Zen ja moottoripyörän kunnossapito

Älkää osallistuko suurin panoksin vedonlyöntiin sen puolesta, että tästä tulisi kirjablogi. Ryhdyin lukemaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito -kirjaa silloin, kun oli yötön yö ja koskelolla poikaset. Nyt olen sivulla 293.

Yritän. Kyllä minä vielä tuon loppuun luen.

Talvilaatua ihonhoitoon

Toimii todella hyvin pakkasvoiteen sijaisena tuo Weledan öljy, josta oli aikaisemmassa tekstissä puhetta. Suosittelen!

Ja on myös erinomainen huulirasvana. Paketissa sanotaan, että meikinpoistoon myös, sitä en ole kokeillut.

Porkkanalaatikko

Ensimmäistä kertaa tein porkkanalaatikkoa itse. Ohje ohrasuurimopaketin kyljestä. Muskottia ei ollut, se korvattiin maustepippurilla.

Jos meinaa jouluressi iskeä, muista Saarioisten mainoslause: "Meidän äiti tekee teidän äitien ruuat". http://www.youtube.com/watch?v=Tkk6FwUNMx8

Sininen hetki

Tiedättekö milloin on sininen hetki? Se on lauantaisin kello 21.

Koira odottaa

Kuvajournalismia. Koira odottaa tavaratalon aulassa.

Kukat yöksi jääkaappiin

Hajusintti  syömäkylmääjässä.

Leikko- ja sipulikukat kestävät pidempään kukassa, kun ne laittaa yöksi jääkaappiin. Tässä taloudessa käy joskus niin, että kukat ovat suurimman osan päivästä jääkaapissa ja otetaan esille vain kun ollaan kotona.

Sipulikukkia kannattaa kastella niukasti. Liika kastelu vain venyttää vartta.

Auttavatko kivat, uudet lelut suorittamaan hyvää elämää?

Haluaisin ostaa yleiskoneen. Ja sen pitäisi tietenkin olla tiettyä merkkiä. Tiettyä, kallista merkkiä. Jos yleiskone tulisi talouteen, ryhtyisinkö laittamaan terveellistä, lisäaineetonta, ravitsevaa, kekseliästä ruokaa? Ohjaisinko talouden ruokakulttuuria ylväisiin suuntiin: tuoretta, maukasta, luomua, lähiruokaa? Vai olisiko kapineen ostaminen kulutusjuhlaa?

Sekoittelisinko tuorepastataikinan ja raviolin täytteen koneella enemmän kuin yhden kerran? Jäisikö aparaatti pölyttymään käyttämättömänä? Olisiko yleiskone minulle sen niin trendikkään slow-elämän alku; joogaisin seesteisesti samalla, kun kone veivailee taikinoita. Tuijottelisin uuninluukun lasin läpi hitaasti nousevia paakelseja ja oivaltaisin jotakin itsestäni ja elämästäni.

Jäätelöntekemislisävaruste pitää tietenkin saada. Onko tässä tuho laihdutuskuurille? Vai olisinko nimen omaan tiukasti vallankahvassa, kun voin itse määrätä jopa jäätelön koostumuksen? Tekisinkö terveellisiä herkkuja vai olisiko kone katala valkoisen vehnäjauhon ja sokerin runsaudensarvi?

Olenko ihminen, joka tarvitsee kivoja, uusia leluja aloittaakseen jotakin uutta. Kääk! Entä jos olenkin ihminen, joka aloittaa jotakin uutta saadakseen kivoja, uusia leluja? Kumpi oli ensin: hieno gps-sykemittarini vai innostus lenkkeilyyn?

Ruokaa suuhun, ei roskiin

Paikallinen tomaatti ei lennä.

Toissa päivänä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Foodspill-hankken tyypit kertoivat, että suomalaiset heittävät pois viisi prosenttia ostamastaan ruoasta. Hintaa tälle kasalle tulee puoli miljardia euroa ja kiloissa se on noin 50–56 kg yhtä kotitaloutta kohden.

