Suomi TV:n budjetti pieneni kolmannekseen, maine kasvoi

Varoitus: teksti sisältää voimakkaita mielipiteitä, jotka voivat olla haitallisia niille, jotka ovat eri mieltä.

Hei SuomiTV, kiva että kokeilette televisiokanavan pitämistä. Minäkin olen kokeillut kaikkia kivoja, uusia jutskia. Jotkut jutut ovat vähän vaikeita, eivätkä ne heti suju.

Kuulin, miten ala-arvoisesti kohtelitte työntekijöitänne yt-neuvotteluissa. Uhkailitte työntekijöitä. Yrititte salata koko neuvottelut, ei muka olisi kotonakaan saanut kertoa. Valitsitte neuvotteluihin viisi työntekijää. Kolme irtisanottiin, kaksi otti loparit. Oliko siellä edes mitään aitoa neuvottelemista? Yhteistoimintamenettelyn aito tarkoitus on neuvotella asioista yhteisymmärryksessä, KVG.

Uutisissanne ette näytä järkyttäviä uutiskuvia, koska haluatte olla niin hyviä ihmisiä. Maailma on mikä on. Kauheudet eivät muutu kivoiksi jutuiksi, jos niistä näytetään kivoja uutiskuvia. Jos haluatte parantaa maailmaa, aloittakaa omasta yhtiöstänne.

Pitäkää kanavanne. Minä en teitä katso. Panen lapsilukon kanavanne kohdalle, etten edes vahingossakaan kanavasurffaa ohjelmiinne.

Lähde: Suomen Journalistiliiton julkaisema Journalisti-lehti:
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2010/19/artikkelit/suomitv-uhkaili-tyontekijoitaan-/

Töllövinkki: Myytti palmuöljystä TV1 tänään 22.45

Ennakkotietojen mukaan mielenkiintoinen jakso. Ensilähetys oli jo keskiviikkona, nyt huomasin ohjelmatiedot ja kiinnostuin aiheesta.

YLEn ohjelmaopas kertoo: Teollisuusmaissa uskotaan biopolttoaineisiin. Palmuöljyviljelmiä raivataan sademetsiin, monen heimon ja uhanalaisen eliölajin asuinseuduille. Samalla ruoan hinta kallistuu, eikä paikallisilla ole varaa edes riisiin.

Ulkolinja: Myytti palmuöljystä TV1 tänään 22.45

Öljyä päin naamaa

Dannén Seba-e. Dannén
konseptin mukaisesti ihoa
hoidetaan ottaen
huomioon sen yksilöllinen
biokemia.

Talvipakkasten ja kuivan sisäilman koetteleman ihon kosteuttaminen on joskus mission impossible. Kylppärin kaapista on kaivettu hätiin kaikki purtilot ja kaupoilta haettu lisää. Mikään ei tunnu auttavan.

Kuulostaako tutulta? Apu on lähellä. Tässä oivat tuotteet talvi-ihon suojaamiseen ja kosteuttamiseen. Strategia: puhtaalle iholle ensin suihkaisu, sitten öljyä. Suihkeella annetaan iholle kosteutta ja öljyllä saadaan se pysymään ihossa.

Danné-sarjan Seba-e:ssä on öljyjä ja E-vitamiinia. Seba-e:n pariksi sopii saman sarjan Herb & Mineral Mist -suihke. Dannén tuotteiden tehoaineet imitoivat ihon omaa kemiaa.

Weledan Almond Soothing Facial Oil -öljyn pariksi sopii esimerkiksi Dr. Hauschkan suihkutettava kasvovesi, joka on myös luonnonkosmetiikkaa.

Jos käytät kosteus- ja meikkivoidetta, on järjestys tämä: suihke, kosteusvoide, öljy, meikkivoide.

Weledan Almond Soothing

Facial Oil. Öljyn ainesosat

ovat yksinkertaisuudessaan tässä:

manteliöljy, luumunkiviöljy ja

oratuomen kukkauute.

Kosmetiikkasarjoja yhdistävät tuotteiden kehittelyn takana olevat ajatukset. Sarjat pyrkivät tukemaan ihon omia toimintoja ja tasapainoa. Dannén tehoaineet ovat kasvipohjaisia. Weleda ja Dr. Hauschka ovat luonnonkosmetiikkaa.

