Sattumalta kummatkin vanhempani ovat juuri nyt matkoilla. Eri paikoissa, mutta samaan aikaan. Ei missään naapuripitäjässä vaan ihan pitkällä matkalla, lentomatkan päässä. Passi tarvitaan ja hammasharja.
Toisen kanssa katsottiin, että tarvittavat numerot ovat kansainvälisessä muodossa. Käsikin lähettämään aina välillä tekstarin, että kaikki on hyvin. Otin selvää toimiiko kohteessa Suomen matkapuhelin. Kirjoitin paperille lainaamani digikameran keskeisten toimintojen käyttöohjeet, luottokortin kuoletusnumeron ja että Finavian sivuilta voi tarkistaa, onko lento ajoissa.
Onhan lentosukat, aspiriinit, mahapussit, käsidesit. "Käsidesiä aina rahan käsittelyn jälkeen ja aina ennen ruokailua. Muista", sanoin. Maitohappobakteereja pitää syödä reilusti. Kassi pitää olla kokoajan etupuolella. Ei saa mennä mihinkään ihmeellisiin paikkoihin. Kai niillä rokotukset on kunnossa, en kysynyt.
Milloin tämä näin päin kääntyi, että lapsi huolehtii vanhemmistaan?
Kun itse lähden reissuun, minuun ei iske malariahyttynen, mahatauti, huijari eikä ryöväri. "Älkää huoliko, kyllä minä pärjään", sanon lähtiessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti