Hei hei vanha jumppapaikka

Kävin eilen näillä näkymin viimeistä kertaa vanhalla joogasalilla. Vai onko se nyt joogakoulu vai mikä. Siis paikka, jossa olen viime aikoina käynyt ohjatussa liikunnassa. Paikka oli taas ruuhkainen ja pukuhuoneessa oli pylly vasten pyllyä. Hikistä pyllyä. Ahtaat käytävät ja asuinhuoneistoon mitoitettu ilmanvaihto.

Minua ihmetyttää paikan tapa pitää hedelmäpussirullaa tarjolla märkien jumppatekstiileiden pakkaamiseen kotimatkalle. Yritän ottaa mahdollisimman vähän käyttöön uusia muovipusseja. Silti kaapit ovat täynnä muovipusseja.

Anekdootti. Yhdessä aikaisemmassa työpaikassani olin ihan erilainen persoona ja työntekijä, kuin muut ryhmän jäsenet. Meillä oli aivan erilaiset arvomaailmat. Saavutin heistä yhden kanssa konsensuksen muovikassiasiasta. Hänkään ei ottanut koskaan kaupassa muovikassia. Perusteet vain olivat erilaiset: hän ei ottanut kassia, koska se maksaa ja minä en ottanut kassia, koska se lisää jätteen määrää.

Takaisin aiheeseen. Jumppakeskus. Pukuhuonetilaa on niin, että kaikuu. Erityisesti odotan, että pääsen vauhtiin saliohjelmani kanssa. Kuntosaliohjelma tallennetaan avaimenperän näköiseen muistikorttiin, joka tökätään kuntosalilaitteeseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Henkilökunnan ja muiden asiakkaiden kanssa ihmettelimme asiaa yli tunnin. Uusi sali ja uudet vermeet. Ehkä se tästä.

Tilaa.