2011
Luolamies ei syö sokeria!, osa 2/3
Ylen Akuutti-ohjelmassa pohditaan mikä olisi parasta ravintoa ihmiselle evoluution näkökulmasta. Tuskin koskaan on ollut näin paljon puhetta erilaisista ruokavalioista, kuten ohjelmassa todetaan. Kolmiosaisesta insertistä ensimmäinen osa nähtiin jo viikko sitten, mutta viime viikkoisen Akuutin voi katsoa vielä tänään YLE Areenassa. Tämänkin jälkeen juttu on luettavissa ohjelman kotisivuilta: http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/luolamies_ei_syo_sokeria
Ohjelma on huomattu myös karppausfoorumeilla. Eräällä palstalla keskustelu meni jankkaamiseksi luolamiesten elinajanodotteesta: se nyt vaan ei ole sama, että kaikki luolamiehet kupsahtivat täytettyään 40/ keski-ikä on keskiarvo/ tyypillinen kuolinikä sitä, tyypillinen kuolinikä tätä/ ei ollut lääkäreitä silloin... No ainakaan se luolamies ei syönyt sokeria.
Akuutti TV2 kello 19.20. Uusinta torstaina.
Ohjelma on huomattu myös karppausfoorumeilla. Eräällä palstalla keskustelu meni jankkaamiseksi luolamiesten elinajanodotteesta: se nyt vaan ei ole sama, että kaikki luolamiehet kupsahtivat täytettyään 40/ keski-ikä on keskiarvo/ tyypillinen kuolinikä sitä, tyypillinen kuolinikä tätä/ ei ollut lääkäreitä silloin... No ainakaan se luolamies ei syönyt sokeria.
Akuutti TV2 kello 19.20. Uusinta torstaina.
28. tammikuuta 2011
P****n möivät
Oliko se niin, ettei köyhän kannata ostaa halpaa? Vai oliko se niin, että halpa ja hyvä ovat kaksi eri tuotetta?
Oli öljyä ja viinietikkaa. Öljypullo lirutti öljyä pitkin kylkiään. Eikä viinietikallakaan ollut kovin kaunis pullo. Kumpikin antoi sisältöään liian runsaasti. Haluan tasaisen, pienen lirun, jolla saan öljyä tasaisesti sopivan määrän.
Ostin Clas Ohlsonilta pulloparin. Hinta oli alle kolme euroa. Ilahduin edullisuudesta. Mutta. Sama lirutus jatkuu. Pullosta on mahdotonta kaataa sotkematta. Mitä tällaisella öljypullolla tekee? Voiko tällaista kamaa edes antaa kirppikselle, kun joku toinenkin vielä pahoittaa mielensä tavaran toimimattomuudesta?
Meneekö parin viikon ikäinen esine lasin- ja metallinkeräykseen? Mistä lie Indokiinasta tänne asti raijattu, ei sovi käyttötarkoitukseensa, hiilijalanjälki suureni. Ja minä vain halusin öljypullon, joka ei liruta. I had a dream.
Tämä ei jää tähän.
Oli öljyä ja viinietikkaa. Öljypullo lirutti öljyä pitkin kylkiään. Eikä viinietikallakaan ollut kovin kaunis pullo. Kumpikin antoi sisältöään liian runsaasti. Haluan tasaisen, pienen lirun, jolla saan öljyä tasaisesti sopivan määrän.
Ostin Clas Ohlsonilta pulloparin. Hinta oli alle kolme euroa. Ilahduin edullisuudesta. Mutta. Sama lirutus jatkuu. Pullosta on mahdotonta kaataa sotkematta. Mitä tällaisella öljypullolla tekee? Voiko tällaista kamaa edes antaa kirppikselle, kun joku toinenkin vielä pahoittaa mielensä tavaran toimimattomuudesta?
Meneekö parin viikon ikäinen esine lasin- ja metallinkeräykseen? Mistä lie Indokiinasta tänne asti raijattu, ei sovi käyttötarkoitukseensa, hiilijalanjälki suureni. Ja minä vain halusin öljypullon, joka ei liruta. I had a dream.
Tämä ei jää tähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)