Sain tänään hammaslääkäriltä purentakiskon. Tai siis maksaahan siitä piti. Kiskoa tulee käyttää joka yö ja sen olisi tarkoitus helpottaa päänsärkyjä. Kuulemma aluksi voi olla hankala tottua muovikappaleeseen suussa. Syljeneritys lisääntyy ja uni katkeilee. Tuttavani sanoi, että hänen kiskonsa lensi seinään heti ensimmäisenä yönä. Heillä oli vain yhden yön suhde.
Miksi haluan palan akryyliä suuhuni? Tarina on pitkä. Se alkoi yli kaksi vuotta sitten. Söin purkkaa hermostuneena. Leuat kipeytyivät. Kärsin pari kuukautta. Pääsiäispyhien lähestyessä hakeuduin särkytapauksena kunnalliseen hoitoon.
Ruskeasuon hammashoitolassa oli omituinen ajanvarausjärjestelmä ja muutenkin ihmeellinen meininki. Samalle päivälle ei annettu aikoja, piti soittaa seuraavana aamuna heti putiikin auettua. Ajanvaraus tarkoitti sitä, että annettiin parin tunnin aikahaarukka, jolloin piti tulla istuksimaan odotustilaan. Siinä istuttiin ikuisuudelta tuntuva aika. Olisinpa ottanut lukemista mukaan. Sitten tultiin hakemaan, talutettiin isoon halliin, jossa oli melko matalilla sermeillä toisistaan eristettynä hoitopisteitä kuin valtavassa avokonttorissa. Surinaa, pihinää ja sylki-imurin ääniä kuului joka puolelta.
Hoito nyt oli mitä oli. Lääkärin äidinkieli ei ollut suomi. Sain leukanivelen ja puremalihasten jumppaohjeet paperilla. Moniste oli kopion kopion kopion kopion kopion kopion kopio. Sen verran kuvista sai selvää, että liikkeitä havainnollistavan ihmisen silmälasimuoti ei ollut tältä vuosituhannelta. Ohjeen lopussa sanottiin, ettei saa tehdä mitään jumppaliikkeitä, jotka aiheuttavat kipua. No se siitä sitten. Kaikki liikkeet aiheuttivat kipua. Koko käynti oli ajanhukkaa.
Kävin kunnallisessa, yksityisellä, pidin taukoa valitteluissani, menin uudestaan. Vietin aikaa kunnallisen jonossa. Jotkut puolisvat kiskoa. Kunnallisessa hoidossa se viimeinen, asiasta päättävä hammaslääkäri ei puoltanut. Lähdin vastaanotolta pettyneenä. Olin umpikujassa.
Olen kärsinyt päänsäryistä ja minua on pyörryttänyt. Ei vaikuta asentohuimaukselta. Tämän vuoden tammikuussa menin taas yksityiselle hammaslääkärille kysymään, että voiko päänsärky aiheutua hampaista tai purennasta. Ilmeni, että toisen puolen puruhampaani eivät osuneet ollenkaan yhteen. Vastakkaisen puolen hampaiden nystermiä madallettiin hiomalla. Miksei kukaan aikaisempi hammaslääkäri ollut ikinä tutkinut onko purentani kunnossa! En ainakaan muista, että näin huolellisesti olisi tutkittu. Onko niin, että kunnallisella puolella ei saa kunnon hoitoa?
Finanssisyistä takaisin kunnalliselle. Onkohan "kunnallinen" edes oikea termi... Mutta yksityisen vastakohta ya know. Lopulta minua uskottiin, että leukoihin sattuu. Myötäiltiin myös ajatusta, että purenta saattaa aiheuttaa päänsärkyä, joka saattaa aiheuttaa niska–hartiajumitusta, joka saattaa aiheuttaa huimausta. Huh, onpa tämä juttuni pitkä. Ja vielä jatkuu.
Hoitolan seinällä oli tilastoja siitä, kuinka pitkät jonot ovat. "Kukaan ei ole odottanut jonossa yli puolta vuotta". No ei varmaan joo. Te ette edes päästä ihmisä tarkastukseen, vaan määräätte ihmisille päivämäärän, jota ennen ei vaan pääse. Ei kun ei. Ei pääse edes jonoon tai varaamaan aikaa. Minulla "tarkastuksen tarve" on joskus hamassa tulevaisuudessa. Silti suusta löytyi jo nyt korjattavaa. Kaunisteltiinko tässä tilastoja? En olisi päässyt hoitoon ilman haljennutta hammasta. (Skippasin tämän halkeamisepisodin yli, piti vähän tiivistää tätä juttua, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Olen jo ihan väsynyt, en jaksa kunnolla oikolukea. Mitähän virheitä tänne jää... [haukotus] ei jaksa kirjoittaa keskellä yötä.)
No niin. Ensi yö tulee olemaan ensimmäinen yhteinen yöni akryylisen petikaverini kanssa. Hän tuolla jo odottelee pakasterasiaan säilöttynä. Hän pitää kosteasta ilmanalasta ja juoksevan veden alla harjaamisesta.
Hyvää yötä.
25. helmikuuta 2011
24. helmikuuta 2011
Kirja: Sopivasti lihava
Perusajatukseni lukemisesta on se, että lukeminen on tervanjuontia. Saatan olla siihen itse syyllinen. Olen yrittänyt lukea kirjoja kuten Rautatie, Koiranheisipuu ja Sinuhe vain sen takia, että voisi sitten sopivassa välissä droppailla, että luettu on. No, kesken on luku jäänyt. Ehkä kannattaisi valita kirjat jollain muulla perusteella. Esimerkiksi kirjablogeista poimimalla (tämä on uusin ajatukseni, ooh... siirryn nettiaikaan!).Sopivasti lihava on omistettu kaikille punkeroille ja kaikille, jotka eivät tiedä tai ymmärrä, millaista on olla lihava. Kirjoittaja on 3-kymppinen ruotsalainen toimittaja. Muistan sen, että kirja aiheutti kohua, kun se ilmestyi. Takakansi kertoo, että kyseessä oli mediamyrsky. Ajattelin jo ensi kertaa kirjasta kuullessani, että tuopa täytyy lukea.
Ostin kirjaston poistokasasta muutaman kirjan ennen joulua. Yksi kirjoista on Jenny Dahlbergin kirjoittama Sopivasti lihava. Ruotsinkielisen alkuteoksen nimi on parempi: "Tjock!" (suomeksi: paksu). Suomenkielinen nimi tietenkin hersyttää mielikuvia Leevi and the Leavings -yhtyeen lauluista:
En edes tiedä miksi kiihottaa
mua yhtä pitkä kuin leveä nainen
jalat kuin pylväät ja rinnatkin ylväät
joista kiinni saa
Kirja oli viihdyttävää ja kevyttä luettavaa ja olikin yllätyksekseni hetkessä luettu. Kevyttä myös siinä mielessä, että niteestä oli puolet irti, joten kirjaa saattoi kannatella vaan sitä puoliskoa, jota luki.
Kirjoittaja kertoo tarkkoja havaintoja lihavana elämisestä. Sisältö ei minua yllättänyt, ehkä siis tiedän miltä tuntuu olla lihava. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja pidin kokonaisuudesta. Yksi hauskimmista jutuista oli kertomus Turkin-matkasta, jossa Jennyä yritettiin naittaa ja saada muuttamaan Istanbuliin. Kirjaa lukiessa vähintäänkin suupielet nousevat virneeseen. Suosittelen viihdykkeeksi kaikille, painoon katsomatta.
Kirjastosta tuli mieleeni... monet varmaan tiesivätkin, että lainoja voi uusia, aineistoa hakea ja varata kirjaston Helmet-palvelussa: http://helmet.fi/ Tämä siis pelittää Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen kirjastoissa. Erityisesti sähköpostimuistutus lähenevästä eräpäivästä ja netissä tehtävä uusiminen ovat erittäin käteviä ja omalla kohdalla ovat vähentäneet myöhästymismaksuja.
Jenny Dahlberg: Sopivasti lihava. Suomentanut Laura Jänisniemi. Otava 2004. ISBN: 951-1-19043-1
22. helmikuuta 2011
18. helmikuuta 2011
Tahdon
Olen tänään pannut nimeni alle kahteen paperiin, jotka eivät sovi keskenään yhteen. Solmin asiakassopimuksen aikaisemmin mainitun kuntokeskuksen, anteeksi hyvinvointikeskuksen, kanssa ja hain työpaikkaa, joka veisi minut pariksi kuukaudeksi ulkomaille.
Ulkomaa ei tule jumppasalin viereen eikä jumppasalia saa ulkomaille mukaan. Mutta mitäpä vielä murehtimaan, kun on vasta hakemus lähtenyt. Vanha viidakon sananlasku kertoo, että bussi tulee heti kun sytyttää tupakan. Voisikohan tätä soveltaa myös niin, että kun sitoutuu jumppasaliin niin saa ulkomaanduunin?
Ulkomaa ei tule jumppasalin viereen eikä jumppasalia saa ulkomaille mukaan. Mutta mitäpä vielä murehtimaan, kun on vasta hakemus lähtenyt. Vanha viidakon sananlasku kertoo, että bussi tulee heti kun sytyttää tupakan. Voisikohan tätä soveltaa myös niin, että kun sitoutuu jumppasaliin niin saa ulkomaanduunin?
12. helmikuuta 2011
Otatko sinä, kuntokeskus, tämän punkeron puolisoksesi
Pohdin, pitäisikö liittyä kuukausiveloitusta käyttävän liikuntakeskuksen jäseneksi. Anteeksi, sehän onkin hyvinvointikeskus. Putiikkiin ei ole mahdollista päästä liikkumaan kertamaksulla tai 10 kerran kortilla.
PUOLESTA:
- Kuntokeskus olisi lähempänä asuinpaikkaani, kuin mikään aikaisempi vaihtoehto.
- Tarjolla on hotjoogaa. Se on laji, jossa eniten viihdyn tällä hetkellä. Tosin lämpötila näyttää olevan hieman alempi, kuin nykyisessä paikassani.
- Keskuksessa on infrapunasauna. Mutta onko se nyt niin tehokas tervehdyttäjä ja laihduttaja, kuin kehutaan?
- Jos en ottaisikaan saunavuoroa taloyhtiöstämme, kävelisinkin tuonne saunaan?
VASTAAN:
- Maksu menee tilitä jumppasin tai en. En vielä tarkkaan tiedä sopimuksen sisältöä, mutta miten lie "saa (sairaus)lomaa" keskuksesta. Pitääkö viedä sairauslomatodistus? Saanko terveyskeskuksesta ajan: "Päivää, haluaisin saikkulapun hyvinvointikeskustani varten." Entä, jos lähtee pitkälle (työ)matkalle, tikittääkö maksu kuitenkin? Entä, jos on työtön?
- Väheneekö jo valmiiksi vähäinen ulkoiluni, koska jokainen sporttienergian hippunen on suunnattava tuonne keskukseen? Eihän sitä nyt voi kävellä eikä lenkkeillä, kun on kalliilla rahalla maksettu jäsenyys sisälajeihin.
- Jospa muutan määräaikaisen jäsenyyden aikana johonkin, joka ei ole sopimuksen purkamisen syyksi riittävän kaukana lähimmästä toimipisteestä, mutta on kuitenkin helevetin hankalan matkan päässä?
Hintavertailu:
- 4 x lenkkeily olemassa olevin varustein: 0 e.
- 4 x hotjooga: 52 e (kymppikortilla maksettuna).
- Jäsenyys hyvinvointikeskukseen: 69–79 e/ kk.
Aikavertailu:
- Nykyiseen hotjoogaan bussi + ratikka/ pari pysäkinväliä kävellen: 50–60 min tai
autolla ja moraalinen valinta: sakkoparkki vai monen euron parkkimaksu. Parkkipaikkoja kohtalaisesti lumettomana aikana, mutta reitti ottaa melkein tuon tunnin ruuhka-aikana.
- Tähän uuteen: kävellen arviolta noin 7–10 minuuttia. Kuinka paljon aikani maksaa? Olisiko hyvä syy maksaa enemmän, että säästää aikaa siirtymisissä?
Myyjät kuulemma usein perustelevat jäsenyyden kannattavuutta sillä, että kun on maksanut jo etukäteen, niin se motivoi treenaamaan. Onkohan noin? Ajanko enemmän bussilla, jos ostan kuukausilipun? Katsonko enemmän televisiota, kun olen maksanut tv-maksun tai ostanut maksukanavan? Eikö kuukausijäsenyydessä piile ansa, että rupeaa ottamaan pattiin koko firma ja kaikki sen hienot infrapunajumpat, kun pakkomaksajan on harrastettava pakkoliikuntaa? Missä on liikunnan ilo ja asioiden yksinkertaisuus? Ahdistaako olla naimisissa jumppakeskuksen kanssa?
Olen kuullut, että liikuntaseteleitä yms myydään nettihuutokaupoissa. Mielestäni seteleiden ottaminen myyntitarkoituksessa on vähän epämoraalista. Antamalla liikuntaseteliedun työntekijöilleen työnantaja haluaa parantaa omien työntekijöidensä terveyttä ja jaksamista firman palveluksessa. En tällä hetkellä nauti liikuntaseteliedusta (enkä paljon muistakaan eduista), mutta ottaisin kernaasti vastaan sedelokset.
Anekdootti. Raskaus ei kuulemma ole mikään syy olla jumppaamatta. Kuulin, että eräs hedelmällisyyshoitojen tuloksena raskaaksi tullut henkilö oli vaatinut jäsenyyden purkamista "suojellakseen sijoitustaan", jos sallitte ilmaisun. "Tämä on niin kallis lapsi, että minä en tule sinne jumppaan hyppimään", sanoi tuleva äiti. Liikuntakeskuksen edustaja oli tietenkin yrittänyt ehdotella jotakin kevyitä niska–hartiatunteja.
Kuntosalit ja jumppakeskukset ovat vaikeita saada kannattaviksi. Tämä koko kuukausijäsenyys perustuu siihen ansaintalogiikkaan, että näpsäkät myyjät myyvät jäsenyyksiä. Keskukselle on aivan sama jumppaanko minä siellä vai en. Pääasia, että raha virtaa. Virtaako hiki? Tuskan-?
Laitoin tuohon sivupalkkiin kyselyn, joka on voimassa kuukauden päivät. Kommentoida saa pidemminkin tähän alle. Ajatuksia?
PUOLESTA:
- Kuntokeskus olisi lähempänä asuinpaikkaani, kuin mikään aikaisempi vaihtoehto.
- Tarjolla on hotjoogaa. Se on laji, jossa eniten viihdyn tällä hetkellä. Tosin lämpötila näyttää olevan hieman alempi, kuin nykyisessä paikassani.
- Keskuksessa on infrapunasauna. Mutta onko se nyt niin tehokas tervehdyttäjä ja laihduttaja, kuin kehutaan?
- Jos en ottaisikaan saunavuoroa taloyhtiöstämme, kävelisinkin tuonne saunaan?
VASTAAN:
- Maksu menee tilitä jumppasin tai en. En vielä tarkkaan tiedä sopimuksen sisältöä, mutta miten lie "saa (sairaus)lomaa" keskuksesta. Pitääkö viedä sairauslomatodistus? Saanko terveyskeskuksesta ajan: "Päivää, haluaisin saikkulapun hyvinvointikeskustani varten." Entä, jos lähtee pitkälle (työ)matkalle, tikittääkö maksu kuitenkin? Entä, jos on työtön?
- Väheneekö jo valmiiksi vähäinen ulkoiluni, koska jokainen sporttienergian hippunen on suunnattava tuonne keskukseen? Eihän sitä nyt voi kävellä eikä lenkkeillä, kun on kalliilla rahalla maksettu jäsenyys sisälajeihin.
- Jospa muutan määräaikaisen jäsenyyden aikana johonkin, joka ei ole sopimuksen purkamisen syyksi riittävän kaukana lähimmästä toimipisteestä, mutta on kuitenkin helevetin hankalan matkan päässä?
Hintavertailu:
- 4 x lenkkeily olemassa olevin varustein: 0 e.
- 4 x hotjooga: 52 e (kymppikortilla maksettuna).
- Jäsenyys hyvinvointikeskukseen: 69–79 e/ kk.
Aikavertailu:
- Nykyiseen hotjoogaan bussi + ratikka/ pari pysäkinväliä kävellen: 50–60 min tai
autolla ja moraalinen valinta: sakkoparkki vai monen euron parkkimaksu. Parkkipaikkoja kohtalaisesti lumettomana aikana, mutta reitti ottaa melkein tuon tunnin ruuhka-aikana.
- Tähän uuteen: kävellen arviolta noin 7–10 minuuttia. Kuinka paljon aikani maksaa? Olisiko hyvä syy maksaa enemmän, että säästää aikaa siirtymisissä?
Myyjät kuulemma usein perustelevat jäsenyyden kannattavuutta sillä, että kun on maksanut jo etukäteen, niin se motivoi treenaamaan. Onkohan noin? Ajanko enemmän bussilla, jos ostan kuukausilipun? Katsonko enemmän televisiota, kun olen maksanut tv-maksun tai ostanut maksukanavan? Eikö kuukausijäsenyydessä piile ansa, että rupeaa ottamaan pattiin koko firma ja kaikki sen hienot infrapunajumpat, kun pakkomaksajan on harrastettava pakkoliikuntaa? Missä on liikunnan ilo ja asioiden yksinkertaisuus? Ahdistaako olla naimisissa jumppakeskuksen kanssa?
Olen kuullut, että liikuntaseteleitä yms myydään nettihuutokaupoissa. Mielestäni seteleiden ottaminen myyntitarkoituksessa on vähän epämoraalista. Antamalla liikuntaseteliedun työntekijöilleen työnantaja haluaa parantaa omien työntekijöidensä terveyttä ja jaksamista firman palveluksessa. En tällä hetkellä nauti liikuntaseteliedusta (enkä paljon muistakaan eduista), mutta ottaisin kernaasti vastaan sedelokset.
Anekdootti. Raskaus ei kuulemma ole mikään syy olla jumppaamatta. Kuulin, että eräs hedelmällisyyshoitojen tuloksena raskaaksi tullut henkilö oli vaatinut jäsenyyden purkamista "suojellakseen sijoitustaan", jos sallitte ilmaisun. "Tämä on niin kallis lapsi, että minä en tule sinne jumppaan hyppimään", sanoi tuleva äiti. Liikuntakeskuksen edustaja oli tietenkin yrittänyt ehdotella jotakin kevyitä niska–hartiatunteja.
Kuntosalit ja jumppakeskukset ovat vaikeita saada kannattaviksi. Tämä koko kuukausijäsenyys perustuu siihen ansaintalogiikkaan, että näpsäkät myyjät myyvät jäsenyyksiä. Keskukselle on aivan sama jumppaanko minä siellä vai en. Pääasia, että raha virtaa. Virtaako hiki? Tuskan-?
Laitoin tuohon sivupalkkiin kyselyn, joka on voimassa kuukauden päivät. Kommentoida saa pidemminkin tähän alle. Ajatuksia?
11. helmikuuta 2011
Ruokaa suuhun, ei roskiin, osa 2
Aikaisemmassa tekstissäni lupasin kirjata muistiin kuukauden ajan poisheittämäni ruoat. Näin tein.
30 päivän aikana heitin pois seuraavat sapuskat:
- avokadon viipale, liian raaka ei voinutkaan vielä syödä.
- 2 mandariinia, homeessa.
- noin 1,5 dl mustikkahilloa. Ei ollut varmuutta syömäkelpoisuudesta, en ollut itse tehnyt, eikä tietoa onko säilöntäainetta vai ei. Rakenne oli muuttunut.
- tuorepastan reunat, pieni määrä.
- omena, jäi pöydälle reissun ajaksi, homehtui siihen.
- noin kahdeksan papua, putosivat tiskialtaaseen, en halunnut enää syödä.
- osa greipistä, homeessa. Söin kuitenkin osan.
- maitorahkaa ja raejuustoa. Mokasin loman kanssa; olisi pitänyt tarkemmin mitoittaa ostokset siten, että jääkaappi on reissuun lähdettäessä tyhjä.
- epäonnistunut tuorepasta. Osan söin urheasti.
Analyysi: syömäkelvollista ruokaa ei juurikaan mene biojätteeseen. Ruoka ehtii pilaantua säilytyksessä -> pitänee suunnitella tarkemmin. Reissuun lähtiessä ruokahuolto pitää ajaa alas suunnitellusti, ettei jääkaappiin jää mitään pilaantuvaa. Ei kovin huono tulos, mutta tässäkin on minulla parannettavaa.
