Zen ja moottoripyörän kunnossapito, luettu

Zen ja moottoripyörän kunnossapito: tutkimusmatka arvojen maailmaan -kirjan on kirjoittanut Robert R. Pirsig 1974. Kirjailijan oli vaikea löytää kustantajaa erikoiselle kirjalleen. Lopulta kirja julkaistiin, ja siitä tuli menestys.

Kirjassa vuorottelevat kaksi teemaa. Tarinan konkreettisemmassa teemassa tehdään matkaa moottoripyörällä Yhdysvalloissa. Vaikeatajuisemmassa teemassa pohditaan antiikin Kreikan filosofiaa. Niin nerokas keksintö, että sitä hyödynsi myös toisinajattelijalääkäri Antti Heikkilä kirjassaan Mies, prätkä ja maantie. (Minua kiinnostaisi tutustua Heikkilän ruokaoppeihin, mutta en ole vielä ehtinyt.)

Minulla sattui olemaan 10-vuotisjuhlapainos kirjasta. Lopussa on kirjoittajan vuonna 1983 kirjoittamat jälkisanat. Jälkisanoista sai tietoa ja elämyksiä kirjasta ja kirjoittajasta. Jälkisanoissa kirjoittaja analysoi:

"Ruotsin kielen sana kulturbärare voidaan kääntää kulttuurin kantajaksi, mutta silti se ei merkitse juuri mitään. Sellaista käsitettä ei Yhdysvalloissa juuri käytetä, vaikka pitäisi käyttää.

Kulttuuria kantava kirja kantaa kulttuuria selässään kuin muuli. Kenenkään ei pitäisi tietoisesti ryhtyä sellaista kirjoittamaan. Kulttuuria kantavat kirjat ilmestyvät miltei vahingossa, kuin äkillinen pörssikurssien muutos. On olemassa korkealaatuisia kirjoja, jotka ovat tärkeä osa kulttuuria, mutta se ei ole sama. Ne ovat kulttuurin osa. Ne eivät kanna sitä minnekään. Ne voivat esimerkiksi puhua mielisairaudesta myötätuntoisesti, koska se on vakiintunut kulttuuriasenne. Mutta ne eivät vihjaa, että mielisairaus olisi mitään muuta kuin sairautta tai rappiota.

Kulttuuria kuljettavat kirjat kyseenalaistavat kulttuurin arvokäsityksiä ja tekevät sen usein sellaiseen aikaan, jolloin kulttuuri juuri muuttuu niiden haasteiden mukaiseen suuntaan. Kirjat eivät välttämättä ole korkealaatuisia. Setä Tuomon tupa ei ollut kirjallinen mestariteos, mutta se oli kulttuuria kantava kirja. Se ilmestyi juuri, kun kulttuuri oli luopumassa orjuudesta. – – Kirjan Zen ja moottoripyörän kunnossapito menestys näyttää olevan seurausta tällaisesta kulttuurinkantajailmiöstä."

Tämä on kirja mallia "lopussa se kiitos seisoo". Kannatti jaksaa loppuun asti, vaikka välillä meinasi usko loppua. Annoin itselleni luvan lukea loppukolmanneksella vähän vennääks, vaikka olen hyvin tunnollinen lukija. Kirja piti lukea melko keskittyneesti. Lukiessa tuli usein mieleen kysymys, että kenestä tässä nyt puhutaan ja olenko vahingossa jättänyt jotakin lukematta, kun en oikein nyt ole kärryillä. Ehkä lukijan pitäminen roikkumassa kärryjen takalaudassa oli tehokeino, joka ilmensi päähenkilön ajatusmaailmaa.

Hämmästyneenä raportoin myös, että kirjassa on paljon pilkkuvirheitä. Muutaman lauseen luin ääneen muillekin ja kysyin, että eikös tähän tule pilkku. Lukemisen flow tyssäili näihin pilkkuvirheisiin, vaikka minulla itselläni on vielä pilkkusäännöistä paljon opeteltavaa.

Luen melko hitaasti, koska haluan nähdä sieluni silmin tarkasti kaikki kirjoittajan tarjoamat mielikuvat. Omatunto ei anna loikkia. Joka sana on luettava ja ymmärrettävä.

Luen melko vähän kirjoja, vaikka periaatteessa haluaisin lukea niitä enemmän. No miksen sitten lue? En tiedä. Väärän kirjan valitseminen on hyvin turhauttavaa. Kirjan kesken jättäminen on jotenkin vaikeata. On luettava, vaikka ei kiinnosta. Ajattelee, että josko kohta tämä kirja ottaisi minut otteeseensa. Ehkä sitä ei edes lainaa kirjastosta mitään, kun ajattelee, että pieleen menee kuitenkin.

MUTTA! Kirjojen valitsemisen vaikeuteen on ratkaisu blogien maailmassa. Vasta äskettäin löysin Marjiksen kirjablogin. En kovin paljoa kirjoja osta, mutta Marjiksen tekstien perusteella olen jo ostanut kaksi kirjaa. Mahtavaa. Joku muu kertoo mikä kannattaa lukea.