Ensimmäiset ajatukseni olivat, että kuka nyt ruokaa pois heittää. Kotitaloudet haaskaavat ruokaa enemmän, kuin esimerkiksi ravintolat. Luulin asian olevan juuri toisin päin.

Vanha ja viisas mummini on opettanut esimerkillään, että eiliseltä jääneistä ruoista saa uuden yhdistelmän täksi päiväksi. Eikös pitsakin ole alunperin juuri jämäruokia hyödyntävä ruokalaji? Joskus ateria valikoituu sillä perusteella, että mikä menee seuraavaksi pilalle. Sovellettu fifo; first in, first out. Ruokaa voi pakastaa, kun huomaa, ettei tuo iso satsi mene tuoreeltaan.

Itseäni askarruttaa useinkin syömäni ruoan hiilijalanjälki. Ostanko ulkomaisia lentovihanneksia vaiko kotimaassa sähkölämmityksellä kasvatettuja vihanneksia? Kumman hiilijalanjälki on pienempi? Uutisten haastattelema tyyppi (taisi olla tuon Foodspill-hankkeen hahmo) sanoi hyvin osuvasti, että roskiin heitetyn ruoan hiilijalanjälki oli täysin turha. Laitanpa tähän huutomerkin näin: !. Ja vielä pari lisää: !!!, noin!

Olin joskus koululaisena ruokakaupassa töissä. Jo silloin teki pahaa safkan heittäminen roskiin. Ja muistaakseni vielä sekajätteeseen. Henkilökunta ei saanut käyttöpäivänsä ylittäneitä ruokia ilmaiseksi eikä myöskään voinut niitä ostaa. Kollegani antoi ruokaa salaa kaupan takaovelta jollekin kodittomalle miehelle. Silloin ihmettelin kollegani toimia, nyt arvostan. Nyt tekisin juuri noin, vaikka se vaatisi ehkä kansalaistottelemattomuutta.

Sain ajatuksen. Ryhdyn pitämään kirjaa poisheittämistäni ruoista. Kirjoitan luetteloon myös syyn miksi ruoka päättyi biojätteeseen. Tälle päivälle kirjataan kaksi mandariinia, jotka olivat homehtuneet tarjoiluastiaan niille sijoilleen. Vieruskaverit olivat kunnossa.

Työväenopisto, kaikkea hienoa ja vähän omituistakin

Työväenopisto, mahtava juttu. Tarjolla on vaikka ja mitä, eivätkä hinnat päätä huimaa. Muiden muassa työttömät, varusmiehet ja toimeentulotukilaiset saavat alennusta. Kursseja on suunnattu myös epäseksikkäille ja kaupallisesti epäkiinnostaville ryhmille, kuten ikäihmisille, kehitysvammaisille ja maahanmuuttajille.

Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston yleisluennot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Luennoilta löytyy monta mielenkiintoista aihepiiriä: filosofiset illat, viinien maailma, keskiajan yrttilääkintä, Herttoniemenranta tutuksi kävellen, Buddhan käytännöllinen filosofia, miksi ihminen valehtelee sekä ukkoset meillä ja muualla.

Mietityttääkö sydämen terveys? Tarjolla on muun muassa seuraavat luennot: sydämen rytminä eteisvärinä ja muljahtelee, tykyttelee - onko se vaarallista? Todellista arvopohdintaa tiedossa hyvä ja paha -luentosarjassa. Ensimmäinen luento on nimetty: hyvä, hyvyys ja hyveet. Kakkosluento: paha, pahuus ja paheet. Maalis–huhtikuussa esitellään kolme keskiaikaista salaseuraa. Kemikaalicocktail-blogin lukijoita saattaa kiinnostaa kemikaalit kuriin -luento.

Työväenopisto ei ole unohtanut edes tietoyhteiskuntamme mummoja ja pappoja. Tietotekniikan kursseja on niin alkeis- kertaus- kuin jatkokurssejakin. Kurssien nimet ovat kannustavia; rohkeasti nettiin, Googlen mahdollisuudet 1, ovi internetiin ja ensitreffit hiiren kanssa.

