Haluan mauttomuutta

Purentakisko maistuu pahalle. Otin välipuhelun kiskon valmistaneeseen labraan. Akryylista valmistetusta kiskosta irtoava maku on kuulemma ihan normaali ilmiö. Lupasivat, että maku häviää noin kuukauden käytössä. Kisko on päivisin vedellä täytetyssä purkissa, tämän pitäisi vielä vauhdittaa mauttomuutta.

Kysyin sekä hammaslääkäriltä että labran tyypiltä, että irtoaako kiskosta jotakin elimistöön. Kummatkin vastasivat, että ei. Kuitenkin tuosta irtoaa makua, joten jotakin molekyylejä siitä irtoaa. Toivottavasti ei mitään terveydelle vaarallista kuitenkaan. Minusta on tullut kemikaali- ja lisäainetietoinen.

Kisko istuu suuhun hyvin. Suu ei pysy kunnolla kiinni yöllä. Kuola valuu. Pitänee kysyä neuvoja tähän kontrollikäynnillä.

Päänsäryt ovat helpottaneet. Sattumaa vai kiskon ansiota?

Uusi, jännittävä petikaveri

Sain tänään hammaslääkäriltä purentakiskon. Tai siis maksaahan siitä piti. Kiskoa tulee käyttää joka yö ja sen olisi tarkoitus helpottaa päänsärkyjä. Kuulemma aluksi voi olla hankala tottua muovikappaleeseen suussa. Syljeneritys lisääntyy ja uni katkeilee. Tuttavani sanoi, että hänen kiskonsa lensi seinään heti ensimmäisenä yönä. Heillä oli vain yhden yön suhde.

Miksi haluan palan akryyliä suuhuni? Tarina on pitkä. Se alkoi yli kaksi vuotta sitten. Söin purkkaa hermostuneena. Leuat kipeytyivät. Kärsin pari kuukautta. Pääsiäispyhien lähestyessä hakeuduin särkytapauksena kunnalliseen hoitoon.

Ruskeasuon hammashoitolassa oli omituinen ajanvarausjärjestelmä ja muutenkin ihmeellinen meininki. Samalle päivälle ei annettu aikoja, piti soittaa seuraavana aamuna heti putiikin auettua. Ajanvaraus tarkoitti sitä, että annettiin parin tunnin aikahaarukka, jolloin piti tulla istuksimaan odotustilaan. Siinä istuttiin ikuisuudelta tuntuva aika. Olisinpa ottanut lukemista mukaan. Sitten tultiin hakemaan, talutettiin isoon halliin, jossa oli melko matalilla sermeillä toisistaan eristettynä hoitopisteitä kuin valtavassa avokonttorissa. Surinaa, pihinää ja sylki-imurin ääniä kuului joka puolelta.

Hoito nyt oli mitä oli. Lääkärin äidinkieli ei ollut suomi. Sain leukanivelen ja puremalihasten jumppaohjeet paperilla. Moniste oli kopion kopion kopion kopion kopion kopion kopio. Sen verran kuvista sai selvää, että liikkeitä havainnollistavan ihmisen silmälasimuoti ei ollut tältä vuosituhannelta. Ohjeen lopussa sanottiin, ettei saa tehdä mitään jumppaliikkeitä, jotka aiheuttavat kipua. No se siitä sitten. Kaikki liikkeet aiheuttivat kipua. Koko käynti oli ajanhukkaa.

Kävin kunnallisessa, yksityisellä, pidin taukoa valitteluissani, menin uudestaan. Vietin aikaa kunnallisen jonossa. Jotkut puolisvat kiskoa. Kunnallisessa hoidossa se viimeinen, asiasta päättävä hammaslääkäri ei puoltanut. Lähdin vastaanotolta pettyneenä. Olin umpikujassa.

Olen kärsinyt päänsäryistä ja minua on pyörryttänyt. Ei vaikuta asentohuimaukselta. Tämän vuoden tammikuussa menin taas yksityiselle hammaslääkärille kysymään, että voiko päänsärky aiheutua hampaista tai purennasta. Ilmeni, että toisen puolen puruhampaani eivät osuneet ollenkaan yhteen. Vastakkaisen puolen hampaiden nystermiä madallettiin hiomalla. Miksei kukaan aikaisempi hammaslääkäri ollut ikinä tutkinut onko purentani kunnossa! En ainakaan muista, että näin huolellisesti olisi tutkittu. Onko niin, että kunnallisella puolella ei saa kunnon hoitoa?

Finanssisyistä takaisin kunnalliselle. Onkohan "kunnallinen" edes oikea termi... Mutta yksityisen vastakohta ya know. Lopulta minua uskottiin, että leukoihin sattuu. Myötäiltiin myös ajatusta, että purenta saattaa aiheuttaa päänsärkyä, joka saattaa aiheuttaa niska–hartiajumitusta, joka saattaa aiheuttaa huimausta. Huh, onpa tämä juttuni pitkä. Ja vielä jatkuu.

Hoitolan seinällä oli tilastoja siitä, kuinka pitkät jonot ovat. "Kukaan ei ole odottanut jonossa yli puolta vuotta". No ei varmaan joo. Te ette edes päästä ihmisä tarkastukseen, vaan määräätte ihmisille päivämäärän, jota ennen ei vaan pääse. Ei kun ei. Ei pääse edes jonoon tai varaamaan aikaa. Minulla "tarkastuksen tarve" on joskus hamassa tulevaisuudessa. Silti suusta löytyi jo nyt korjattavaa. Kaunisteltiinko tässä tilastoja? En olisi päässyt hoitoon ilman haljennutta hammasta. (Skippasin tämän halkeamisepisodin yli, piti vähän tiivistää tätä juttua, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Olen jo ihan väsynyt, en jaksa kunnolla oikolukea. Mitähän virheitä tänne jää... [haukotus] ei jaksa kirjoittaa keskellä yötä.)

No niin. Ensi yö tulee olemaan ensimmäinen yhteinen yöni akryylisen petikaverini kanssa. Hän tuolla jo odottelee pakasterasiaan säilöttynä. Hän pitää kosteasta ilmanalasta ja juoksevan veden alla harjaamisesta.

Hyvää yötä.