Näin tänään kuolleen ihmisen

Näin tänään kuolleen ihmisen. Olin katsomassa läheistäni sairaalassa (meillä ollaan vielä hengissä).

Noin 10 päivää sitten

Läheiseni siirrettiin tähän sairaalaan. Huonekaverina oli henkilö, jota voimme tässä kutsua Senjaksi. Tai voisin kertoa hänen oikean etunimensä, kun ei tästä varmaankaan tunnistaisi. Mutta sanomme Senja.

Senja oli iäkäs. Välillä tässä hetkessä, välillä ei. Ensin en oikein tiennyt miten häneen suhtautua, kun vanhuuden höppänyyteen ei ole oikein tottunut. Välillä säälitti, kun ruoka jäi syömättä, kun kukaan ei ehtinyt syöttää, vessaan häntä ei viety, vaan vaippaan piti tehdä, eikä kyljenkääntämisessä tultu auttamaan, edes vaikka hoitajaa huudettiin. Hoitajien kutsunappi oli jotenkin jäykkä, Senjan voimat eivät riittäneet puristamaan sitä kunnolla.

Huoneessa oli päällä jokin "kosketuseritys" -niminen situation. Välillä vedin nitriilihanskat käteen ja kertakäyttöesiliinan eteeni (kosketuseristys vaatii sellaiset) ja annoin Senjalle vettä nokkamukista. Syötin ruokaa nokareen. Silitin jalkaa ja kysyin: "Tästäkö sattuu? Auttaako tämä?" Senja pyytää poistamaan siteet jaloista, mutta kun jaloissa ei ollut mitään siteitä. Sanoin, että kysytään hoitajalta kun tulee, vaikka tiesin, ettei hoitaja ehdi tänne pitkään aikaan. Läheiseni neuvoi jo minua, että älä nyt mene, anna hoitajien tehdä. Läheiseni on myös avun tarpeessa, mutta paremmin toimintakykyinen kuin Senja.

Senja oli asunut eräässä Euroopan maassa. Mies oli jo mennyt edeltä sinne, minne Senjakin kohta menisi. Poika kävi sairaalassa, näin hänet muutaman kerran. Läheiseni osaa tätä euroopan kieltä ja tervehti Senjaa ja poikaa tällä kielellä.

Välillä Senja oli pirteä ja juttelimme. Välillä hän nukkui. Jonakin päivänä oli aivan sekava ja itki, että koko maailma vihaa hänen toisen kotimaansa kansalaisia. Joskus hän itki, ettei enää jaksa. Ehkä hän vähän luotti minuun, koska kerran sanoi: "Kun sinä tiedät kaiken, niin - - -". Ja kerran sanoi, että minulle olisi hyvä emännän paikka - missä - se jäi vähän epäselväksi.

Noin 5 päivää sitten

Olin lähdössä vierailutunnilta. Minulla oli punainen reppu. Senja: "Pieni punahilkka", ja itkee.

Toissapäivänä

Menen vierailutunnille. Läheiseni sängyn äärellä on sairaalapastori ja Senjan tilalla on joku muu. Pelästyin ensin, että mitä läheiselleni on tapahtunut. Hän on itkuinen. Senja oli viety toiseen huoneeseen, koska hänen tilansa oli heikentynyt. Silloin hoitaja oli kysynyt haluaisiko läheiseni tavata sairaalapastorin.

Läheiseni on hyvin empaattinen ihminen ja huonetoverin lähestyvä kuolema itketti. Minäkin rupesin itkemään. Ystävämme Senja. Rukoiltiin Senjalle hyvää matkaa.

Pastorin lähdettyä läheiseni kertoi, että aikaisemmin päivällä joku hoitajista oli käynyt tokaisemassa Senjan vuoteen vieressä: "Eihän se hengitä enää kuin suurilla lihaksilla".

Senjan henkilökohtaiset tavarat olivat lattialla muovikasseissa koko illan.

Eilen

Senjan poika oli sairaalalla. Minä ja läheiseni nyökkäsimme hänelle. Hän menee huoneeseen 7. Myöhemmin hän söi sairaalan ruokaa käytävän päässä oleskelutilassa yksin, hämärässä. Siinä vasemmalla olis valonappula, jos haluat valoa...

Tänään

Seiskahuoneen ovi on auki. Kurkotan ovelta. Senjan suu ja silmät ovat auki. Senjan rintakehä ei liiku. En näe huoneessa muita. Menen kansliaan: "Onko kukaan tarkistanut hengittääkö Senja? Seiskassa." Vähän ihmetteleviä katseita ja sitten tieto: "Molemmat seiskassa ovat menneet".

Vartin päästä kysyn samalta hoitajalta: "Milloin sitten siirretään, jos on kuollut". Hoitaja: "Lääkärin pitää ensin todeta kuolleeksi".

Senjan poika tulee. Nyökkäämme ja hän nyökkää takaisin.

Autan läheiseni vessaan. Uusi huonetoveri kakoo ja oksentaa. Kysyn: "Kutsunko hoitajan?" Hän nyökkää. "Anna paperia". Otan hanskat pois kädestä ja annan hänelle käsipyyhkeitä. Painan hoitajan kutsunappia. Palaan hoitamaan vessabisnekset loppuun.

Autan läheiseni vessasta käsipesulle ja sänkyyn. Lähden, koska vierailuaika on päättynyt. Uusi huonetoveri pitää oksennuspussia ja käsipyyhkeitä käsissään. Hoitajan kutsuvalo jää vilkkumaan.

Eräänä kauniina päivänä

Olimme jo jonkin aikaa tunteneet, kun huomasin, että olit oikein mukava. Huomasin pitäväni ulkonäöstäsi, leveistä hartioistasi ja tyylistäsi pukeutua. Kohtelit ihmisiä hyvin. Olit sopiva sekoitus kapinallista miestä ja turvallista miestä. Huomasin, että huumorintajumme oli samanlainen ja käytimme samoja ilmaisuja. Omaksuin nopeasti käyttämiäsi sanoja.

Ikäeromme oli juuri sopiva, sinä hieman minua vanhempi. Haha, olisi pitänyt sykemittarilla mitata, miten pulssi kohosi, kun astelit huoneeseen. Joit kahvisi samalla maustuksella kuin minä. Ammattisi oli mielenkiintoinen ja harrastuksesi kiehtovia. Huomasin, että minähän pidän sinusta oikein kovasti paljon.

Näin sinusta unia, jossa aistin kiintymyksesi minuun. Unissa ei juuri tapahtunut mitään, mutta tunne yhteenkuuluvuudesta oli niin voimakas, että kylmät väreet kulkivat pitkin selkää heräämisen jälkeen. Kerroin ystävilleni sinusta ja huomasin usein ajattelevani sinut elämääni. Ihan arkipäiväisiin juttuihin: "Otatko kahvia?" "Ottaisitko tuon ylähyllyltä, kun minä en yletä." "Talvirenkaat pitää vaihtaa".

En ollut varma tunteistasi. Kerran huomasin, kun sinä punastuit. Sitten rupesin punastelemaan itsekin. Vaihdoin meikkivoiteeni Joe Blascon voiteeseen peitelläkseni punastumistani.

Käännekohta.

Alkuun salailimme suhdettamme yhteisöltä, jossa olimme tavanneet. Pyysin tätä, koska halusin pitää parisuhteen meidän kahden välisenä, enkä minään ryhmän yhteisenä asiana. Salailu oli jotenkin romanttista. Lähettelimme viestejä toisillemme monta kertaa päivässä. Työpaikalta piti päästä pian pois olemaan kahden. Asuimme samassa kaupungissa, joten oleilimme toistemme luona paljon.

Muistan sen päivän, kun jätit hammasharjasi kylpyhuoneeni peilikaappiin. Katselin hammasharjaasi ja ajattelin, että jätit harjan, tulet takaisin ja haluat olla kanssani. Sinua sitoo minuun jokin. Harja. Naiselle hammasharja voi olla todiste siitä, että suhteessa ollaan tosissaan. Ei vakavissaan vaan tosissaan. Vakavia emme olleet, sillä pidin huumoristasi, tavastasi käsitellä elämää ja kertoilla juttuja. Joskus kikattelin pelkästään sille jos vaikka aivastit. Aivastukselle kikattava nainen on kuulkaas myyty nainen. Olin myyty sinulle.

Iältämme olimme yli kolmekymmentä, mutta alle neljäkymmentä. Olin aina pitänyt suurena arvoituksena sitä, että mistä sitä tietää kuka on se Oikea. Tunsin, että haluan olla kanssasi joka hetki kun olen hereillä. Olit kuullut kun olin sanonut, että vaikka olen tasa-arvon kannattaja niin kosiminen on miehen työtä. Itkin onnen kyyneleitä ja sormus oli minulle jotakin metallinpalaa suurempaa. No kyllä kai, jos hammasharjallakin oli Merkitys.

Teininä ajattelin, että häät pitää olla isot ja meininki pitää olla suurielkeistä. Iän karttuessa olin tullut aatoksiin, että häiden näyttävyys ei ole tärkeintä vaan se harvinainen asia, kun kaksi ihmistä löytää lämmön tässä kylmässä maailmassa. Kutsuimme läheisemme juhliin sillä peitetarinalla. Olin muka voittanut lahjakortin, jolla saa yksityistilaisuuden raitiovaunussa, joka ajelee pitkin Helsinkiä. Vieraille paljastui matkalla, että olimme juhlimassa häitämme.

Eiku hei anteeksi, blogin lukija, täähän meni nyt ihan väärin. Siis käännekohtahan oli se, että kuulin, että olet varattu. Sori hei. Mites mä nyt tälleen

Klassinen laukku "perinteisen muotoiselle naiselle"

Kiitos mielenkiinnosta laukkuani kohtaan. Sain privaattina kyselyitä, että miten asiassa kävi. Eräs ystävä kirjoitti kymmenen kohdan tekstin, jossa pohdittiin laukun ostamiseen liittyviä asioita: voiko laukkua yhdistellä, kestääkö se aikaa muodin vaihtuessa ja kestääkö se kulutusta. Väri tulee valita huolellisesti, jotta se on helppo yhdistellä. Laukkua voi pyytää katsottavaksi päivänvalossa.