Mitä nuoret edellä sitä vanhukset perässä. Vai pitääkö sanoa seniorikansalaiset? Nuoruusrajoitteiset? Hopeahapset? No siis mummot ja papat. Älä ylläty, jos Facebookiin, Messengeriin tai Skypeen pompsahtaa kaveripyyntö isovanhemmiltasi. Seuraavaksi voit katsella heidän ottamiaan kuvia Picasasta, koska he ovat olleet digikamerakurssilla, kuvankäsittelykurssilla ja Picasa-kurssilla.

Jos isovanhempasi tai vanhempasi ovat menossa ensin paperi- ja diakuvien skannauskurssille ja sen jälkeen blogi-kurssille, niin olisi ehkä hyvä ajatus sopia etukäteen lapsuusaikasi nakupellekuvien julkaisuun liittyvästä menettelystä.

Pääkaupunkiseudun kansalais- ja työväenopistoilla on tarjolla lähes 10 000 kurssia. Kurssihaku ja ilmoittautuminen osoitteessa ilmonet.fi.

Ruokaohje: guacamole eli avokadokastike

Avonainen kado.

1/2 sipuli
1 tomaatti
1 avokado
1/4 tl suolaa
1/2 tl hienonnettua tai jauhettua chiliä
sitruunan tai limen mehua

- Sekoita sitrusmehu, suola ja chili keskenään kulhossa.
- Kuori sipuli ja kuutioi pieneksi. Lisää joukkoon ja sekoita.
- Pese tomaatti, poista kanta ja kuutioi pieneksi. Lisää joukkoon ja sekoita.
- Halkaise avokado, poista kivi ja kaiva sisältö lusikalla. Kuutioi pieneksi tai muussaa haarukalla. Lisää joukkoon ja sekoita.

Halutessasi tasaista muhjua voit hurauttaa ainekset tehosekoittimella. Sipuli kannattaa pilkkoa hieman pienemmäksi ennen lisäämistä tehosekoittimen kannuun.

Kokeile leivän päällä tai dippaa hapankorpun sukulaisella kaurakorpulla. Nam!

Vanhemmat mualimala

Sattumalta kummatkin vanhempani ovat juuri nyt matkoilla. Eri paikoissa, mutta samaan aikaan. Ei missään naapuripitäjässä vaan ihan pitkällä matkalla, lentomatkan päässä. Passi tarvitaan ja hammasharja.

Toisen kanssa katsottiin, että tarvittavat numerot ovat kansainvälisessä muodossa. Käsikin lähettämään aina välillä tekstarin, että kaikki on hyvin. Otin selvää toimiiko kohteessa Suomen matkapuhelin. Kirjoitin paperille lainaamani digikameran keskeisten toimintojen käyttöohjeet, luottokortin kuoletusnumeron ja että Finavian sivuilta voi tarkistaa, onko lento ajoissa.

Onhan lentosukat, aspiriinit, mahapussit, käsidesit. "Käsidesiä aina rahan käsittelyn jälkeen ja aina ennen ruokailua. Muista", sanoin. Maitohappobakteereja pitää syödä reilusti. Kassi pitää olla kokoajan etupuolella. Ei saa mennä mihinkään ihmeellisiin paikkoihin. Kai niillä rokotukset on kunnossa, en kysynyt.

Milloin tämä näin päin kääntyi, että lapsi huolehtii vanhemmistaan?

Kun itse lähden reissuun, minuun ei iske malariahyttynen, mahatauti, huijari eikä ryöväri. "Älkää huoliko, kyllä minä pärjään", sanon lähtiessäni.

Etsi vihreä merkki

Etsi vihreä merkki.

H&M avasi elokuussa sisustusmyymälän. Myymälässä on esillä vain tuotteiden esittelykappaleet. Asiakas kerää haluamiansa tuotteita kuvaavat magneetit läpyskälle, jossa on ostoskorin kuva. Läpyskä viedään kassalle ja myyjä kokoaa tuotteet asiakkaalle.

Myymälään tulee vanhempi ja kaksi lasta. Isompi lapsi osaa jo vähän lukea. Huomataan, että luomupuuvillaiset tuotteet on merkitty näkyvästi vihreällä merkillä. "Etsitään yhdessä, missä näkyy vihreä merkki. Ne ovat luomupuuvillaa", sanoo vanhempi lapsilleen. Lapset bongailevat innokkaana vihreitä merkkejä.

Tuotteita kuvaavat
magneetit kiikutetaan
kassalle. 

Kiva bongailupeli sisustusmyymälässä? Kasvatusta ekologisuuteen? Tiedon välittämistä leikin varjolla? Kyllä. Lapsissa on tulevaisuus. Aikuiset tekevät lapset.

Henkkamaukan luomupuuvillalla ilmeisesti on jokin sertifikaatti. Asiasta en löytänyt lisätietoa. Terveisiä Henkkiksen markkinointiosastolle: hehkuttakaa luomua. Kertokaa lisää, haluamme tietää. Hakukoneoptimointi, jotta tieto löytyy.

Mihin magneetit menevät, kun mallisto vaihtuu? Onkohan magneeteilla jokin kierrätys?

Luomupuuvillaiset
tuotteet on merkitty
vihreällä merkillä.

Pienin kannettava arvonlisävero 5 euroon

Jouluevankeliumi sanoo: ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Ainakin YLE uutisoi eilen, että hallitus on esittänyt pienimmän kannettavan arvonlisäveron laskemista 10 eurosta 5 euroon.

Muutos vaikuttaa nettikauppoihin, joiden lähetykset tulevat EU:n veroalueen ulkopuolelta, esimerkiksi Verkkokauppa.comin Ahvenanmaalta tulevat suoratoimitukset.

Itse olen tilannut kosmetiikkaa EU:n veroalueen ulkopuolelta. Kaupat ovat sujuneet hyvin, ja erityisesti miellyttää edullinen hinta juuri tuon alvin puuttumisen takia. Tilauksen arvo on saanut olla vähän päälle 40 euroa, eikä veroa ole tarvinnut maksaa. Uuden esityksen myötä vain alle 22 euron hintaiset tilaukset saa perille ilman alvia.

Täytyy kylläkin paljastaa, että en tiedä mitä tarkoittaa "hallitus esittää". Nyt on nukuttu yhteiskuntaopin tunnilla. Ei siis tietoa, tuleeko tämä esitys varmasti voimaan ja jos niin milloin.

Alviton puuteri ja kabuki.

Poistoilma poistuu

Iv-mies kävi tutkimassa laitekaappia ja käynnisti koneet. Nyt virtaa ilma oikeaan suuntaan. Mikä helpotus.

Poistoilma puhaltaa edelleen

Poistoilma puhaltaa edelleen. Joku tekee aina välillä hämmästyttävän vastemielisen hajuista ruokaa. Tapasin toisen tämän portaan asukkaan talon pihalla. Hänellä sama tilanne, kauhia dunkkis asunnossa.

Laitoin sähköpostia isännöitsijälle. Huomenna on pyhä, joten tuskin asia ennen tiistaita etenee. Toivon, että iv-häiskä tulee heti tiistaina. Olen nyt neljä päivää tuulettanut. Onneksi on lauhaa.

Isännöitsijä sanoi torstaina, että koneellisen ilmanpoiston ohjaus on pyörävarastossa. Kävin siellä vakoilemassa. Ohjausyksikön ovi on tietenkin lukossa. Olisinko uskaltanut mitään nappuloita painellakaan, jos ovi olisi ollut auki. Tai no jos siellä olisi ollut on/ off -painike offilla, niin olisin ehkä ollut kansalaistottelematon ja napsauttanut painikkeen asentoon on.

