23. marraskuuta 2010

Ensimmäinen teksti


Tabula rasa ja aloittamisen vaikeus.

Täydellisyydentavoittelija perustaa blogia. Mistä sinne sitten kirjoittaisi? Keksiikö mitään kiinnostavaa? Tai siis muiden mielestä kiinnostavaa. Tuleeko kirjoitusvirheitä, kuitenkin tulee. Pitkään on jo ajatusta kypsytelty. Iltaisin ei tule uni silmään. Päivisin tulee mieleen aiheita, joista voisi kirjoittaa. Osaanko?

Jos laittaa blogiin mainospaikan, pidetäänkö ahneena? Giant Robot -yhtye on vastannut tähän kysymykseen:

Do you wanna make more money?
Yes we all do.

Jos mainoksia olisi, mitä niissä mainostettaisiin? Entäpä tietoturva. Menevätkö tietoni johonkin ihme paikkaan? Joku jossakin toisella puolella maailmaa pääsee katsomaan lomakuviani hakkeroiduttuaan koneelleni.

Voiko perustaa blogin, jos ei itse lue mitään blogia? Pitääkö blogin teema määritellä, mitä teksteissään haluaa sanoa? Jos ei tiedä, mitä haluaa sanoa? Jos joku kirjoittaa ikävän kommentin. Entä jos kommentit rupeavat elämään omaa elämäänsä, taistelu, juupas eipäs juupas eipäs.

Pitääkö olla aina positiivinen? Saako haukkua esim. julkkiksia tai televisio-ohjelmia? Ihmisiähän ne julkkiksetkin ovat. Myös turhat julkkikset. Ja kuka määrittelee turhuuden. Mitä tapahtuu, jos teksteissään sohaisee muurahaispesiä; jätevesikiistaa, kirkon homokeskustelua, Koreoiden välejä (alkaako siellä oikeasti sota?), Irlannin pankkisektorin tukemista tai Musiikkitalon budjettia?

Tämä teksti ei vastaa näihin kysymyksiin.

Miten niin blogin perustaminen on helppoa?

Do you wanna be more happy?
Yes we all do.
Do you wanna get more credit?
Yes we all do.
Do you wanna know where you're headed?
What? I thought I knew?

Lainatut laulun sanat Giant Robot -yhtyeen kappaleesta Urban International.

Ensimmäisessä tekstissä on uskallettu käyttää kursivointia. Mutta ei kuvia, ettei mene pröystäilyksi.

1 kommentti:

Joola kirjoitti...

Anna mennä vain. Niin me muutkin. Täydellisyyden tavoittelu aisoihin. Saa ihmiset piirrellä ja hengailla tanssilattiallakin miten huvittaa. Blogeillakin. Musta se on yksi tapa ylläpäitää elämässä luovuutta. Kiva, että saan olla alusta saakka seuraamassa. Pitkää ikää varasijalle!