Zen ja moottoripyörän kunnossapito

Älkää osallistuko suurin panoksin vedonlyöntiin sen puolesta, että tästä tulisi kirjablogi. Ryhdyin lukemaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito -kirjaa silloin, kun oli yötön yö ja koskelolla poikaset. Nyt olen sivulla 293.

Yritän. Kyllä minä vielä tuon loppuun luen.

Talvilaatua ihonhoitoon

Toimii todella hyvin pakkasvoiteen sijaisena tuo Weledan öljy, josta oli aikaisemmassa tekstissä puhetta. Suosittelen!

Ja on myös erinomainen huulirasvana. Paketissa sanotaan, että meikinpoistoon myös, sitä en ole kokeillut.

Porkkanalaatikko

Ensimmäistä kertaa tein porkkanalaatikkoa itse. Ohje ohrasuurimopaketin kyljestä. Muskottia ei ollut, se korvattiin maustepippurilla.

Jos meinaa jouluressi iskeä, muista Saarioisten mainoslause: "Meidän äiti tekee teidän äitien ruuat". http://www.youtube.com/watch?v=Tkk6FwUNMx8

Sininen hetki

Tiedättekö milloin on sininen hetki? Se on lauantaisin kello 21.

Koira odottaa

Kuvajournalismia. Koira odottaa tavaratalon aulassa.

Kukat yöksi jääkaappiin

Hajusintti  syömäkylmääjässä.

Leikko- ja sipulikukat kestävät pidempään kukassa, kun ne laittaa yöksi jääkaappiin. Tässä taloudessa käy joskus niin, että kukat ovat suurimman osan päivästä jääkaapissa ja otetaan esille vain kun ollaan kotona.

Sipulikukkia kannattaa kastella niukasti. Liika kastelu vain venyttää vartta.

Auttavatko kivat, uudet lelut suorittamaan hyvää elämää?

Haluaisin ostaa yleiskoneen. Ja sen pitäisi tietenkin olla tiettyä merkkiä. Tiettyä, kallista merkkiä. Jos yleiskone tulisi talouteen, ryhtyisinkö laittamaan terveellistä, lisäaineetonta, ravitsevaa, kekseliästä ruokaa? Ohjaisinko talouden ruokakulttuuria ylväisiin suuntiin: tuoretta, maukasta, luomua, lähiruokaa? Vai olisiko kapineen ostaminen kulutusjuhlaa?

Sekoittelisinko tuorepastataikinan ja raviolin täytteen koneella enemmän kuin yhden kerran? Jäisikö aparaatti pölyttymään käyttämättömänä? Olisiko yleiskone minulle sen niin trendikkään slow-elämän alku; joogaisin seesteisesti samalla, kun kone veivailee taikinoita. Tuijottelisin uuninluukun lasin läpi hitaasti nousevia paakelseja ja oivaltaisin jotakin itsestäni ja elämästäni.

Jäätelöntekemislisävaruste pitää tietenkin saada. Onko tässä tuho laihdutuskuurille? Vai olisinko nimen omaan tiukasti vallankahvassa, kun voin itse määrätä jopa jäätelön koostumuksen? Tekisinkö terveellisiä herkkuja vai olisiko kone katala valkoisen vehnäjauhon ja sokerin runsaudensarvi?

Olenko ihminen, joka tarvitsee kivoja, uusia leluja aloittaakseen jotakin uutta. Kääk! Entä jos olenkin ihminen, joka aloittaa jotakin uutta saadakseen kivoja, uusia leluja? Kumpi oli ensin: hieno gps-sykemittarini vai innostus lenkkeilyyn?

Ruokaa suuhun, ei roskiin

Paikallinen tomaatti ei lennä.

Toissa päivänä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Foodspill-hankken tyypit kertoivat, että suomalaiset heittävät pois viisi prosenttia ostamastaan ruoasta. Hintaa tälle kasalle tulee puoli miljardia euroa ja kiloissa se on noin 50–56 kg yhtä kotitaloutta kohden.

