Kiitos mielenkiinnosta laukkuani kohtaan. Sain privaattina kyselyitä, että miten asiassa kävi. Eräs ystävä kirjoitti kymmenen kohdan tekstin, jossa pohdittiin laukun ostamiseen liittyviä asioita: voiko laukkua yhdistellä, kestääkö se aikaa muodin vaihtuessa ja kestääkö se kulutusta. Väri tulee valita huolellisesti, jotta se on helppo yhdistellä. Laukkua voi pyytää katsottavaksi päivänvalossa.
Teksti olisi kelvannut julkaistavaksi lehdessä, niin perusteellista asiaa se on! Kiitos Sinulle, tiedät kyllä kuka olet :-)
Lahjakortin viimeisillä hetkillä kysäisin vielä asiasta tyypiltä, joka on koulutukseltaan psykologian maisteri ja työskentelee terapeuttina. "Mitä olet mieltä tällaisesta laukkuasiasta?" Tiivistettynä hänen vastauksensa oli suunnilleen niin, että onko parempi vain maksaa veroja ja hissutella koko elämä vai hankkia elämyksiä? Jos tämä laukku on minulle elämys, niin voin ihan hyvin ostaa sen. Jos olen huolissani niistä Afrikan nälkää näkevistä lapsista, niin voin lahjoittaa sopivan summan rahaa hyväntekeväisyyteen.
Vielä tarkennuksena, että en ole ostamassa sitä tuhannen euron laukkua, se on jo aivan liian kallis. Enkä myöskään ole ostamassa kallista laukkua kalliuden takia. Kallis makuni ilmenee käytännössä siten, että jollain tavalla tunnistan laadun ja tykästyn (hintaa tietämättä) tavaroihin, jotka ovat laadukkaita ja siksi usein myös hinnakkaampia.
Esimerkki: akkainlehden tilaajalahjana on huivi tai koru, jotka ovat... no juurikin tilaajalahjan näköisiä. Tiedätte varmaan: huolittelematonta, räikeää, itekkin osaisi suunnitella kauniimman. Mitä teen sellaisella? Antakaa mieluummin alennusta siitä lehdestä.
Laukkukaupan myyjä oli niin ystävällinen, että jatkoi lahjakorttini voimassaoloa. The Laukusta on tulossa uusi väri keväällä. Väri on parempi, klassisempi, helpommin yhdisteltävissä vaatteisiin ja asusteisiin. Minut kirjattiin laukkukaupan "puhelinpäiväkirjaan". Eli aion ostaa The Laukun. Odotan sitä saapuvaksi huhti–toukokuussa 2012. Tämähän on kuin Sinkkuelämäässä, kun Samantha odotti Birkiniä.
Nyt en kirjoita enempää, koska mökötän. Mökötän itselleni. Kävin sovittamassa housuja ja sovituskopin peili osoitti kylmäkiskoisen toteavasti, että olen lihonut. Tulin huonolle päälle. Ajattelin, että täytyy lotota, jotta pääsee rasvaimuun. Sitten ajattelin, että ihra-ahteri on kuitenkin vain ihra-ahteri, ei syöpä, MS-tauti eikä ALS.
Sitten tulin siitä pahalle päälle, että olen pahalla päällä vain ihran takia. Joka ei ole syöpä, kuten todettu. En osaa elää tätä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti