1. marraskuuta 2011

Kuinka kalliin laukun ihminen saa ostaa?

Sain vuosi sitten lahjakortin erääseen laukkukauppaan. Lahjakortin arvo on 50 euroa. Kyseisen laukkukaupan hintataso on sellainen, että sieltä saa viidelläkympillä avaimenperän.

Eräs laukku on kuluneen vuoden päivät miellyttänyt minua kovasti. Kutsukaamme sitä tässä nimellä The Laukku. The Laukku on kallis. Minulla on kallis maku.

Vaihtoehtoni ovat:
1. Ostan jonkun avaimenperän tai muun sellaisen, jonka saan lahjakortilla.
2. Ostan jonkun hienon laukun (esim. The Laukun) ja maksan loput itse.
3. Jätän lahjakortin käyttämättä.

Jos vetäisin vaihtoehdolla 2, niin kuinka kalliin laukun voi ostaa? Olen käynyt liikkeessä jo ainakin kolme kertaa tuijottelemassa hyllyjä. Viimeeksi eilen. Mietin vaihtoehtoja The Laukun ohelle ja katselin tuotteita. Hyllyssä oli kivannäköinen mustavalkoinen laukku, jossa oli lehmän kylkeä muistuttava pinta. Vasikan nahkaan oli värjätty sellaisia lehmälaikkuja.

- Tämähän on kiva. Minkä hintainen tämä on?
- Se on tuhat euroa.

Tonni käsväskystä on liikaa. Minkä summan saa käsilaukkuun käyttää? Afrikassa lapset näkevät nälkää. Äiti ja isä suuttuisivat, jos kuulisivat minun ostaneen kalliin laukun. Lähipiirissäni on perheitä, joissa lasketaan hankinnat hyvin tarkkaan niukkojen tulojen takia. Eipä itsellänikään kassavirta sisäänpäin ole kehuttava, mutta olen sen verran kapitalistinen paskiainen, että kyllä yleensä järjestän rahat, jos jotakin päätän ostaa.

Kysyin ystävältäni saanko ostaa käsilaukun, jonka hinta on suurempi kuin asuntolainani lyhennys kuukaudessa. Kaverini vastasi, että osta pois, jos kassa kestää. Luottokortteja ja muita maksujärjestelyitähän on. Rahoitus kyllä järjestyy. Kysymyksen ydin on siinä, että voinko ostaa kalliin laukun? Onko se oikein? Onko tähän jokin moraalinen sääntö?

Ei tyyriin eikä hinnakkaan, vaan kalliin.

Ajattelin, että kestäähän se sitten vuosia, laatutuote. Halvemmallakin saisi laatutuotteen. Ei tuo sen enempää kestä. Tämäkään ei siis käynyt perustelusta.

Jos samalla rahalla ostaa viisi kassia, niin onko se parempi vai huonompi? Onko rahan tuhlaaminen pienempi paha kuin luonnonvarojen tuhlaaminen? Mikä on tuhlaamista? Saako tehdä mitä haluaa kun käyttää omia rahojansa omalta tililtä?

Näin eilen kaupan kassalla naisen, jolla sattumalta oli kalliin kaupan kallis laukku (olin juuri hypistellyt samanlaista laukkua kalliissa kaupassa). Hän sulloi kalliiseen laukkuunsa ruokaostokset ja kipsutteli tiehensä. Jotenkin ihailin häntä. Olenko pinnallinen? Vai bränditietoinen?

Viidenkympin avaimenperällä en ainakaan tee mitään. Laukkujakin on ihan riittämiin, kyse ei ole siitä, että omistaisin liian vähän laukkuja. Silti The Laukku on pitänyt minua otteessaan vuoden päivät.

Lahjakortti on enää neljä päivää voimassa. Päätöksiä, päätöksiä.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen sitä mieltä, että ostat sen laukun. Sen hinta-laatu suhde on varmasti hyvä, vaikka murto-osan maksat myös luxus brändistä. Laukku kestää aikaa mitattiimpa sitä ajalla tai silmillä. Minusta sinulla on vain vaihtoehdot 2 ja 3 käytössä enää. Turhuutta ja haaskausta olisi ostaa se avaimenperä, jolla et tekisi mitään! You see! Jos olet aivan varma, että tulet käyttämään laukkua, ihan niinkuin se neiti siellä ruokakaupassa, niin go for it!!

salsa kirjoitti...

Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että voit hyvällä omalla tunnolla ostaa tuon, jo vuoden sinua pauloissaan pitäneen käsväskyn. Koska se ei ole hintava, vaan kallis, et todennäköisesti hanki tavaramäärää lisäävää edullista tai halpaa käsväskyä ainakaan ihan hetkeen. Ja kyllä, olet bränditietoinen, et pinnallinen. Voit sitten itsekin sulloa K-kaupan kassalla ruokaostoksesi tuohon , ah niin ihanaan ja kalliiseen käsväskyyn. Saatat saada jonkun toisen taas rohkaistumaan oman unelmansa toteuttamisessa.

Anonyymi kirjoitti...

Miten tässä kävi, joko päivät meni?
Itse olisin marssinut kysymään, voiko lahjakortin voimassaoloa jatkaa? Onhan ihan älytöntä, että joku on maksanut kaupalle lahjakortin summan ja se vanhenisi! Meille on käynyt niin, että ollaan annettu lahjakortteja lahjoiksi, ja ne on jääneet käyttämättä. Se tuntuu kurjalta, varmasti lahjan saaneestakin, mutta myös antaneistakin.

Minulla ei ole kallis maku eikä varsinkaan laukkujen suhteen. Olen pitänyt itseäni kauniina erityisesti kerran, kun olin teini ja katsoin itseäni eteisen peilistä nopeasti, kouluun lähtiessäni. Minulla oli isäni vanhat farkut, greenpeacen "No time to waste" t-paita, kirpputorilla vitosella (markka-aika) ostetut puukengät ja maailmankaupasta ostettu valkaisemattomasta puuvillasta tehty persoonallisen mallinen kangaskassi. Minulla on ekologinen maku.

Minulle ei tulisi mieleenkään - kai - ostaa kallista laukkua. Olen usein miettinyt, että mikähän siinä on, että me ihmiset olemme niin erilaisia, että joillekin vaikka juuri laukut on niin houkuttavia, että on ihanaa, kun on sellainen kallis. Minulla on ihan varmasti jokin oma muu juttu, mihin tärväytyy.

Laukku ei ole huonoin sijoituskohde, varsinkaan, jos olet jo vuoden harkinnut asiaa, etkä toiminut mitenkään hetken mielijohteesta. Ostitko?

T. millänimelläminänyttäällävoisinkommentoida...jölezeekkeni?

Joola kirjoitti...

Täällä suunniteltiin yksi yö lomamatkaa. Junalla eurooppaan. Kuinka kalliin lomamatkan ihminen voi tehdä? Vaikka hinta tulisi siitä, että yrittää valita mahdollisimman ekologisen tavan matkustaa? Saman homman, mihin junalla uppoaa tuhansia, tekisi alle satasella lentäen. Oikeasti, sairasta.

Köa kirjoitti...

Salsalle tiedoksi, että olin kylläkin S-ryhmän kaupassa.

Jölezeekkeni, ihana kuvaus tuo itsensä kauniiksi tunteminen. Ajattelen tässä samalla, että olenko minä tuntenut itseäni kauniiksi.

Joola, joo. Tuota olen itsekin monesti ajatellut, että kumpaa saa tuhlata: luontoa vai rahaa. Ja miksi ekologinen vaihtoehto maksaa usein enemmän ja kenen tulisi maksaa sitä kalliimpaa hintaa? Nuorien? Vanhojen? Rikkaiden? Moraalisten? Teollisuuden? Kotitalouksien? Valtioiden?

Kohta laukun kohtalo paljastuu blogitekstissä, julkaisen... jännitys tiivistyy ti ti ti ti ti tiiiiiiiii

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on kaksi, ehkä jopa kolme tuollaista kokemusta. Oikeasti, vain muutama, vaikka olen elänyt yli kolmekymmentä vuotta. Joskus olen siitä huolissani, joskus annan vaan olla.

Anonyymi kirjoitti...

siis jölezeekkeni tarkensi:)

Köa kirjoitti...

Ihanaa, kun täällä on paljon kommentteja :-) Tässähän ihan tuntee kirjoittavansa kiinnostavia. Kiitos kommentoijille, puh! Eiku pus!