Ensimmäiset ajatukseni olivat, että kuka nyt ruokaa pois heittää. Kotitaloudet haaskaavat ruokaa enemmän, kuin esimerkiksi ravintolat. Luulin asian olevan juuri toisin päin.

Vanha ja viisas mummini on opettanut esimerkillään, että eiliseltä jääneistä ruoista saa uuden yhdistelmän täksi päiväksi. Eikös pitsakin ole alunperin juuri jämäruokia hyödyntävä ruokalaji? Joskus ateria valikoituu sillä perusteella, että mikä menee seuraavaksi pilalle. Sovellettu fifo; first in, first out. Ruokaa voi pakastaa, kun huomaa, ettei tuo iso satsi mene tuoreeltaan.

Itseäni askarruttaa useinkin syömäni ruoan hiilijalanjälki. Ostanko ulkomaisia lentovihanneksia vaiko kotimaassa sähkölämmityksellä kasvatettuja vihanneksia? Kumman hiilijalanjälki on pienempi? Uutisten haastattelema tyyppi (taisi olla tuon Foodspill-hankkeen hahmo) sanoi hyvin osuvasti, että roskiin heitetyn ruoan hiilijalanjälki oli täysin turha. Laitanpa tähän huutomerkin näin: !. Ja vielä pari lisää: !!!, noin!

Olin joskus koululaisena ruokakaupassa töissä. Jo silloin teki pahaa safkan heittäminen roskiin. Ja muistaakseni vielä sekajätteeseen. Henkilökunta ei saanut käyttöpäivänsä ylittäneitä ruokia ilmaiseksi eikä myöskään voinut niitä ostaa. Kollegani antoi ruokaa salaa kaupan takaovelta jollekin kodittomalle miehelle. Silloin ihmettelin kollegani toimia, nyt arvostan. Nyt tekisin juuri noin, vaikka se vaatisi ehkä kansalaistottelemattomuutta.

Sain ajatuksen. Ryhdyn pitämään kirjaa poisheittämistäni ruoista. Kirjoitan luetteloon myös syyn miksi ruoka päättyi biojätteeseen. Tälle päivälle kirjataan kaksi mandariinia, jotka olivat homehtuneet tarjoiluastiaan niille sijoilleen. Vieruskaverit olivat kunnossa.

Työväenopisto, kaikkea hienoa ja vähän omituistakin

Työväenopisto, mahtava juttu. Tarjolla on vaikka ja mitä, eivätkä hinnat päätä huimaa. Muiden muassa työttömät, varusmiehet ja toimeentulotukilaiset saavat alennusta. Kursseja on suunnattu myös epäseksikkäille ja kaupallisesti epäkiinnostaville ryhmille, kuten ikäihmisille, kehitysvammaisille ja maahanmuuttajille.

Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston yleisluennot ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Luennoilta löytyy monta mielenkiintoista aihepiiriä: filosofiset illat, viinien maailma, keskiajan yrttilääkintä, Herttoniemenranta tutuksi kävellen, Buddhan käytännöllinen filosofia, miksi ihminen valehtelee sekä ukkoset meillä ja muualla.

Mietityttääkö sydämen terveys? Tarjolla on muun muassa seuraavat luennot: sydämen rytminä eteisvärinä ja muljahtelee, tykyttelee - onko se vaarallista? Todellista arvopohdintaa tiedossa hyvä ja paha -luentosarjassa. Ensimmäinen luento on nimetty: hyvä, hyvyys ja hyveet. Kakkosluento: paha, pahuus ja paheet. Maalis–huhtikuussa esitellään kolme keskiaikaista salaseuraa. Kemikaalicocktail-blogin lukijoita saattaa kiinnostaa kemikaalit kuriin -luento.

Työväenopisto ei ole unohtanut edes tietoyhteiskuntamme mummoja ja pappoja. Tietotekniikan kursseja on niin alkeis- kertaus- kuin jatkokurssejakin. Kurssien nimet ovat kannustavia; rohkeasti nettiin, Googlen mahdollisuudet 1, ovi internetiin ja ensitreffit hiiren kanssa.

Mitä nuoret edellä sitä vanhukset perässä. Vai pitääkö sanoa seniorikansalaiset? Nuoruusrajoitteiset? Hopeahapset? No siis mummot ja papat. Älä ylläty, jos Facebookiin, Messengeriin tai Skypeen pompsahtaa kaveripyyntö isovanhemmiltasi. Seuraavaksi voit katsella heidän ottamiaan kuvia Picasasta, koska he ovat olleet digikamerakurssilla, kuvankäsittelykurssilla ja Picasa-kurssilla.

Jos isovanhempasi tai vanhempasi ovat menossa ensin paperi- ja diakuvien skannauskurssille ja sen jälkeen blogi-kurssille, niin olisi ehkä hyvä ajatus sopia etukäteen lapsuusaikasi nakupellekuvien julkaisuun liittyvästä menettelystä.

Pääkaupunkiseudun kansalais- ja työväenopistoilla on tarjolla lähes 10 000 kurssia. Kurssihaku ja ilmoittautuminen osoitteessa ilmonet.fi.

Ruokaohje: guacamole eli avokadokastike

Avonainen kado.

1/2 sipuli
1 tomaatti
1 avokado
1/4 tl suolaa
1/2 tl hienonnettua tai jauhettua chiliä
sitruunan tai limen mehua

- Sekoita sitrusmehu, suola ja chili keskenään kulhossa.
- Kuori sipuli ja kuutioi pieneksi. Lisää joukkoon ja sekoita.
- Pese tomaatti, poista kanta ja kuutioi pieneksi. Lisää joukkoon ja sekoita.
- Halkaise avokado, poista kivi ja kaiva sisältö lusikalla. Kuutioi pieneksi tai muussaa haarukalla. Lisää joukkoon ja sekoita.

Halutessasi tasaista muhjua voit hurauttaa ainekset tehosekoittimella. Sipuli kannattaa pilkkoa hieman pienemmäksi ennen lisäämistä tehosekoittimen kannuun.

Kokeile leivän päällä tai dippaa hapankorpun sukulaisella kaurakorpulla. Nam!

Vanhemmat mualimala

Sattumalta kummatkin vanhempani ovat juuri nyt matkoilla. Eri paikoissa, mutta samaan aikaan. Ei missään naapuripitäjässä vaan ihan pitkällä matkalla, lentomatkan päässä. Passi tarvitaan ja hammasharja.

Toisen kanssa katsottiin, että tarvittavat numerot ovat kansainvälisessä muodossa. Käsikin lähettämään aina välillä tekstarin, että kaikki on hyvin. Otin selvää toimiiko kohteessa Suomen matkapuhelin. Kirjoitin paperille lainaamani digikameran keskeisten toimintojen käyttöohjeet, luottokortin kuoletusnumeron ja että Finavian sivuilta voi tarkistaa, onko lento ajoissa.

Onhan lentosukat, aspiriinit, mahapussit, käsidesit. "Käsidesiä aina rahan käsittelyn jälkeen ja aina ennen ruokailua. Muista", sanoin. Maitohappobakteereja pitää syödä reilusti. Kassi pitää olla kokoajan etupuolella. Ei saa mennä mihinkään ihmeellisiin paikkoihin. Kai niillä rokotukset on kunnossa, en kysynyt.

Milloin tämä näin päin kääntyi, että lapsi huolehtii vanhemmistaan?

Kun itse lähden reissuun, minuun ei iske malariahyttynen, mahatauti, huijari eikä ryöväri. "Älkää huoliko, kyllä minä pärjään", sanon lähtiessäni.

Etsi vihreä merkki

Etsi vihreä merkki.

H&M avasi elokuussa sisustusmyymälän. Myymälässä on esillä vain tuotteiden esittelykappaleet. Asiakas kerää haluamiansa tuotteita kuvaavat magneetit läpyskälle, jossa on ostoskorin kuva. Läpyskä viedään kassalle ja myyjä kokoaa tuotteet asiakkaalle.

Myymälään tulee vanhempi ja kaksi lasta. Isompi lapsi osaa jo vähän lukea. Huomataan, että luomupuuvillaiset tuotteet on merkitty näkyvästi vihreällä merkillä. "Etsitään yhdessä, missä näkyy vihreä merkki. Ne ovat luomupuuvillaa", sanoo vanhempi lapsilleen. Lapset bongailevat innokkaana vihreitä merkkejä.

Tuotteita kuvaavat
magneetit kiikutetaan
kassalle. 

Kiva bongailupeli sisustusmyymälässä? Kasvatusta ekologisuuteen? Tiedon välittämistä leikin varjolla? Kyllä. Lapsissa on tulevaisuus. Aikuiset tekevät lapset.

Henkkamaukan luomupuuvillalla ilmeisesti on jokin sertifikaatti. Asiasta en löytänyt lisätietoa. Terveisiä Henkkiksen markkinointiosastolle: hehkuttakaa luomua. Kertokaa lisää, haluamme tietää. Hakukoneoptimointi, jotta tieto löytyy.

Mihin magneetit menevät, kun mallisto vaihtuu? Onkohan magneeteilla jokin kierrätys?

Luomupuuvillaiset
tuotteet on merkitty
vihreällä merkillä.

Pienin kannettava arvonlisävero 5 euroon

Jouluevankeliumi sanoo: ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Ainakin YLE uutisoi eilen, että hallitus on esittänyt pienimmän kannettavan arvonlisäveron laskemista 10 eurosta 5 euroon.

Muutos vaikuttaa nettikauppoihin, joiden lähetykset tulevat EU:n veroalueen ulkopuolelta, esimerkiksi Verkkokauppa.comin Ahvenanmaalta tulevat suoratoimitukset.

Itse olen tilannut kosmetiikkaa EU:n veroalueen ulkopuolelta. Kaupat ovat sujuneet hyvin, ja erityisesti miellyttää edullinen hinta juuri tuon alvin puuttumisen takia. Tilauksen arvo on saanut olla vähän päälle 40 euroa, eikä veroa ole tarvinnut maksaa. Uuden esityksen myötä vain alle 22 euron hintaiset tilaukset saa perille ilman alvia.

Täytyy kylläkin paljastaa, että en tiedä mitä tarkoittaa "hallitus esittää". Nyt on nukuttu yhteiskuntaopin tunnilla. Ei siis tietoa, tuleeko tämä esitys varmasti voimaan ja jos niin milloin.

Alviton puuteri ja kabuki.

Poistoilma poistuu

Iv-mies kävi tutkimassa laitekaappia ja käynnisti koneet. Nyt virtaa ilma oikeaan suuntaan. Mikä helpotus.

Poistoilma puhaltaa edelleen

Poistoilma puhaltaa edelleen. Joku tekee aina välillä hämmästyttävän vastemielisen hajuista ruokaa. Tapasin toisen tämän portaan asukkaan talon pihalla. Hänellä sama tilanne, kauhia dunkkis asunnossa.

Laitoin sähköpostia isännöitsijälle. Huomenna on pyhä, joten tuskin asia ennen tiistaita etenee. Toivon, että iv-häiskä tulee heti tiistaina. Olen nyt neljä päivää tuulettanut. Onneksi on lauhaa.

Isännöitsijä sanoi torstaina, että koneellisen ilmanpoiston ohjaus on pyörävarastossa. Kävin siellä vakoilemassa. Ohjausyksikön ovi on tietenkin lukossa. Olisinko uskaltanut mitään nappuloita painellakaan, jos ovi olisi ollut auki. Tai no jos siellä olisi ollut on/ off -painike offilla, niin olisin ehkä ollut kansalaistottelematon ja napsauttanut painikkeen asentoon on.

"Taidanpa vaihtaa suuntaa", ajatteli poistoilmaventtiili ja niin se teki

Kerrostaloasunnon koneellisen ilmanvaihdon poistoventtiilit rupesivat imemisen sijaan puhaltamaan ilmaa. Testasin asian paperinpalalla, joka ei imeytynyt kiinni venttiiliin vaan lepatteli. Testasin vielä suitsukkeen savulla, savu virtasi huoneeseen. Ai miksi suitsuke? No röökihän täällä jo haisi valmiiksi, kun röökin haju kulkeutuu hormin kautta muista asunnoista. Eikä olis spaddua ollutkaan.

Huoltomiehen sijainen ei tiennyt tämän talon tekniikasta. Ensimmäinen viesti isännöitsijälle meni jo toissa iltana, liekö mennyt roskapostiin, kun ei vastausta kuulunut. Äsken sain isännöitsijän langanpäähän. Hän lupasi lähettää jonkun iv-miehen tutkimaan, miksei hormissa ole alipainetta.

Äsken joku aloitti ruoanlaiton. Mikähän haisee noin pahalle. Kahdessa poistoventtiilissä on ollut eilisillasta lähtien kuplamuovia ja liesikupu on tukittu muovikassilla ja jeesusteipillä. Paloturvallista joo. Pakkanen pyrkii sisään tuulettaessa.

Töllövinkki: Sinappikoneelle kestovaippa? Kuningaskuluttaja TV1 huomenna 19.30

Töllövinkki ja pohdintaa. Ohjelmatietojen mukaan huomisessa Kuningaskuluttajassa on kestovaipat testissä.

Jätteiden vähentäminen on hyvä homma. Heti heräsi kysymyksiä aiheesta kesto/ kerta/ biohajoava. Ehkä joskus joku vastaa.

Kestovaipat ovat kertavaippoja halvempia hankintakustannukseltaan, se on selvä se. Toivoisin tietoa kokonaiskustannuksista ja kokonaisvaikutuksesta ympäristöön. Huomisen insertti lienee jo tehty, joten tämä on vähän niikö retorinen kysymys.

Pyykkäämiseen menee vettä ja sähköä. Toivoisin taulukkoa, jossa olisi kustannukset ja ympäristökuormitus selkeästi esitettynä. Sellainen taulukko vaan taitaa olla aika hankala laatia,  jos otetaan huomioon koko tuotteen elinkaari, valmistaminen, pakkaukset, kuljetukset yms.

Biohajoavat. Miksi toisissa kaupungeissa saa panna maatuvat vaipat ja terveyssiteet biojätteeseen, toisissa ei? Kaikki kaatopaikalle päätynyt biohajoava aines tuottaa metaania, sen tiedämme. Metaani paha. Kumpi on ekologisempaa, maatuva malli vai kertsi siellä kaatopaikan kasassa mätänemässä?

Tai jos kiinteistössä on energiajae. Kannattaako sitten ostaa jo kertakäyttöisiä vaippoja ja terveyssiteitä, kun ne menevät käytön jälkeen poltettavaksi? Polttamisesta turahtaa taivaalle röyhyjä. Biohajoava materiaali kuulostaa hienolta, mutta asiaa tarkemmin tutkimatta arvelen, että niihin lisätään kaikenlaisia kestävyyttä parantavia aineita (esim. maatuvat hedelmäpussit pitää kestää roikotusta), joten herää kysymys: kuinka kuormittavaa biohajoavien tuotteiden valmistaminen on? Jäädänkö silti plussan puolelle, kun tuote kuitenkin hajoaa? Vai mennäänkö miinukselle? Vai olenko pelkkä nolla?

Yhden asian sanon varmaksi: jätteiden vähentäminen vähentää jätettä.

Kuningaskuluttaja YLE TV1 torstaisin klo 19.30. Uusintakin mielestäni on, mutta ohjelman sivuilla ei ollut merkintää siitä. YLE Areena palvelee.