Eilisessä Kuningaskuluttajassa puhuttiin Planin ja Automatian yhteistyökampanjasta, jossa Otto-automaatilla on mahdollista lahjoittaa rahaa kehitysmaiden tyttöjen auttamiseen. Kamppis on voimassa huhtikuun ajan.
Kunkussa kerrottiin, että kamppis on saanut äänekästä negatiivista palautetta. Jotkut kokevat sekavaksi "haluatko lahjoittaa" kysymykseen vastaamisen. Jotkut ovat sitä mieltä, että tässä huijataan rahaa. Keskustelupalstalla joku kertoo mummostaan, joka menetti euron kehitysmaan tytölle, rahaa jäi tilille 19 euroa, jota ei saanut automaatista ulos ja mummo oli nälässä koko viikonlopun, kun sillä eurolla piti ostaa makaronipussi. Uskottava tarina?
Planin sivuilla on kuva Otto-automaatin näkymästä, jolla rahaa nostava henkilö valitsee haluaako lahjoittaa. Mielestäni tuo on aika selkeän näköinen. Puhun tietenkin tietokoneajan kasvattina, sellainen kun olen. Ymmärrän, että jos ei lue tekstejä tai jos painelee nappuloita vanhasta tottumuksesta, niin tahaton lahjoittaminen harmittaa. Saisinko sanoa, että ihminen (vanhus tai nuorempi) on aikamoisessa vaarassa tässä yhteiskunnassa, jos painelee nappuloita lukematta tekstejä.
Automatian edustaja kertoi, että maksupalvelulaki velvoittaa erittelyä ruudulle. Siis että pelkät "kyllä" ja "ei" painikkeet eivät riitä. Vahingossa lahjoitetut rahat saa takaisin ottamalla yhteyttä joko omaan pankkiin tai Automatiaan. Kirjoita muistiin vahinkolahjoituksen aika ja paikka.
Mielipiteitä?
3 kommenttia:
Lähinnä tuli mieleen, että täytyypä varoittaa kielipuolta miestäni :D Ja sitten tuli mieleen tarina: eräs hieno hetki opiskelijapäiviltä, kun automaatti olikin epäkunnossa ja imaisi korttini antamatta rahaa. Tuli melkein itku, kun viikonloppu oli edessä eikä ollut ruokaa kaapissa. Varoitin risasta automaatista jonon seuraavaa, joka oli huolissaan rahattomuudestani ja päätti lahjoittaa kukkarostaan 50 mk toivottaen hyvää viikonloppua.
No nyt se loppui http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/04/1310780/otto-automaattien-kohukampanja-keskeytettiin
Kävelin hetikohta tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen automaatin ohi. Siinä oli kolme eläkeikäistä ihmistä. Kysyin erittäin kohteliaalla ja ystävällisellä tavalla, että ovathan he tietoisia, että siellä on käynnissä keräys.
Joukon miespuolinen tuli naamani eteen kertomaan kovalla äänellä, hyvin aggressiivisesti ja hyökkäävästi, että aina kaikille veteraaneillekin kerätään rahaa, eikä se raha mene ikinä perille.
Jatkoin edelleen kohteliaasti ja sanoin, että en ota kantaa siihen, pitääkö lahjoittaa vai ei, mutta olkaa tarkkana mitä siellä automaatin ruudulla lukee.
Yritin vaan auttaa, mutta palkaksi sain pahan mielen. Vieläkin korpee. Perkele.
Lähetä kommentti