"Taidanpa vaihtaa suuntaa", ajatteli poistoilmaventtiili ja niin se teki

Kerrostaloasunnon koneellisen ilmanvaihdon poistoventtiilit rupesivat imemisen sijaan puhaltamaan ilmaa. Testasin asian paperinpalalla, joka ei imeytynyt kiinni venttiiliin vaan lepatteli. Testasin vielä suitsukkeen savulla, savu virtasi huoneeseen. Ai miksi suitsuke? No röökihän täällä jo haisi valmiiksi, kun röökin haju kulkeutuu hormin kautta muista asunnoista. Eikä olis spaddua ollutkaan.

Huoltomiehen sijainen ei tiennyt tämän talon tekniikasta. Ensimmäinen viesti isännöitsijälle meni jo toissa iltana, liekö mennyt roskapostiin, kun ei vastausta kuulunut. Äsken sain isännöitsijän langanpäähän. Hän lupasi lähettää jonkun iv-miehen tutkimaan, miksei hormissa ole alipainetta.

Äsken joku aloitti ruoanlaiton. Mikähän haisee noin pahalle. Kahdessa poistoventtiilissä on ollut eilisillasta lähtien kuplamuovia ja liesikupu on tukittu muovikassilla ja jeesusteipillä. Paloturvallista joo. Pakkanen pyrkii sisään tuulettaessa.

Töllövinkki: Sinappikoneelle kestovaippa? Kuningaskuluttaja TV1 huomenna 19.30

Töllövinkki ja pohdintaa. Ohjelmatietojen mukaan huomisessa Kuningaskuluttajassa on kestovaipat testissä.

Jätteiden vähentäminen on hyvä homma. Heti heräsi kysymyksiä aiheesta kesto/ kerta/ biohajoava. Ehkä joskus joku vastaa.

Kestovaipat ovat kertavaippoja halvempia hankintakustannukseltaan, se on selvä se. Toivoisin tietoa kokonaiskustannuksista ja kokonaisvaikutuksesta ympäristöön. Huomisen insertti lienee jo tehty, joten tämä on vähän niikö retorinen kysymys.

Pyykkäämiseen menee vettä ja sähköä. Toivoisin taulukkoa, jossa olisi kustannukset ja ympäristökuormitus selkeästi esitettynä. Sellainen taulukko vaan taitaa olla aika hankala laatia,  jos otetaan huomioon koko tuotteen elinkaari, valmistaminen, pakkaukset, kuljetukset yms.

Biohajoavat. Miksi toisissa kaupungeissa saa panna maatuvat vaipat ja terveyssiteet biojätteeseen, toisissa ei? Kaikki kaatopaikalle päätynyt biohajoava aines tuottaa metaania, sen tiedämme. Metaani paha. Kumpi on ekologisempaa, maatuva malli vai kertsi siellä kaatopaikan kasassa mätänemässä?

Tai jos kiinteistössä on energiajae. Kannattaako sitten ostaa jo kertakäyttöisiä vaippoja ja terveyssiteitä, kun ne menevät käytön jälkeen poltettavaksi? Polttamisesta turahtaa taivaalle röyhyjä. Biohajoava materiaali kuulostaa hienolta, mutta asiaa tarkemmin tutkimatta arvelen, että niihin lisätään kaikenlaisia kestävyyttä parantavia aineita (esim. maatuvat hedelmäpussit pitää kestää roikotusta), joten herää kysymys: kuinka kuormittavaa biohajoavien tuotteiden valmistaminen on? Jäädänkö silti plussan puolelle, kun tuote kuitenkin hajoaa? Vai mennäänkö miinukselle? Vai olenko pelkkä nolla?

Yhden asian sanon varmaksi: jätteiden vähentäminen vähentää jätettä.

Kuningaskuluttaja YLE TV1 torstaisin klo 19.30. Uusintakin mielestäni on, mutta ohjelman sivuilla ei ollut merkintää siitä. YLE Areena palvelee.

Suomi TV:n budjetti pieneni kolmannekseen, maine kasvoi

Varoitus: teksti sisältää voimakkaita mielipiteitä, jotka voivat olla haitallisia niille, jotka ovat eri mieltä.

Hei SuomiTV, kiva että kokeilette televisiokanavan pitämistä. Minäkin olen kokeillut kaikkia kivoja, uusia jutskia. Jotkut jutut ovat vähän vaikeita, eivätkä ne heti suju.

Kuulin, miten ala-arvoisesti kohtelitte työntekijöitänne yt-neuvotteluissa. Uhkailitte työntekijöitä. Yrititte salata koko neuvottelut, ei muka olisi kotonakaan saanut kertoa. Valitsitte neuvotteluihin viisi työntekijää. Kolme irtisanottiin, kaksi otti loparit. Oliko siellä edes mitään aitoa neuvottelemista? Yhteistoimintamenettelyn aito tarkoitus on neuvotella asioista yhteisymmärryksessä, KVG.

Uutisissanne ette näytä järkyttäviä uutiskuvia, koska haluatte olla niin hyviä ihmisiä. Maailma on mikä on. Kauheudet eivät muutu kivoiksi jutuiksi, jos niistä näytetään kivoja uutiskuvia. Jos haluatte parantaa maailmaa, aloittakaa omasta yhtiöstänne.

Pitäkää kanavanne. Minä en teitä katso. Panen lapsilukon kanavanne kohdalle, etten edes vahingossakaan kanavasurffaa ohjelmiinne.

Lähde: Suomen Journalistiliiton julkaisema Journalisti-lehti:
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2010/19/artikkelit/suomitv-uhkaili-tyontekijoitaan-/

Töllövinkki: Myytti palmuöljystä TV1 tänään 22.45

Ennakkotietojen mukaan mielenkiintoinen jakso. Ensilähetys oli jo keskiviikkona, nyt huomasin ohjelmatiedot ja kiinnostuin aiheesta.

YLEn ohjelmaopas kertoo: Teollisuusmaissa uskotaan biopolttoaineisiin. Palmuöljyviljelmiä raivataan sademetsiin, monen heimon ja uhanalaisen eliölajin asuinseuduille. Samalla ruoan hinta kallistuu, eikä paikallisilla ole varaa edes riisiin.

Ulkolinja: Myytti palmuöljystä TV1 tänään 22.45

Öljyä päin naamaa

Dannén Seba-e. Dannén
konseptin mukaisesti ihoa
hoidetaan ottaen
huomioon sen yksilöllinen
biokemia.

Talvipakkasten ja kuivan sisäilman koetteleman ihon kosteuttaminen on joskus mission impossible. Kylppärin kaapista on kaivettu hätiin kaikki purtilot ja kaupoilta haettu lisää. Mikään ei tunnu auttavan.

Kuulostaako tutulta? Apu on lähellä. Tässä oivat tuotteet talvi-ihon suojaamiseen ja kosteuttamiseen. Strategia: puhtaalle iholle ensin suihkaisu, sitten öljyä. Suihkeella annetaan iholle kosteutta ja öljyllä saadaan se pysymään ihossa.

Danné-sarjan Seba-e:ssä on öljyjä ja E-vitamiinia. Seba-e:n pariksi sopii saman sarjan Herb & Mineral Mist -suihke. Dannén tuotteiden tehoaineet imitoivat ihon omaa kemiaa.

Weledan Almond Soothing Facial Oil -öljyn pariksi sopii esimerkiksi Dr. Hauschkan suihkutettava kasvovesi, joka on myös luonnonkosmetiikkaa.

Jos käytät kosteus- ja meikkivoidetta, on järjestys tämä: suihke, kosteusvoide, öljy, meikkivoide.

Weledan Almond Soothing

Facial Oil. Öljyn ainesosat

ovat yksinkertaisuudessaan tässä:

manteliöljy, luumunkiviöljy ja

oratuomen kukkauute.

Kosmetiikkasarjoja yhdistävät tuotteiden kehittelyn takana olevat ajatukset. Sarjat pyrkivät tukemaan ihon omia toimintoja ja tasapainoa. Dannén tehoaineet ovat kasvipohjaisia. Weleda ja Dr. Hauschka ovat luonnonkosmetiikkaa.