Ylen Puoli seitsemän käsitteli eilen samaa aihetta. Heillä oli vinkkejä ruokajätteen vähentämiseen. Harri Syrjänen kertoi ja näytti miten rippeistä tehdään ruokaa. Vinkit olivat kylläkin niin peruskamaa, että ihmettelen millä tasolla suomalaisten tietotaito on, jos eivät itse ole näitä juttuja tajunneet. Mutta hyvä, että asiaa käsitellään ja kyllä varmaan moni sai tuosta semppiä ruokahuoltoonsa, kun trendikäs julkkiskokki näyttää mallia.
Parasta ennen päiväys ei ole "ei voi enää syödä" -päiväys. Tee aistinvarainen tutkimus. Heh, eikö olekin hieno termi :) Katsele, haista ja maista pieni osa. Jos ruoka vaikuttaa olevan kunnossa, niin eiköhän sen voi syödä? Moni kuivahtanut ruoka kelpaa vielä kuumennettaviin ruokiin, joten ei muuta ku laittamaan pitsaa ja spydäriä.
Insertissä on muuten aivan mahtavaa grafiikkaa ja kuvakerrontaa. Mahtavaa, Puoli seitsemän! Aivan fantsua tv-grafiikkaa on myös saman ohjelman inserttisarjassa Keksintöjen ketju. Taidankin laittaa palautetta sinne suoraan, liian usein kehut jäävät sanomatta.
Puoli seitsemänin (näinkö se taivutetaan?) uusinta tulee kohta telkkarista (kello 14.30) ja Areenasta katsottavissa: http://areena.yle.fi/video/1297358723521
30 päivän aikana heitin pois seuraavat sapuskat:
- avokadon viipale, liian raaka ei voinutkaan vielä syödä.
- 2 mandariinia, homeessa.
- noin 1,5 dl mustikkahilloa. Ei ollut varmuutta syömäkelpoisuudesta, en ollut itse tehnyt, eikä tietoa onko säilöntäainetta vai ei. Rakenne oli muuttunut.
- tuorepastan reunat, pieni määrä.
- omena, jäi pöydälle reissun ajaksi, homehtui siihen.
- noin kahdeksan papua, putosivat tiskialtaaseen, en halunnut enää syödä.
- osa greipistä, homeessa. Söin kuitenkin osan.
- maitorahkaa ja raejuustoa. Mokasin loman kanssa; olisi pitänyt tarkemmin mitoittaa ostokset siten, että jääkaappi on reissuun lähdettäessä tyhjä.
- epäonnistunut tuorepasta. Osan söin urheasti.
Analyysi: syömäkelvollista ruokaa ei juurikaan mene biojätteeseen. Ruoka ehtii pilaantua säilytyksessä -> pitänee suunnitella tarkemmin. Reissuun lähtiessä ruokahuolto pitää ajaa alas suunnitellusti, ettei jääkaappiin jää mitään pilaantuvaa. Ei kovin huono tulos, mutta tässäkin on minulla parannettavaa.
Ylen Puoli seitsemän käsitteli eilen samaa aihetta. Heillä oli vinkkejä ruokajätteen vähentämiseen. Harri Syrjänen kertoi ja näytti miten rippeistä tehdään ruokaa. Vinkit olivat kylläkin niin peruskamaa, että ihmettelen millä tasolla suomalaisten tietotaito on, jos eivät itse ole näitä juttuja tajunneet. Mutta hyvä, että asiaa käsitellään ja kyllä varmaan moni sai tuosta semppiä ruokahuoltoonsa, kun trendikäs julkkiskokki näyttää mallia.
Parasta ennen päiväys ei ole "ei voi enää syödä" -päiväys. Tee aistinvarainen tutkimus. Heh, eikö olekin hieno termi :) Katsele, haista ja maista pieni osa. Jos ruoka vaikuttaa olevan kunnossa, niin eiköhän sen voi syödä? Moni kuivahtanut ruoka kelpaa vielä kuumennettaviin ruokiin, joten ei muuta ku laittamaan pitsaa ja spydäriä.
Insertissä on muuten aivan mahtavaa grafiikkaa ja kuvakerrontaa. Mahtavaa, Puoli seitsemän! Aivan fantsua tv-grafiikkaa on myös saman ohjelman inserttisarjassa Keksintöjen ketju. Taidankin laittaa palautetta sinne suoraan, liian usein kehut jäävät sanomatta.
Puoli seitsemänin (näinkö se taivutetaan?) uusinta tulee kohta telkkarista (kello 14.30) ja Areenasta katsottavissa: http://areena.yle.fi/video/1297358723521
10. helmikuuta 2011
Muista vaihtaa kruunut
Suomen Pankki vaihtaa Viron kruunuseteleitä euroiksi vielä tämän kuun aikana. Asiakaskassa sijaitsee Helsingissä, tuomiokirkon kupeessa, osoitteessa Rauhankatu 19.
Lisätietoa asiasta Suomen Pankin lehdistötiedotteesta: http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/ajankohtaista/tiedotteet/Pages/tiedote1_2011.aspx
Lisätietoa asiasta Suomen Pankin lehdistötiedotteesta: http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/ajankohtaista/tiedotteet/Pages/tiedote1_2011.aspx
3. helmikuuta 2011
Torstaipullo
INT Alkon myymälä, päivä
Mies ojentaa myyjää kohden pienen lehtileikkeen, jossa on viinipullon kuva.
MIES:
Hei, missä tää on?
MYYJÄ:
Se on loppu. Se on loppu koko Helsingistä. Ne loppuvat yleensä jo heti yhdeksältä.
Mies poistuu harmistuneena.
***
Hämmästelen asiaa ja minulle selviää, että Helsingin Sanomien viiniarvosteluilla on merkittävä vaikutus myyntiin. Ai niin, muistan, torstaisin julkaistaan Ruokatorstai.
Mies ojentaa myyjää kohden pienen lehtileikkeen, jossa on viinipullon kuva.
MIES:
Hei, missä tää on?
MYYJÄ:
Se on loppu. Se on loppu koko Helsingistä. Ne loppuvat yleensä jo heti yhdeksältä.
Mies poistuu harmistuneena.
***
Hämmästelen asiaa ja minulle selviää, että Helsingin Sanomien viiniarvosteluilla on merkittävä vaikutus myyntiin. Ai niin, muistan, torstaisin julkaistaan Ruokatorstai.
1. helmikuuta 2011
Luolamies ei syö sokeria!, osa 2/3
Ylen Akuutti-ohjelmassa pohditaan mikä olisi parasta ravintoa ihmiselle evoluution näkökulmasta. Tuskin koskaan on ollut näin paljon puhetta erilaisista ruokavalioista, kuten ohjelmassa todetaan. Kolmiosaisesta insertistä ensimmäinen osa nähtiin jo viikko sitten, mutta viime viikkoisen Akuutin voi katsoa vielä tänään YLE Areenassa. Tämänkin jälkeen juttu on luettavissa ohjelman kotisivuilta: http://ohjelmat.yle.fi/akuutti/luolamies_ei_syo_sokeria
Ohjelma on huomattu myös karppausfoorumeilla. Eräällä palstalla keskustelu meni jankkaamiseksi luolamiesten elinajanodotteesta: se nyt vaan ei ole sama, että kaikki luolamiehet kupsahtivat täytettyään 40/ keski-ikä on keskiarvo/ tyypillinen kuolinikä sitä, tyypillinen kuolinikä tätä/ ei ollut lääkäreitä silloin... No ainakaan se luolamies ei syönyt sokeria.
Akuutti TV2 kello 19.20. Uusinta torstaina.
Ohjelma on huomattu myös karppausfoorumeilla. Eräällä palstalla keskustelu meni jankkaamiseksi luolamiesten elinajanodotteesta: se nyt vaan ei ole sama, että kaikki luolamiehet kupsahtivat täytettyään 40/ keski-ikä on keskiarvo/ tyypillinen kuolinikä sitä, tyypillinen kuolinikä tätä/ ei ollut lääkäreitä silloin... No ainakaan se luolamies ei syönyt sokeria.
Akuutti TV2 kello 19.20. Uusinta torstaina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)