Kuinka kalliin laukun ihminen saa ostaa?

Sain vuosi sitten lahjakortin erääseen laukkukauppaan. Lahjakortin arvo on 50 euroa. Kyseisen laukkukaupan hintataso on sellainen, että sieltä saa viidelläkympillä avaimenperän.

Eräs laukku on kuluneen vuoden päivät miellyttänyt minua kovasti. Kutsukaamme sitä tässä nimellä The Laukku. The Laukku on kallis. Minulla on kallis maku.

Vaihtoehtoni ovat:
1. Ostan jonkun avaimenperän tai muun sellaisen, jonka saan lahjakortilla.
2. Ostan jonkun hienon laukun (esim. The Laukun) ja maksan loput itse.
3. Jätän lahjakortin käyttämättä.

Jos vetäisin vaihtoehdolla 2, niin kuinka kalliin laukun voi ostaa? Olen käynyt liikkeessä jo ainakin kolme kertaa tuijottelemassa hyllyjä. Viimeeksi eilen. Mietin vaihtoehtoja The Laukun ohelle ja katselin tuotteita. Hyllyssä oli kivannäköinen mustavalkoinen laukku, jossa oli lehmän kylkeä muistuttava pinta. Vasikan nahkaan oli värjätty sellaisia lehmälaikkuja.

- Tämähän on kiva. Minkä hintainen tämä on?
- Se on tuhat euroa.

Tonni käsväskystä on liikaa. Minkä summan saa käsilaukkuun käyttää? Afrikassa lapset näkevät nälkää. Äiti ja isä suuttuisivat, jos kuulisivat minun ostaneen kalliin laukun. Lähipiirissäni on perheitä, joissa lasketaan hankinnat hyvin tarkkaan niukkojen tulojen takia. Eipä itsellänikään kassavirta sisäänpäin ole kehuttava, mutta olen sen verran kapitalistinen paskiainen, että kyllä yleensä järjestän rahat, jos jotakin päätän ostaa.

Kysyin ystävältäni saanko ostaa käsilaukun, jonka hinta on suurempi kuin asuntolainani lyhennys kuukaudessa. Kaverini vastasi, että osta pois, jos kassa kestää. Luottokortteja ja muita maksujärjestelyitähän on. Rahoitus kyllä järjestyy. Kysymyksen ydin on siinä, että voinko ostaa kalliin laukun? Onko se oikein? Onko tähän jokin moraalinen sääntö?

Ei tyyriin eikä hinnakkaan, vaan kalliin.

Ajattelin, että kestäähän se sitten vuosia, laatutuote. Halvemmallakin saisi laatutuotteen. Ei tuo sen enempää kestä. Tämäkään ei siis käynyt perustelusta.

Jos samalla rahalla ostaa viisi kassia, niin onko se parempi vai huonompi? Onko rahan tuhlaaminen pienempi paha kuin luonnonvarojen tuhlaaminen? Mikä on tuhlaamista? Saako tehdä mitä haluaa kun käyttää omia rahojansa omalta tililtä?

Näin eilen kaupan kassalla naisen, jolla sattumalta oli kalliin kaupan kallis laukku (olin juuri hypistellyt samanlaista laukkua kalliissa kaupassa). Hän sulloi kalliiseen laukkuunsa ruokaostokset ja kipsutteli tiehensä. Jotenkin ihailin häntä. Olenko pinnallinen? Vai bränditietoinen?

Viidenkympin avaimenperällä en ainakaan tee mitään. Laukkujakin on ihan riittämiin, kyse ei ole siitä, että omistaisin liian vähän laukkuja. Silti The Laukku on pitänyt minua otteessaan vuoden päivät.

Lahjakortti on enää neljä päivää voimassa. Päätöksiä, päätöksiä.

Painetun sanan painostava kasautuminen

Tilasin viikonloppuhesarin. Nyt on menossa toinen viikonloppu.

Lukematta:
viime sunnuntai
Kuukausiliite
perjantai
Nyt-liite
lauantai
sunnuntai (tämän päivän lehti)

Infoähky. Voisinko ulkoistaa lehden lukemisen?

Kasaaja

Vuosia sitten eräs sukulainen tarjosi minulle Hesareitaan lomansa ajaksi. "Hienoa. Sivistyn", ajattelin. Lehti käännettiin minulle määräajaksi. Luinko niitä? En. Lehdet vain kasautuivat ja kasautuivat. En ole koskaan ollut aamuihminen, joka heräisi ennen sian pierua (se on vielä aikaisemmin kuin kukon laulu) lukemaan päivän lehteä.

Olin kylläkin luullut, että olisin edes sellainen ihminen, että lukisin päivän lehden kahvitauolla tai töiden/ koulun jälkeen. Mutta ei. Kasailin lehtiä. En lukenut. Lopulta ne olivat aivan kellastuneita. Pölyinen, seepianvärinen kasa oli kulkeutunut jo autotalliin ja aikaa oli vierähtänyt noin kaksi vuotta.

Tunsin, että lehdet on luettava, kun tilaus on kalliilla rahalla maksettu. Heinot, sivistävät asiat odottavat lehden sivuilla lukijaansa. Minua. Pitäisihän ihmisen nyt Hesaria lukea. "Heitä ne jo pois", ystäväni sanoi minulle. Rohkaistuin ja tein työtä käskettyä, vaikka koville se otti.

Pidän Nyt-liitteestä ja Kuukausiliitteestä. Tai ainakin pidin silloin, kun viimeeksi niitä luin. Olen joskus kysellyt Sanomilta, että saisiko pelkät liitteet. Ei saa. Sanoin, että on tuhlausta heittää lehti pois avaamatta sitä ja lukea pelkkä liite. Lehti on kuin hyödytön pakkaus liitteen ympärillä. Argumentointi ei tehonnut tilauspalvelun edustajaan.

Kävelin kaupungin keskustassa Hesarin ständin ohi. Tyttö ständin takaa huuteli osallistumaan arvontaan. Myymämies ei järjestä arvontoja siksi, että on kiva jakaa ihmisille arvonnan palkintoja. Myymämies kerää aina osoitetietoja suoramarkkinointiin tai jotakin muuta. Tässä saatiin uhri (siis minä) pysähtymään hetkeksi, jolloin esiteltiin ohittamaton tarjous. Karkuun juoksevalle uhrille olisi vaikeampi esitellä ohittamatonta tarjousta. Myymämies tietää tämän ja arpoo sen takia muutaman kanariffan matkan ja iLaitteen.

Huomenaamuna kolahtaa tähän talouteen Hesari. Nähtäväksi jää saanko slaagin kolahduksesta, koska en ole tottunut aamuyön painetun sanan painavaan kolahdukseen. Enhän ole sanomalehdenlukijaihmisiä.

Millä aineella puts plank?

Hei, löytyisikö blogin lukijoilta jeesiä? Onko käyttökokemuksia näistä:
- Ecoverin yleispuhdistusaine
- Ole Hyvän yleispesuaine (onko tätä vain hajustamattomana?)
- Urtekramin Uniren
?

Miten lie hinta–laatusuhde näissä? Tuo Uniren taitaa olla todellinen joka paikan pesuaine, kuten nimikin vihjaa. Jonkun tuotetiedon mukaan sillä voi pestä kotia, vaatteita sekä astioita koneessa ja käsin. En olekaan tiennyt. Nyt tiedän, kuten kanamainoksessa aikoinaan todettiin.

Olen ostamassa yleispesuainetta paikkaan, joka on kaukana kunnallistekniikan ulottumattomissa. Biohajoava tiskiaine siellä on jo käytössä. Ecoverin käsitiskiaine on mielestäni huonoa ja saman suuntaisia mielipiteitä olen kuullut myös parilta muultakin. Ei vain tule puhdasta, sori. Ole Hyvän tiskiaine on hyvää kamaa. Pari vinkkiä, jolla tulee varmasti puhdasta:

1. Kuuma vesi.
2. Annostele siten, että vaahtoa on aina veden pinnalla. Lisää tarvittaessa.

Ole hyvä on näköjään uusimassa puhdistusaineitansa. Uusi tiskiaineen tuoksu näyttäisi olevan sitruuna-appelsiini. Varmaankin hyvän tuoksuista.

Käyttökokemukset yllä mainituista tuotteista ovat tervetulleita kommenttien asussa. Kiitos jo etukäteen, arvoisat lukijat!

Olin aikeissa valittaa, että olen niin saamaton, etten saa kirjoitetuksi blogiin mitään. Aiheita on tusinoittain, osassa jo kuvat otettu. En vain saa aikaiseksi. Mutta kas, nytpä kirjoitin tekstin saippuasta. Hyvä minä!

PS: Ole Hyvän tuotteita saa ostaa omaan pulloon. Vähemmän jätettä! Luettelo jälleenmyyjistä valmistajan sivuilla.

Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 2/5

Päivä 3

Hybridikynsilakka tarkoittaa tuotetta, jonka ominaisuudet ovat yhdistelmä kynsilakasta ja rakennekynnestä. Kynttä ei karhenneta. Lakan poistamisen jälkeen kynsi ei ole aivan romuna, kuten rakennekynnen poistamisen jälkeen on.

Lähtötilanteeni: kynsien pituus on ihan ok. Lakka ei tahdo pysyä kynsissä. Minulle on kaksi kertaa tehty rakennekynnet geelimateriaalilla. Kummallakaan kerralla ne eivät pysyneet normaalia kynsilakkaa pidempään. Tosin ensimmäisessä tekijässä saattoi olla kokemattomuuden vikaa. Jälkimmäinen kynnentekijä antoi kynsilleen pysyvyystakuun, mutta yhteydenpito katkesi, eikä takuukorjausta ikinä sovittu. En sitten jaksanut jankuttaa asiasta. Päättelin, että minulle eivät rakennekynnet sovi.

Shellac-lakkoja ei myydä kuluttajamyyntiin, joten on suunnistettava salonkiin. Homma etenee näin: aluslakka, 2 kerrosta värilakkaa ja päällyslakka. Jokainen lakkakerros kovetetaan rakennekynsien tekemisestä tutulla uv-valolla. Valaisinta kutsutaan muotonsa vuoksi leikkisästi uuniksi. Uv-valolla kovetettu lakka on heti kova, joten perinteistä "en voi tehdä mitään, olen juuri lakannut kynnet" -show'ta ei ole lainkaan.

Jatkuu...

Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 1/5

Päivä 1

CND julkaisi markkinoiden ensimmäisen hybridikynsilakan reilu vuosi sitten. Kiinnostuin asiasta jo silloin. Tuotelupaus on huima: Shellac-hybridikynsilakka pysyy kynsissä kaksi viikkoa. Uskoako tuota? Päätin kokeilla.

Hybridilakka tarkoittaa sitä, että se on tavallisen kynsilakan ja ultraviolettivalolla kovetettavan rakennekynnen välimuoto. Kynttä ei karhenneta ennen lakkausta. Lakkauksen saa pois kotioloissa tai salongissa.

Vähän valitusta heti kärkeen. En ollut tyytyväinen lakkauksen tehneen henkilön taitoihin. Hän viilasi kynttä edestakaisella liikkeellä, ei osannut vastata mitä eroa on solariumin ja lakkauksessa käytettävän uv-lampun valolla, ranskalaisen lakkauksen valkoiset osat eivät olleet tasaiset ja ne olivat tehty paksulla lakkakerroksella. Itse tekisin paremman ranskalaisen lakkauksen.

Ylimääräistä lakkaa kynnen alla.

Lisäksi kynnen alla oli ylimääräistä lakkaa klimpeissä. Valkoista raitaa ei muka voinut laittaa tuon toisen lakan alle, vaikka oikeasti tälle ei ole mitään estettä. Noin muutaman asian mainitakseni. Taidanpa kokeilla seuraavaksi jotakin muuta salonkia, jos jatkossa otan hybridilakkauksen kynsiini.

Sivupalkissa on kysely kynsien lakkaamisesta, johon voi vastata 1.9. 11saakka. Myös kommentit ovat tervetulleita!

Jatkuu...

Ifolor Mac Designer, hauska tutustua

Tämä on Macintosh-myönteinen blogi, siispä kirjoitan ensikosketuksesta uuteen kuvakirjaohjelmaan.

Ifolor on julkaissut Designer-ohjelmastaan myös Mac-version. Järjestelmävaatimukset ovat Mac OS X 10.6 (=Snow Leopard) tai sitä uudempi. Ohjelma on maksuton ja sen voi ladata Ifolorin sivuilta.

Suomalaisen työn liitto
on myöntänyt Ifolorille
Avainlipun.

Aikaisemmat kuvakirjakokemukseni ovat iPhoto ´08, versio 7.1.5. Mitä Ifolor Mac Designer tarjoaa Mac-käyttäjille? Onko tämä kelpo vaihtoehto iPhoton kuvakirjalle? Ifolorin kautta kuvakirjojen tilaaminen houkuttelee edullisempien hintojen ja suomalaisuuden takia.

Kirjan tekeminen ei ole hätähousun hommaa. Kuvien asettelu, muokkaus, sivupohjien valinta ja tekstien kirjoittaminen vie aikaa. Jo pelkkä kuvakirjaan tulevien kuvien valinta on hidasta runsauden tulvan keskellä. Digikameroiden aikakaudella kuvaajat ovat huomanneet kuvien paljouden vitsauksen:

Ongelma ennen: ei jaksettu laittaa kuvia albumiin. Ongelma nykyään: kuvia on miljoonasti enemmän. Järjestely, arkistointi, hutilaukausten poistaminen...

(Onko hätähousun vastakohta malttihousu?) Malttihousu aloittaa ottamalla varmuuskopion ja päivittämällä käyttöjärjestelmän vaadittuun Lumileopardiin. Siihen menee tovi. Ohjelmalisenssiä ei tietenkään luettu. Hyväksyn, hyväksyn.

Ensivaikutelma on tutunnäköinen. Painikkeet ja toiminnot löytyvät melko lailla samoista paikoista, kuin iPhotosta. Ruudulle aukeaa heti ohjeet, jotka ovat näppärästi kuvakirjan muodossa. Ohjekirjan punainen nuoli osoittaa kohtaa, josta ohje kertoo. Joissain kohdin vaikuttaa siltä, että ohjeet olisivat jostakin toisesta ohjelmasta: ohjeissa puhutaan layoutista, vaikka todennäköisesti tarkoitetaan sivupohjia. Ohjeet puhuvat kätkentänappulasta, painike sanoo olevansa näkyvä alue. Mutta ei välitetä pienistä, tätä ohjelmaa on odotettu.

Ensimmäinen todellinen ihmetyksen aihe oli se, miten kuvat tuodaan ohjelmaan. Ohje-valikosta ei löytynyt apua. En löytänyt valikoista tuo-toimintoa. Raahasin kirjaan tarkoitetut kuvat sisältävän kansion sivupalkin kuvat/ folders -kohtaan. Kuvat eivät kuitenkaan tulleet näkyviin, vaikka kansio tuli.

Etsin neuvoja ensin Apple-foorumilta ja sitten hakukoneella laajemmalti. Ei löytynyt apua. En jaksanut enää pähkäillä. Kuvat olivat näkyvillä kansiossa, kun seuraavan kerran avasin ohjelman. Ohjelman uudelleenkäynnistys taisi auttaa? Kuvakirjan kokoaminen voi alkaa.

Stay tuned, aiheesta luvassa lisää tekstejä blogiin.

Kuvien tuonti ohjelmaan.