Teksti olisi kelvannut julkaistavaksi lehdessä, niin perusteellista asiaa se on! Kiitos Sinulle, tiedät kyllä kuka olet :-)

Lahjakortin viimeisillä hetkillä kysäisin vielä asiasta tyypiltä, joka on koulutukseltaan psykologian maisteri ja työskentelee terapeuttina. "Mitä olet mieltä tällaisesta laukkuasiasta?" Tiivistettynä hänen vastauksensa oli suunnilleen niin, että onko parempi vain maksaa veroja ja hissutella koko elämä vai hankkia elämyksiä? Jos tämä laukku on minulle elämys, niin voin ihan hyvin ostaa sen. Jos olen huolissani niistä Afrikan nälkää näkevistä lapsista, niin voin lahjoittaa sopivan summan rahaa hyväntekeväisyyteen.

Vielä tarkennuksena, että en ole ostamassa sitä tuhannen euron laukkua, se on jo aivan liian kallis. Enkä myöskään ole ostamassa kallista laukkua kalliuden takia. Kallis makuni ilmenee käytännössä siten, että jollain tavalla tunnistan laadun ja tykästyn (hintaa tietämättä) tavaroihin, jotka ovat laadukkaita ja siksi usein myös hinnakkaampia.

Esimerkki: akkainlehden tilaajalahjana on huivi tai koru, jotka ovat... no juurikin tilaajalahjan näköisiä. Tiedätte varmaan: huolittelematonta, räikeää, itekkin osaisi suunnitella kauniimman. Mitä teen sellaisella? Antakaa mieluummin alennusta siitä lehdestä.

Laukkukaupan myyjä oli niin ystävällinen, että jatkoi lahjakorttini voimassaoloa. The Laukusta on tulossa uusi väri keväällä. Väri on parempi, klassisempi, helpommin yhdisteltävissä vaatteisiin ja asusteisiin. Minut kirjattiin laukkukaupan "puhelinpäiväkirjaan". Eli aion ostaa The Laukun. Odotan sitä saapuvaksi huhti–toukokuussa 2012. Tämähän on kuin Sinkkuelämäässä, kun Samantha odotti Birkiniä.

Nyt en kirjoita enempää, koska mökötän. Mökötän itselleni. Kävin sovittamassa housuja ja sovituskopin peili osoitti kylmäkiskoisen toteavasti, että olen lihonut. Tulin huonolle päälle. Ajattelin, että täytyy lotota, jotta pääsee rasvaimuun. Sitten ajattelin, että ihra-ahteri on kuitenkin vain ihra-ahteri, ei syöpä, MS-tauti eikä ALS.

Sitten tulin siitä pahalle päälle, että olen pahalla päällä vain ihran takia. Joka ei ole syöpä, kuten todettu. En osaa elää tätä elämää.

Kuinka kalliin laukun ihminen saa ostaa?

Sain vuosi sitten lahjakortin erääseen laukkukauppaan. Lahjakortin arvo on 50 euroa. Kyseisen laukkukaupan hintataso on sellainen, että sieltä saa viidelläkympillä avaimenperän.

Eräs laukku on kuluneen vuoden päivät miellyttänyt minua kovasti. Kutsukaamme sitä tässä nimellä The Laukku. The Laukku on kallis. Minulla on kallis maku.

Vaihtoehtoni ovat:
1. Ostan jonkun avaimenperän tai muun sellaisen, jonka saan lahjakortilla.
2. Ostan jonkun hienon laukun (esim. The Laukun) ja maksan loput itse.
3. Jätän lahjakortin käyttämättä.

Jos vetäisin vaihtoehdolla 2, niin kuinka kalliin laukun voi ostaa? Olen käynyt liikkeessä jo ainakin kolme kertaa tuijottelemassa hyllyjä. Viimeeksi eilen. Mietin vaihtoehtoja The Laukun ohelle ja katselin tuotteita. Hyllyssä oli kivannäköinen mustavalkoinen laukku, jossa oli lehmän kylkeä muistuttava pinta. Vasikan nahkaan oli värjätty sellaisia lehmälaikkuja.

- Tämähän on kiva. Minkä hintainen tämä on?
- Se on tuhat euroa.

Tonni käsväskystä on liikaa. Minkä summan saa käsilaukkuun käyttää? Afrikassa lapset näkevät nälkää. Äiti ja isä suuttuisivat, jos kuulisivat minun ostaneen kalliin laukun. Lähipiirissäni on perheitä, joissa lasketaan hankinnat hyvin tarkkaan niukkojen tulojen takia. Eipä itsellänikään kassavirta sisäänpäin ole kehuttava, mutta olen sen verran kapitalistinen paskiainen, että kyllä yleensä järjestän rahat, jos jotakin päätän ostaa.

Kysyin ystävältäni saanko ostaa käsilaukun, jonka hinta on suurempi kuin asuntolainani lyhennys kuukaudessa. Kaverini vastasi, että osta pois, jos kassa kestää. Luottokortteja ja muita maksujärjestelyitähän on. Rahoitus kyllä järjestyy. Kysymyksen ydin on siinä, että voinko ostaa kalliin laukun? Onko se oikein? Onko tähän jokin moraalinen sääntö?

Ei tyyriin eikä hinnakkaan, vaan kalliin.

Ajattelin, että kestäähän se sitten vuosia, laatutuote. Halvemmallakin saisi laatutuotteen. Ei tuo sen enempää kestä. Tämäkään ei siis käynyt perustelusta.

Jos samalla rahalla ostaa viisi kassia, niin onko se parempi vai huonompi? Onko rahan tuhlaaminen pienempi paha kuin luonnonvarojen tuhlaaminen? Mikä on tuhlaamista? Saako tehdä mitä haluaa kun käyttää omia rahojansa omalta tililtä?

Näin eilen kaupan kassalla naisen, jolla sattumalta oli kalliin kaupan kallis laukku (olin juuri hypistellyt samanlaista laukkua kalliissa kaupassa). Hän sulloi kalliiseen laukkuunsa ruokaostokset ja kipsutteli tiehensä. Jotenkin ihailin häntä. Olenko pinnallinen? Vai bränditietoinen?

Viidenkympin avaimenperällä en ainakaan tee mitään. Laukkujakin on ihan riittämiin, kyse ei ole siitä, että omistaisin liian vähän laukkuja. Silti The Laukku on pitänyt minua otteessaan vuoden päivät.

Lahjakortti on enää neljä päivää voimassa. Päätöksiä, päätöksiä.

Lisää terveisiä Habitaresta, pintamateriaaleja

Kävin messuilla uudelleen ja otin lisää kuvia. Kuvien ja tekstien kanssa taas sama juttu, ei kuvankäsittelyä ja tekstit yhdeltä istumalta. Unohdan loputtoman viilaamisen.

Minulla on vaikka ja kuinka paljon blogin aiheita valmiina. Kuviakin on valmiina. En vain saa aikaiseksi tai sitten pidän rimaa niin korkealla, että en saa asioita tehdyksi. Nyt yritän olla ei-vaativa.

Kaakelimaalin värimalleja. Pelkän typerän värin takia ei tarvitse enää ruveta kaakeloimaan. Jos kaakelit ovat muuten kunnossa, niin maalaa ne! Samalla valmistajalla on myös melamiinimaali, joka käy esim. keittiön kaapin oviin. Siis veislift kaakeleille ja kaapinoville.

 

Nörtin laminaattilattia. Hinta vain on suolainen, yli 60 euroa neliöltä. Mutta hienolta näyttää. Luulisin, että laatu on hyvä, koska kestoluokitukseltaan tämä on julkisen tilan lattiamateriaali.

Muistan jo viime Habitaresta tämän lattialaminaatin. Tätä saa muistaakseni kolmessa värissä. Hinta on halvempi, kuin tuon piirilevykuvioisen.

Kraklee-maalilla saa halkeilevan pinnan.

Pehmeältä näyttävä seinä ei olekaan pehmeä. Elementit ovat muovia. Luulis olevan helppo asentaa. Parhaiten pinta tulee esille, kun valaistus on myötäinen. Kuvassa valonlähteet ylhäällä ja alhaalla. Pehmeässä hajavalossa ei varmaan näytä miltään.

Habitare 2011

Terveisiä Habitaresta. Vaativa luonteenlaatuni antaa tällä kertaa periksi ja laitan tänne sekalaisia kuvia, sen enempää ajattelematta, kuvankäsittelyä käyttämättä, suoraan kamerasta. Tekstein, jotka sylki suuhun tuo.

Huomasin ensimmäistä kertaa, että messuilla oli screeni (kuvan yläreunassa), jolle lähetettiin livenä videomateriaalia pitkin halleja. Kameramies ja tyyppi mikrofonin kanssa haastattelivat näytteilleasettajia ja sen sellaista.

Varaava takka. Tuli mieleen Bonk Industries. Hieno, ilahduttava muotoilu. Me like.

Toinen tulisija. Vaikka en mitenkään erityisesti ole tulisijoista kiinnostunut. Liekö tämä sitten kamina vai mikä. Kaunis on. Lasiset luukut ovat hyviä siitä, että ne valaisevat tilaa. Puut pitää laittaa tulipesän takareunaan palamaan, ettei lasi nokeennu. Saa sen noen irti siitä, eipä se katastrofi ole. Mutta puita ei saa kuitenkaan heittää tulipesään siten, että ne kolahtavat takaseinään. Kuuma metalli vääntyy ja ajan mittaan takaseinä hajoaa. Ei kolautella.

En jaksa tarkistaa onko se kamina vai kamiina. En jaksa tarkistaa onko ajan mittaan vai ajanmittaan. Eläköön ei-vaativuus!

Kaunis, virtaviivainen penkki, jossa on kahta puuta. Liekö kahta eri puulajia vai värjättyä. Enpäs jäänyt selvittelemään, kun yritän siirtää vaativuuttani taka-alalle ja tuosta vain noin kirjoittaa blogia.

Oranssi syömäkylmääjä. Pari vuotta sitten näin Helkaman osastolla jääkaapin, jossa oli vaihdettavat värikuoret. Siinäpä vasta hyvä idea!

Saippuakippo poikineen. Jonkin verran käsitöitä taitavana ihmisenä minulle tulee usein ajatus, että en osta, tuollaisen osaan tehdä itsekin. Näin myös näiden saippuatelineiden kohdalla. Ajatus ei siis tietenkään vähennä sitä tosiasiaa, että nämä ovat hienoja ja oivaltavia käsitöitä.

Vaovojen poreamme. Tuo istuin, tai miksi sitä sainoisi, lisää varmasti turvallisuutta. Baby ei luiskahda vedenalle, jos silmä välttää. Tai no vauvan kylvettäminen lienee tehtävä, jossa on oltava vahtimassa herkeämättä. Eihän vauva kylve, vaan se kylvetetään.

Vaaleanpunaisia kiuaskiviä. Ja näin päätän blogimerkintäni, jonka kirjoitin päästämättä liiallista vaativuttani valloilleen. Vapauttavaa!

Testattu: Evolve Multi Action Cream

Kokeilin tällaista kosteusvoidetta kasvoille. Luonnonkosmetiikkaa totta kai. Tuoksu on niin tymäkkä, että lausuntoni tiivistyi näin: kosteusvoide goes Wunder-Baum.

Tuoksu on jopa häiritsevän voimakas. Ja tämä on jo paljon sanottu henkilöltä, joka pitää tuoksuvasta kosmetiikasta. Voide on nyt jumppakassin pohjalla ja sitä käytetään hiljalleen loppuun.

Dr. Hauschka Ruusuvoide on yksi parhaimmista kasvovoiteista, jota olen koskaan kokeillut. Ellei jopa paras. Suosittelen sitä. Jos ei paikkakunnaltasi löydy, niin hyvä tilauspaikka on verkkoapteekki.fi.

Painetun sanan painostava kasautuminen

Tilasin viikonloppuhesarin. Nyt on menossa toinen viikonloppu.

Lukematta:
viime sunnuntai
Kuukausiliite
perjantai
Nyt-liite
lauantai
sunnuntai (tämän päivän lehti)

Infoähky. Voisinko ulkoistaa lehden lukemisen?

Kasaaja

Vuosia sitten eräs sukulainen tarjosi minulle Hesareitaan lomansa ajaksi. "Hienoa. Sivistyn", ajattelin. Lehti käännettiin minulle määräajaksi. Luinko niitä? En. Lehdet vain kasautuivat ja kasautuivat. En ole koskaan ollut aamuihminen, joka heräisi ennen sian pierua (se on vielä aikaisemmin kuin kukon laulu) lukemaan päivän lehteä.

Olin kylläkin luullut, että olisin edes sellainen ihminen, että lukisin päivän lehden kahvitauolla tai töiden/ koulun jälkeen. Mutta ei. Kasailin lehtiä. En lukenut. Lopulta ne olivat aivan kellastuneita. Pölyinen, seepianvärinen kasa oli kulkeutunut jo autotalliin ja aikaa oli vierähtänyt noin kaksi vuotta.

Tunsin, että lehdet on luettava, kun tilaus on kalliilla rahalla maksettu. Heinot, sivistävät asiat odottavat lehden sivuilla lukijaansa. Minua. Pitäisihän ihmisen nyt Hesaria lukea. "Heitä ne jo pois", ystäväni sanoi minulle. Rohkaistuin ja tein työtä käskettyä, vaikka koville se otti.

Pidän Nyt-liitteestä ja Kuukausiliitteestä. Tai ainakin pidin silloin, kun viimeeksi niitä luin. Olen joskus kysellyt Sanomilta, että saisiko pelkät liitteet. Ei saa. Sanoin, että on tuhlausta heittää lehti pois avaamatta sitä ja lukea pelkkä liite. Lehti on kuin hyödytön pakkaus liitteen ympärillä. Argumentointi ei tehonnut tilauspalvelun edustajaan.

Kävelin kaupungin keskustassa Hesarin ständin ohi. Tyttö ständin takaa huuteli osallistumaan arvontaan. Myymämies ei järjestä arvontoja siksi, että on kiva jakaa ihmisille arvonnan palkintoja. Myymämies kerää aina osoitetietoja suoramarkkinointiin tai jotakin muuta. Tässä saatiin uhri (siis minä) pysähtymään hetkeksi, jolloin esiteltiin ohittamaton tarjous. Karkuun juoksevalle uhrille olisi vaikeampi esitellä ohittamatonta tarjousta. Myymämies tietää tämän ja arpoo sen takia muutaman kanariffan matkan ja iLaitteen.

Huomenaamuna kolahtaa tähän talouteen Hesari. Nähtäväksi jää saanko slaagin kolahduksesta, koska en ole tottunut aamuyön painetun sanan painavaan kolahdukseen. Enhän ole sanomalehdenlukijaihmisiä.

Millä aineella puts plank?

Hei, löytyisikö blogin lukijoilta jeesiä? Onko käyttökokemuksia näistä:
- Ecoverin yleispuhdistusaine
- Ole Hyvän yleispesuaine (onko tätä vain hajustamattomana?)
- Urtekramin Uniren
?

Miten lie hinta–laatusuhde näissä? Tuo Uniren taitaa olla todellinen joka paikan pesuaine, kuten nimikin vihjaa. Jonkun tuotetiedon mukaan sillä voi pestä kotia, vaatteita sekä astioita koneessa ja käsin. En olekaan tiennyt. Nyt tiedän, kuten kanamainoksessa aikoinaan todettiin.

