Millä aineella puts plank?

Hei, löytyisikö blogin lukijoilta jeesiä? Onko käyttökokemuksia näistä:
- Ecoverin yleispuhdistusaine
- Ole Hyvän yleispesuaine (onko tätä vain hajustamattomana?)
- Urtekramin Uniren
?

Miten lie hinta–laatusuhde näissä? Tuo Uniren taitaa olla todellinen joka paikan pesuaine, kuten nimikin vihjaa. Jonkun tuotetiedon mukaan sillä voi pestä kotia, vaatteita sekä astioita koneessa ja käsin. En olekaan tiennyt. Nyt tiedän, kuten kanamainoksessa aikoinaan todettiin.

Olen ostamassa yleispesuainetta paikkaan, joka on kaukana kunnallistekniikan ulottumattomissa. Biohajoava tiskiaine siellä on jo käytössä. Ecoverin käsitiskiaine on mielestäni huonoa ja saman suuntaisia mielipiteitä olen kuullut myös parilta muultakin. Ei vain tule puhdasta, sori. Ole Hyvän tiskiaine on hyvää kamaa. Pari vinkkiä, jolla tulee varmasti puhdasta:

1. Kuuma vesi.
2. Annostele siten, että vaahtoa on aina veden pinnalla. Lisää tarvittaessa.

Ole hyvä on näköjään uusimassa puhdistusaineitansa. Uusi tiskiaineen tuoksu näyttäisi olevan sitruuna-appelsiini. Varmaankin hyvän tuoksuista.

Käyttökokemukset yllä mainituista tuotteista ovat tervetulleita kommenttien asussa. Kiitos jo etukäteen, arvoisat lukijat!

Olin aikeissa valittaa, että olen niin saamaton, etten saa kirjoitetuksi blogiin mitään. Aiheita on tusinoittain, osassa jo kuvat otettu. En vain saa aikaiseksi. Mutta kas, nytpä kirjoitin tekstin saippuasta. Hyvä minä!

PS: Ole Hyvän tuotteita saa ostaa omaan pulloon. Vähemmän jätettä! Luettelo jälleenmyyjistä valmistajan sivuilla.

Wrapsack, mahtava säkki!

Ruohonjuuri mainosti loppuviikosta kankaista, uudelleenkäytettävää lahjapussia. Ampaisin heti kylille ja ostin itselleni yhden pussukan. "Wrapsackin Track-a-Sack on uudelleenkäytettävä, kierrätettävä vaihtoehto lahjapapereille", kertoo maahantuoja Cocoi Oy. Wrapsack on keksitty vuonna 2001.

M-kokoinen Wrapsack.

Lahjapakkausten kierrättämisessä ei ole mitään uutta. Meidän sukumme antaa lahjoja kierrätetyissä papereissa. Vitsailemme usein siitä, että montakohan eri nimeä yhdestä paperista löytyy. Myös lahjanarut kerätään talteen. Mummilla ja isoäidillä oli käytössään narupussit, joihin kaikki narut säilöttiin siisteillä kiepeillä. Lahjapaperit rullattiin talteen. Nämä perinteet ovat siirtyneet äidiltä tyttärelle ja nämä systeemit ovat minullakin käytössä nykyään. Olen narupussistani ja paperirullistani ylpeä, koska näin ovat suvun naiset minulle esimerkillänsä opettaneet.

No onko tässä tuotteessa nyt sitten jotakin uutta? Kyllä, koodin avulla lahjapussin matkaa voi seurata netissä. Aivan mahtavaa! Odotan, että pääsen kokeilemaan. Pussille voi ilmeisesti antaa myös nimen. Ajattelin, että kehittäisin liikkeellelaskemilleni pusseille jonkun "kennelnimen", heh. Nyt jotkut lahjontajuhlat jostakin!

Toivon, että tällaiset innovaatiot havahduttavat kuluttajat huomaamaan, että aika monessa asiassa voi ajatella ekologisuutta ja jätteiden vähentämistä. Jotkut saattavat ajatella, että ekologisuus ei omalla kohdalla kannata, koska joku jossakin saastuttaa kuitenkin ja omat ponnistelut ovat vain hyttysen pissa valtameressä. Tässä asiassa olen optimisti ja uskon, että omilla teoillani on merkitystä. Minä en ole joku jossakin, vaan minä olen minä ja tässä. Minä kierrätän.

Lisätietoa ja hintaesimerkkejä maahantuojan sivulta. 

Tässä juutuuppivideo säkistä ja sen seuraamisesta netissä (englanniksi):

Haluan suunniteltua kestämistä!

Toimii kuin junan vessa. Miksi se toimii niin hyvin? Koska sen halutaan toimivan. Vanhat matkapuhelimet kestivät ja kestivät. Nykyiset eivät. Ennen kodinkoneet kestivät 20 vuotta. Eivät enää.

Miksi tavarat eivät kestä? Ylen Ykkösdokumentti Hehkulamppuhuijaus vastaa tähän kysymykseen. En ollut ennen kuullut termiä suunniteltu vanheneminen. Tulostin lakkaa toimimasta suunnitellusti. Tavarat tehdään huonoiksi, jotta ostaisimme kokoajan lisää.

Kehittyneiden maiden – siis meidän – elektroniikkaromua viedään kehitysmaihin. Jätteen vienti on kiellettyä, mutta lasti tullataan näppärästi käytettynä tavarana. Ohjelmassa on kuvaa Ghanasta, jossa meikäläisten tietsikoita on kaadettu konttilasteittain kaatopaikalle. Siinä oli ennen joki. Ei ole enää. On valkoisen miehen iTietokone.

Ohjelmaa katsoessani tuli mieleeni, että minunkin uusin matkapuhelimeni vaihdettiin kerran takuuaikana. Siis puhelin vaihdettiin kokonaan. Ei korjattu.

Jos et nähnyt ohjelmaa, pidä kiirettä! Ohjelma on vielä kaksi päivää nähtävissä Yle Areenassa  http://areena.yle.fi/video/1300049115642

Hei hei vanha jumppapaikka

Kävin eilen näillä näkymin viimeistä kertaa vanhalla joogasalilla. Vai onko se nyt joogakoulu vai mikä. Siis paikka, jossa olen viime aikoina käynyt ohjatussa liikunnassa. Paikka oli taas ruuhkainen ja pukuhuoneessa oli pylly vasten pyllyä. Hikistä pyllyä. Ahtaat käytävät ja asuinhuoneistoon mitoitettu ilmanvaihto.

Minua ihmetyttää paikan tapa pitää hedelmäpussirullaa tarjolla märkien jumppatekstiileiden pakkaamiseen kotimatkalle. Yritän ottaa mahdollisimman vähän käyttöön uusia muovipusseja. Silti kaapit ovat täynnä muovipusseja.

Anekdootti. Yhdessä aikaisemmassa työpaikassani olin ihan erilainen persoona ja työntekijä, kuin muut ryhmän jäsenet. Meillä oli aivan erilaiset arvomaailmat. Saavutin heistä yhden kanssa konsensuksen muovikassiasiasta. Hänkään ei ottanut koskaan kaupassa muovikassia. Perusteet vain olivat erilaiset: hän ei ottanut kassia, koska se maksaa ja minä en ottanut kassia, koska se lisää jätteen määrää.

Takaisin aiheeseen. Jumppakeskus. Pukuhuonetilaa on niin, että kaikuu. Erityisesti odotan, että pääsen vauhtiin saliohjelmani kanssa. Kuntosaliohjelma tallennetaan avaimenperän näköiseen muistikorttiin, joka tökätään kuntosalilaitteeseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Henkilökunnan ja muiden asiakkaiden kanssa ihmettelimme asiaa yli tunnin. Uusi sali ja uudet vermeet. Ehkä se tästä.

Tilaa.

Kunkku on kingi

Kuningaskuluttaja on mitä mahtavin ohjelma. Kahdessa viimeisessä jaksossa on ollut hienoja aiheita. Kunpa pääsisin itse tekemään tuollaista ohjelmaa.

Yle Areenasta voi katsella ohjelmia ja (ainakin osa) jutuista löytyy ohjelman kotisivulta.

Erityisen kiinnostavia aiheita viimettäisissä ohjelmissa olivat jutut nimeltä ekovaatteiden etsintä tuottaa haasteita, luomuruokaa kotiovelle ja uudet akkuparistot tunnetaan heikosti. Myös syömäkelpoisen ruoan roskikseen heittämistä käsiteltiin.

Minulla on tuossa odottamassa Aitoa ruokaa ja Suomalaiset marjat -kirjat, joista ajattelin kirjoittaa tänne. Enpä ole vielä ehtinyt. Huomaan ilokseni, että ehdin kirjoittaa tuosta Foodspill-jutusta jo ensimmäisessä aallossa. Nuo mainitut kirjat ja niihin liittyvät aatokset lisäaineista ja Suomen supermarjoista eivät ehtineet ensimmäiseen aaltoon. Tarttis ehkä lukea ne kirjat ja sitten kirjoitella mielipiteitään. Ehkä sitten viidenteen aaltoon. Tai kahdeksanteen (ylisruorittaja yrittää ottaa rennosti).

Marjakirjasta on Marjiksen kirjablogissa juttua. Sieltähän minä tuon kirjan keksinkin. Bloggaus on ilmaista? Ei ole, kun tulee ostaneeksi muiden löytämiä kivoja juttuja! :-)

Töllövinkki: Sinappikoneelle kestovaippa? Kuningaskuluttaja TV1 huomenna 19.30

Töllövinkki ja pohdintaa. Ohjelmatietojen mukaan huomisessa Kuningaskuluttajassa on kestovaipat testissä.

Jätteiden vähentäminen on hyvä homma. Heti heräsi kysymyksiä aiheesta kesto/ kerta/ biohajoava. Ehkä joskus joku vastaa.

Kestovaipat ovat kertavaippoja halvempia hankintakustannukseltaan, se on selvä se. Toivoisin tietoa kokonaiskustannuksista ja kokonaisvaikutuksesta ympäristöön. Huomisen insertti lienee jo tehty, joten tämä on vähän niikö retorinen kysymys.

Pyykkäämiseen menee vettä ja sähköä. Toivoisin taulukkoa, jossa olisi kustannukset ja ympäristökuormitus selkeästi esitettynä. Sellainen taulukko vaan taitaa olla aika hankala laatia,  jos otetaan huomioon koko tuotteen elinkaari, valmistaminen, pakkaukset, kuljetukset yms.

Biohajoavat. Miksi toisissa kaupungeissa saa panna maatuvat vaipat ja terveyssiteet biojätteeseen, toisissa ei? Kaikki kaatopaikalle päätynyt biohajoava aines tuottaa metaania, sen tiedämme. Metaani paha. Kumpi on ekologisempaa, maatuva malli vai kertsi siellä kaatopaikan kasassa mätänemässä?

Tai jos kiinteistössä on energiajae. Kannattaako sitten ostaa jo kertakäyttöisiä vaippoja ja terveyssiteitä, kun ne menevät käytön jälkeen poltettavaksi? Polttamisesta turahtaa taivaalle röyhyjä. Biohajoava materiaali kuulostaa hienolta, mutta asiaa tarkemmin tutkimatta arvelen, että niihin lisätään kaikenlaisia kestävyyttä parantavia aineita (esim. maatuvat hedelmäpussit pitää kestää roikotusta), joten herää kysymys: kuinka kuormittavaa biohajoavien tuotteiden valmistaminen on? Jäädänkö silti plussan puolelle, kun tuote kuitenkin hajoaa? Vai mennäänkö miinukselle? Vai olenko pelkkä nolla?

Yhden asian sanon varmaksi: jätteiden vähentäminen vähentää jätettä.

Kuningaskuluttaja YLE TV1 torstaisin klo 19.30. Uusintakin mielestäni on, mutta ohjelman sivuilla ei ollut merkintää siitä. YLE Areena palvelee.