Kuiviin käsiin tehoaa myös sama öljystrategia; ensin kosteusvoide ja sitten pari tippaa öljyä.

Kuvat: maahantuojat.

Aikuinen talvehtii tylsästi

Lasten ja koirien mielestä ensilumi ja talvi ovat ihania. Kieriskellään lumessa, säntäillään pitkin & poikin, kaivetaan lunta, syödään lunta.

Olemme kaikki olleet lapsia. Jotakin on tapahtunut tässä välillä. Nähdessään ensilumen aikuinen ajattelee: pitää etsiä pitkät kalsarit, lohkolämmittimen johto ja taas on tukka lätässä pipon alla.

Aatamin aikuinen hedelmä

Ensimmäinen Lidlissä näkemäni luomutuote ikinä. Kaupat tuli heti. Hinta: 2,99. Lääkäri pysyy loitolla kahdeksan päivää. Tehoaako myös valelääkäreihin?

Bloggaamisesta on hyötyä kotitöissä. Jouduin pyyhkimään tuon pöydän.
 

Romanikerjäläiset pääsevät joululomalle kotiin

Helsingin kaupunki antoi Kalasataman leirissä asuneille romaneille laivalippuja ja bensarahaa. Lähes kaikki noin 40 leiriläistä ottivat rahat vastaan. Ehdoksi on asetettu, että maasta on poistuttava viikonlopun aikana.

Matkamusiikiksi sopii Radio Milleniumin Romanialainen kerjäläinen:

http://www.youtube.com/watch?v=9nWbKxCa2mg

Hei, onko siellä alla joku? Nyt pääsisi kotiin.

Ifolor Mac Designer, hauska tutustua

Tämä on Macintosh-myönteinen blogi, siispä kirjoitan ensikosketuksesta uuteen kuvakirjaohjelmaan.

Ifolor on julkaissut Designer-ohjelmastaan myös Mac-version. Järjestelmävaatimukset ovat Mac OS X 10.6 (=Snow Leopard) tai sitä uudempi. Ohjelma on maksuton ja sen voi ladata Ifolorin sivuilta.

Suomalaisen työn liitto
on myöntänyt Ifolorille
Avainlipun.

Aikaisemmat kuvakirjakokemukseni ovat iPhoto ´08, versio 7.1.5. Mitä Ifolor Mac Designer tarjoaa Mac-käyttäjille? Onko tämä kelpo vaihtoehto iPhoton kuvakirjalle? Ifolorin kautta kuvakirjojen tilaaminen houkuttelee edullisempien hintojen ja suomalaisuuden takia.

Kirjan tekeminen ei ole hätähousun hommaa. Kuvien asettelu, muokkaus, sivupohjien valinta ja tekstien kirjoittaminen vie aikaa. Jo pelkkä kuvakirjaan tulevien kuvien valinta on hidasta runsauden tulvan keskellä. Digikameroiden aikakaudella kuvaajat ovat huomanneet kuvien paljouden vitsauksen:

Ongelma ennen: ei jaksettu laittaa kuvia albumiin. Ongelma nykyään: kuvia on miljoonasti enemmän. Järjestely, arkistointi, hutilaukausten poistaminen...

(Onko hätähousun vastakohta malttihousu?) Malttihousu aloittaa ottamalla varmuuskopion ja päivittämällä käyttöjärjestelmän vaadittuun Lumileopardiin. Siihen menee tovi. Ohjelmalisenssiä ei tietenkään luettu. Hyväksyn, hyväksyn.

Ensivaikutelma on tutunnäköinen. Painikkeet ja toiminnot löytyvät melko lailla samoista paikoista, kuin iPhotosta. Ruudulle aukeaa heti ohjeet, jotka ovat näppärästi kuvakirjan muodossa. Ohjekirjan punainen nuoli osoittaa kohtaa, josta ohje kertoo. Joissain kohdin vaikuttaa siltä, että ohjeet olisivat jostakin toisesta ohjelmasta: ohjeissa puhutaan layoutista, vaikka todennäköisesti tarkoitetaan sivupohjia. Ohjeet puhuvat kätkentänappulasta, painike sanoo olevansa näkyvä alue. Mutta ei välitetä pienistä, tätä ohjelmaa on odotettu.

Ensimmäinen todellinen ihmetyksen aihe oli se, miten kuvat tuodaan ohjelmaan. Ohje-valikosta ei löytynyt apua. En löytänyt valikoista tuo-toimintoa. Raahasin kirjaan tarkoitetut kuvat sisältävän kansion sivupalkin kuvat/ folders -kohtaan. Kuvat eivät kuitenkaan tulleet näkyviin, vaikka kansio tuli.

Etsin neuvoja ensin Apple-foorumilta ja sitten hakukoneella laajemmalti. Ei löytynyt apua. En jaksanut enää pähkäillä. Kuvat olivat näkyvillä kansiossa, kun seuraavan kerran avasin ohjelman. Ohjelman uudelleenkäynnistys taisi auttaa? Kuvakirjan kokoaminen voi alkaa.

Stay tuned, aiheesta luvassa lisää tekstejä blogiin.

Kuvien tuonti ohjelmaan.

Tekstiiliraportti

Olen selannut blogeja. Ilmeisesti asiaan kuuluu raportoida omista tekstiileistään.

Tässä sukat, jotka minulla olivat eilen jalassa.

Tässä sukat, jotka olivat yöllä jalassa.

Ensimmäinen teksti

Tabula rasa ja aloittamisen vaikeus.

Täydellisyydentavoittelija perustaa blogia. Mistä sinne sitten kirjoittaisi? Keksiikö mitään kiinnostavaa? Tai siis muiden mielestä kiinnostavaa. Tuleeko kirjoitusvirheitä, kuitenkin tulee. Pitkään on jo ajatusta kypsytelty. Iltaisin ei tule uni silmään. Päivisin tulee mieleen aiheita, joista voisi kirjoittaa. Osaanko?

Jos laittaa blogiin mainospaikan, pidetäänkö ahneena? Giant Robot -yhtye on vastannut tähän kysymykseen:

Do you wanna make more money?

Yes we all do.

Jos mainoksia olisi, mitä niissä mainostettaisiin? Entäpä tietoturva. Menevätkö tietoni johonkin ihme paikkaan? Joku jossakin toisella puolella maailmaa pääsee katsomaan lomakuviani hakkeroiduttuaan koneelleni.

Voiko perustaa blogin, jos ei itse lue mitään blogia? Pitääkö blogin teema määritellä, mitä teksteissään haluaa sanoa? Jos ei tiedä, mitä haluaa sanoa? Jos joku kirjoittaa ikävän kommentin. Entä jos kommentit rupeavat elämään omaa elämäänsä, taistelu, juupas eipäs juupas eipäs.

Pitääkö olla aina positiivinen? Saako haukkua esim. julkkiksia tai televisio-ohjelmia? Ihmisiähän ne julkkiksetkin ovat. Myös turhat julkkikset. Ja kuka määrittelee turhuuden. Mitä tapahtuu, jos teksteissään sohaisee muurahaispesiä; jätevesikiistaa, kirkon homokeskustelua, Koreoiden välejä (alkaako siellä oikeasti sota?), Irlannin pankkisektorin tukemista tai Musiikkitalon budjettia?

Tämä teksti ei vastaa näihin kysymyksiin.

Miten niin blogin perustaminen on helppoa?

Do you wanna be more happy?

Yes we all do.
Do you wanna get more credit?

Yes we all do.
Do you wanna know where you're headed?
What? I thought I knew?

Lainatut laulun sanat Giant Robot -yhtyeen kappaleesta Urban International.

Ensimmäisessä tekstissä on uskallettu käyttää kursivointia. Mutta ei kuvia, ettei mene pröystäilyksi.