Olen ostamassa yleispesuainetta paikkaan, joka on kaukana kunnallistekniikan ulottumattomissa. Biohajoava tiskiaine siellä on jo käytössä. Ecoverin käsitiskiaine on mielestäni huonoa ja saman suuntaisia mielipiteitä olen kuullut myös parilta muultakin. Ei vain tule puhdasta, sori. Ole Hyvän tiskiaine on hyvää kamaa. Pari vinkkiä, jolla tulee varmasti puhdasta:

1. Kuuma vesi.
2. Annostele siten, että vaahtoa on aina veden pinnalla. Lisää tarvittaessa.

Ole hyvä on näköjään uusimassa puhdistusaineitansa. Uusi tiskiaineen tuoksu näyttäisi olevan sitruuna-appelsiini. Varmaankin hyvän tuoksuista.

Käyttökokemukset yllä mainituista tuotteista ovat tervetulleita kommenttien asussa. Kiitos jo etukäteen, arvoisat lukijat!

Olin aikeissa valittaa, että olen niin saamaton, etten saa kirjoitetuksi blogiin mitään. Aiheita on tusinoittain, osassa jo kuvat otettu. En vain saa aikaiseksi. Mutta kas, nytpä kirjoitin tekstin saippuasta. Hyvä minä!

PS: Ole Hyvän tuotteita saa ostaa omaan pulloon. Vähemmän jätettä! Luettelo jälleenmyyjistä valmistajan sivuilla.

Tuutilullaa

Vanhemmat! Varokaa suoraa kontaktia lapsenne kanssa.

Lapsenkeinituskone nyt alle 300 euroa. Vakaa alusta, konepestävät päälliset, monipuoliset keinutussäädöt, 5 ennakkoon tallennettua nukutusohjelmaa, toimii verkkovirralla. Sisäänrakennettu itkuhälytin, jonka vastaanotin latautuu kätevästi keinutuskoneen usb-telakassa. Neutraali beige sopii tytölle ja pojalle. Vuoden takuu.

Ulkolinja: Kitkerä totuus suklaasta

Tallennushärvelit hurisemaan ensi maanantaina TV1 klo 23.20. Tai saa katsoa livenäkin.

Katsoin juuri ensilähetyksen kovalevyltä. Kaakaota, plantaaseja, valehtelijoita ja totuuden puhujia. Onneksi on niitä, jotka kertovat totuuden meille.

Olisin halunnut tietää kuuluvatko Reilun kaupan tuottajat näihin orjaisäntiin.

Dokumentti näyttää kuinka lapsia viedään Norsunluurannikolle orjatyöhön kaakaoplantaaseille. Lue ohjelman koko esittelyteksti Ylen Ulkolinjan sivuilta.

Hyvää...

...yötä.

Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 5/5

Päivä 18

Tuotelupaus: lunastettu

Tuotelupauksen kaksiviikkoinen on nyt ohitettu. Kuvan pikkusormen kynnessä näkyy esimerkki halkeamasta. Nimettömästä on lohjennut lakka pois kynnen kärjestä. (Napsauta kuvaa, niin saat kuvan suuremmaksi.) Näitä halkeamia ja lohkeamia on tässä vaiheessa yhteensä muutama kaikissa kynsissä.

Yksikään kynsi ei katkennut pahasti testin aikana. Vain yksi kynsi katkesi vähän kärjestään. Hommasta selvittiin viilaamalla. Elastinen lakka suojeli kynttä ja kynnet ovat nyt tietenkin pitkät, kun ovat saaneet kasvaa kaksi viikkoa ilman katkeamisia.

Epäilin suuresti koko hybridihommaa surkean rakennekynsikokemukseni takia. Olen positiivisesti yllättynyt. Lakkaus säilyi hyvänä mutta ei virheettömänä. Itselleni en edes harkitse enää rakennekynsiä. Itsepintainen halkeama oli paremmalla mallilla.

Poistaminen onnistuu salongissa tai kotikonsteilla. Lakkaa haudutetaan asetonilla kostutettujen poistokääreiden sisällä noin 10 minuuttia, jonka jälkeen lakka työnnellään hellästi irti appelsiinipuutikulla. Salongista voi ostaa poistokääreitä mukaan kotiin tai ne voi fiksata itse vanulapuista ja foliosta.

Shellac on CND:n tuotemerkki. Myös muita hybridilakkoja on markkinoilla. Mutta ainakin yhden lakan yhteydessä työohjeessa on, että kynttä karhennetaan eli viilataan pohjatyönä ennen lakkausta. Karhennushan tietenkin jää kynteen lakan poiston jälkeenkin.

Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 4/5

Päivä 12

Viikon vanhoissa lakkauksissa rupesi näkymään kulumisen jälkiä. Pari hiusmurtumaa, kun oikein tarkkaan syynäsi kirkkaassa valossa. Muutokset ovat siis aivan pieniä, viivamaisia halkeamia lakassa. Yksi niistä on kohdassa, jossa kynnessä on ollut koko lopputalven itsepintainen, pitkittäinen halkeama, joka halkeaa sitä mukaa pidemmälle, kun kynsi kasvaa. Uskon, että lakkaus tukee kynttä niin, että halkeama ei enää etene ja kynsi pääsee lopulta paranemaan.

Kynsien rasitus ja hoito ovat olleet aika normaalia tasoa testin aikana. Tiskikone on hoitanut suurimman osan tiskistä, mutta patatiski on tietenkin pesty käsin. Lisäksi on ollut pientä puutarhaduunia ja normaaleja kotitöitä ja muuta tavallista elämää. Kynsiä ei ole erityisesti varottu, mutta ei myöskään irrotettu kynsinensä tapetteja tai liotettu pitkiä aikoja saippuavedessä. Kynsinauhoja on työnnelty hellävaraisesti appelsiinipuutikulla. Yöksi on laitettu käsivoidetta (jos on muistettu). Ja pari kertaa kynsinauhaöljyä.

Tummassa lakkauksessa saattaisi olla tässä vaiheessa niin pitkä tyvikasvu, että se häiritsisi. Hybridilakan päälle voi vetää tavallista kynsilakkaa, joten tyvikasvun voi peittää tällä keinolla.

Jatkuu...

Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 3/5

Päivä 5

Tyvikasvua näkyy hieman, mutta näin vaaleassa lakassa se ei ole häiritsevä. Tavallinen kynsilakka kestää minulla noin 2–4 päivää siistinä. Eli tässä vaiheessa pitäisi lakata kynnet kokonaan alusta asti uudestaan tai täytyisi tehdä paikkamaalausta, jolla ostaa pari päivää lisää kestoa. Viidentenä päivänä Shellac on kuin uusi.

Luonnonkosmetiikkaa suosivana ihmisenä tietenkin mietin heti ensimmäiseksi, että mitähän kemikaaleja tässä on. Maahantuoja kertoo, että lakka on hypoallergeeninen eikä se sisällä formaldehydiä, tolueenia tai dibutyyliftalaattia. Tietenkin on myymämies kertoo, mitä myrkkyjä ei ole. Mene ja tiedä mitä tässä kaiken kaikkiaan on.

Hybridilakka poistetaan asetonilla. Onko asetoni vaarallista terveydelle? Wikipedia kertoo, että asetoni ärsyttää silmiä ja hengitysteitä sekä kuivattaa ihoa. Päivittäinen runsas altistus höyryille aiheuttaa tulehduksia suoleen, mahalaukkuun ja hengitysteihin, jatkaa Wikipedia. Suurina pitoisuuksina ja nieltynä aine on tietenkin vaarallista!

Myös asetonitonta kynsilakanpoistoainetta on markkinoilla. Rakennekynnet ja hybridilakka irtoavat kuitenkin vain asetonilla. Pohdinta hybridilakkauksen puolesta: normaali kynsilakka pitäisi uusia noin neljä kertaa useammin hybridiin verrattuna. Joten lakanpoistoainettakin pitäisi käyttää neljä kertaa useammin.

Netistä löytyy hyvä kosmetiikan ainesosien tietokanta, jonka on laatinut Rita Stiens. Uskoisin, että tämä on luotettava sivu, koska myös Pro luonnonkosmetiikka ry viittaa tähän sivuun. INCI on lyhenne sanoista international nomenclature of cosmetic ingredients. Haku kertoo asetonin olevan "satisfactory" elikkäs tyydyttävä.

Otin kaapistani asetonittomia kynsilakan poistolappuja ja tarkistin ainesosat. Lapuissa oli asetonin kanssa saman luokituksen saaneita aineita ja yksi huonomman luokituksen saanut aine:  Butoxyethanol = deficient elikkäs puutteellinen. Tästä voimme päätellä, että tuotteen maininta "ilman asetonia" ei tarkoita samaa, kuin että ilman epäilyttäviä kemikaaleja.

Tämä ainesosien haku on käytettävyydeltään aivan kamala. Olen hakenut sieltä monta kertaa tietoa, mutta en saa ikinä sitä toimimaan ekalla yrittämällä. Aina pitää funtsailla, että mihin pitikään mennä etusivulta ja mitä piti painaa ja miten kirjoittaa aine. Olisi käytettävyysinsinöörillä töitä. Vapaata sanahakua tai luetteloa ei ole, tai en ainakaan löytänyt. Homma toimii siten, että syöttää hakukenttään ainesosan englanninkielisestä nimestä kolme ensimmäistä kirjainta.

esim. asetoni = acetone = ace

Jatkuu...

Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 2/5

Päivä 3

Hybridikynsilakka tarkoittaa tuotetta, jonka ominaisuudet ovat yhdistelmä kynsilakasta ja rakennekynnestä. Kynttä ei karhenneta. Lakan poistamisen jälkeen kynsi ei ole aivan romuna, kuten rakennekynnen poistamisen jälkeen on.

Lähtötilanteeni: kynsien pituus on ihan ok. Lakka ei tahdo pysyä kynsissä. Minulle on kaksi kertaa tehty rakennekynnet geelimateriaalilla. Kummallakaan kerralla ne eivät pysyneet normaalia kynsilakkaa pidempään. Tosin ensimmäisessä tekijässä saattoi olla kokemattomuuden vikaa. Jälkimmäinen kynnentekijä antoi kynsilleen pysyvyystakuun, mutta yhteydenpito katkesi, eikä takuukorjausta ikinä sovittu. En sitten jaksanut jankuttaa asiasta. Päättelin, että minulle eivät rakennekynnet sovi.

Shellac-lakkoja ei myydä kuluttajamyyntiin, joten on suunnistettava salonkiin. Homma etenee näin: aluslakka, 2 kerrosta värilakkaa ja päällyslakka. Jokainen lakkakerros kovetetaan rakennekynsien tekemisestä tutulla uv-valolla. Valaisinta kutsutaan muotonsa vuoksi leikkisästi uuniksi. Uv-valolla kovetettu lakka on heti kova, joten perinteistä "en voi tehdä mitään, olen juuri lakannut kynnet" -show'ta ei ole lainkaan.

Jatkuu...

Mukaansatempaava hybridikynsilakkajännitysnäytelmä, osa 1/5

Päivä 1

CND julkaisi markkinoiden ensimmäisen hybridikynsilakan reilu vuosi sitten. Kiinnostuin asiasta jo silloin. Tuotelupaus on huima: Shellac-hybridikynsilakka pysyy kynsissä kaksi viikkoa. Uskoako tuota? Päätin kokeilla.

Hybridilakka tarkoittaa sitä, että se on tavallisen kynsilakan ja ultraviolettivalolla kovetettavan rakennekynnen välimuoto. Kynttä ei karhenneta ennen lakkausta. Lakkauksen saa pois kotioloissa tai salongissa.

Vähän valitusta heti kärkeen. En ollut tyytyväinen lakkauksen tehneen henkilön taitoihin. Hän viilasi kynttä edestakaisella liikkeellä, ei osannut vastata mitä eroa on solariumin ja lakkauksessa käytettävän uv-lampun valolla, ranskalaisen lakkauksen valkoiset osat eivät olleet tasaiset ja ne olivat tehty paksulla lakkakerroksella. Itse tekisin paremman ranskalaisen lakkauksen.

Ylimääräistä lakkaa kynnen alla.

Lisäksi kynnen alla oli ylimääräistä lakkaa klimpeissä. Valkoista raitaa ei muka voinut laittaa tuon toisen lakan alle, vaikka oikeasti tälle ei ole mitään estettä. Noin muutaman asian mainitakseni. Taidanpa kokeilla seuraavaksi jotakin muuta salonkia, jos jatkossa otan hybridilakkauksen kynsiini.

Sivupalkissa on kysely kynsien lakkaamisesta, johon voi vastata 1.9. 11saakka. Myös kommentit ovat tervetulleita!

Jatkuu...

Töllövinkki: Verta, hikeä & luksusta

Hyvä ohjelma huomenna. Myös Areenassa.

Jalokivet, nahkamerkkikengät, erikoiskahvit, kulta ja elektroniikka ovat luksusta, mutta länsimaissa yhä yleisempiä. Mistä nämä ylelliset tuotteet tulevat ja miten ne valmistetaan? Minne elektroniikkajätteemme menevät?
Lähde: Yle

Safiireja käsittelevässä osassa brittinuoret vietiin jalokivikaivokselle raatamaan mustien miesten joukkoon. Päiväpalkka on surkea ja työ raskasta. Raha ei kuitenkaan jää niiden käteen, jotka tekevät raskaimman työn. Huominen osa on sarjan toinen osa ja siinä käsitellään nahkatuotteita.

YLE TV2 keskiviikkoisin 1.-29.6.11 kello 19.20. Uusinta lauantaisin.

Wrapsack, mahtava säkki!

Ruohonjuuri mainosti loppuviikosta kankaista, uudelleenkäytettävää lahjapussia. Ampaisin heti kylille ja ostin itselleni yhden pussukan. "Wrapsackin Track-a-Sack on uudelleenkäytettävä, kierrätettävä vaihtoehto lahjapapereille", kertoo maahantuoja Cocoi Oy. Wrapsack on keksitty vuonna 2001.

M-kokoinen Wrapsack.

Lahjapakkausten kierrättämisessä ei ole mitään uutta. Meidän sukumme antaa lahjoja kierrätetyissä papereissa. Vitsailemme usein siitä, että montakohan eri nimeä yhdestä paperista löytyy. Myös lahjanarut kerätään talteen. Mummilla ja isoäidillä oli käytössään narupussit, joihin kaikki narut säilöttiin siisteillä kiepeillä. Lahjapaperit rullattiin talteen. Nämä perinteet ovat siirtyneet äidiltä tyttärelle ja nämä systeemit ovat minullakin käytössä nykyään. Olen narupussistani ja paperirullistani ylpeä, koska näin ovat suvun naiset minulle esimerkillänsä opettaneet.

No onko tässä tuotteessa nyt sitten jotakin uutta? Kyllä, koodin avulla lahjapussin matkaa voi seurata netissä. Aivan mahtavaa! Odotan, että pääsen kokeilemaan. Pussille voi ilmeisesti antaa myös nimen. Ajattelin, että kehittäisin liikkeellelaskemilleni pusseille jonkun "kennelnimen", heh. Nyt jotkut lahjontajuhlat jostakin!

Toivon, että tällaiset innovaatiot havahduttavat kuluttajat huomaamaan, että aika monessa asiassa voi ajatella ekologisuutta ja jätteiden vähentämistä. Jotkut saattavat ajatella, että ekologisuus ei omalla kohdalla kannata, koska joku jossakin saastuttaa kuitenkin ja omat ponnistelut ovat vain hyttysen pissa valtameressä. Tässä asiassa olen optimisti ja uskon, että omilla teoillani on merkitystä. Minä en ole joku jossakin, vaan minä olen minä ja tässä. Minä kierrätän.

Lisätietoa ja hintaesimerkkejä maahantuojan sivulta. 

Tässä juutuuppivideo säkistä ja sen seuraamisesta netissä (englanniksi):