Joku ihmetteli feispuukissa, että miten se Jenni Vartiainen on niin ihana, kun Ushma on vain askartelukaupan kassa. Antti Tuisku aloitti ruokakaupan kassalta, mutta joidenkin urakehitys johtaa kassalle.
Pari viikkoa sitten oli tutunnäköinen myyjä valintamyymälän kassalla. Mietin hetken. Hän oli Agnes (en muista sukunimeä), joka voitti laulukilpailun (mikähän se kilpailu olikaan) tässä jonain vuonna (milloinhan se olikaan).
Gimmel ja Tuisku ponnahtivat tietoisuuteen laulukilpailusta, mutta arvatenkin mahalasku saattaa olla tiedossa myös muuta mediajulkisuutta nauttivilla. Vielä äsken hän oli
talossa ja otsikoissa, vielä hetki sitten juorutoimittajat soittivat hänelle, mutta nyt hän itse soittaa Seiskaan: "Mulla on uudet tapetit. Tuuletteko tekemään juttua?".
Pitäisi muistaa olla nöyrä. Pitäisi muistaa, että on ainesosa viihdeteollisuuden sopassa, jota hämmentävät ahneet kokit ravintolassa nimeltä Kaupallisuus. Kukaan ei lupaa, että samat ihmiset ovat enää kuvioissa, kun ruokalista vaihtuu. Kvartaalitalous uusii ruokalistan kolme kertaa vuodessa.
Useimpien ihmisten työura on tasaista puurtamista ja harmaata arkea. Ajatelkaa näitä ihmisiä, jotka ensin kiskaistaan mukaan show biz -maailmaan, ja kun rahantulo loppuu, heidät jätetään kuin nalli kalliolle. Kuin myyjä kassalle. Onko siellä möhömahainen, keltalinssisilmälasinen tuottaja, joka ilmoittaa tekstarilla: "Myynti huono. Seuraavaa kautta ei tule"? Vai jätetäänkö artisti ihan itsekseen huomaamaan, että artistin on ihan omin pikku kätösin täytettävä Keskon rekrykaavake netissä ja haettava taviksien töitä?