Kuiviin käsiin tehoaa myös sama öljystrategia; ensin kosteusvoide ja sitten pari tippaa öljyä.

Kuvat: maahantuojat.

Aikuinen talvehtii tylsästi

Lasten ja koirien mielestä ensilumi ja talvi ovat ihania. Kieriskellään lumessa, säntäillään pitkin & poikin, kaivetaan lunta, syödään lunta.

Olemme kaikki olleet lapsia. Jotakin on tapahtunut tässä välillä. Nähdessään ensilumen aikuinen ajattelee: pitää etsiä pitkät kalsarit, lohkolämmittimen johto ja taas on tukka lätässä pipon alla.

Aatamin aikuinen hedelmä

Ensimmäinen Lidlissä näkemäni luomutuote ikinä. Kaupat tuli heti. Hinta: 2,99. Lääkäri pysyy loitolla kahdeksan päivää. Tehoaako myös valelääkäreihin?

Bloggaamisesta on hyötyä kotitöissä. Jouduin pyyhkimään tuon pöydän.
 

Romanikerjäläiset pääsevät joululomalle kotiin

Helsingin kaupunki antoi Kalasataman leirissä asuneille romaneille laivalippuja ja bensarahaa. Lähes kaikki noin 40 leiriläistä ottivat rahat vastaan. Ehdoksi on asetettu, että maasta on poistuttava viikonlopun aikana.

Matkamusiikiksi sopii Radio Milleniumin Romanialainen kerjäläinen:

http://www.youtube.com/watch?v=9nWbKxCa2mg

Hei, onko siellä alla joku? Nyt pääsisi kotiin.

Ifolor Mac Designer, hauska tutustua

Tämä on Macintosh-myönteinen blogi, siispä kirjoitan ensikosketuksesta uuteen kuvakirjaohjelmaan.

Ifolor on julkaissut Designer-ohjelmastaan myös Mac-version. Järjestelmävaatimukset ovat Mac OS X 10.6 (=Snow Leopard) tai sitä uudempi. Ohjelma on maksuton ja sen voi ladata Ifolorin sivuilta.

Suomalaisen työn liitto
on myöntänyt Ifolorille
Avainlipun.

Aikaisemmat kuvakirjakokemukseni ovat iPhoto ´08, versio 7.1.5. Mitä Ifolor Mac Designer tarjoaa Mac-käyttäjille? Onko tämä kelpo vaihtoehto iPhoton kuvakirjalle? Ifolorin kautta kuvakirjojen tilaaminen houkuttelee edullisempien hintojen ja suomalaisuuden takia.

Kirjan tekeminen ei ole hätähousun hommaa. Kuvien asettelu, muokkaus, sivupohjien valinta ja tekstien kirjoittaminen vie aikaa. Jo pelkkä kuvakirjaan tulevien kuvien valinta on hidasta runsauden tulvan keskellä. Digikameroiden aikakaudella kuvaajat ovat huomanneet kuvien paljouden vitsauksen:

Ongelma ennen: ei jaksettu laittaa kuvia albumiin. Ongelma nykyään: kuvia on miljoonasti enemmän. Järjestely, arkistointi, hutilaukausten poistaminen...

(Onko hätähousun vastakohta malttihousu?) Malttihousu aloittaa ottamalla varmuuskopion ja päivittämällä käyttöjärjestelmän vaadittuun Lumileopardiin. Siihen menee tovi. Ohjelmalisenssiä ei tietenkään luettu. Hyväksyn, hyväksyn.

Ensivaikutelma on tutunnäköinen. Painikkeet ja toiminnot löytyvät melko lailla samoista paikoista, kuin iPhotosta. Ruudulle aukeaa heti ohjeet, jotka ovat näppärästi kuvakirjan muodossa. Ohjekirjan punainen nuoli osoittaa kohtaa, josta ohje kertoo. Joissain kohdin vaikuttaa siltä, että ohjeet olisivat jostakin toisesta ohjelmasta: ohjeissa puhutaan layoutista, vaikka todennäköisesti tarkoitetaan sivupohjia. Ohjeet puhuvat kätkentänappulasta, painike sanoo olevansa näkyvä alue. Mutta ei välitetä pienistä, tätä ohjelmaa on odotettu.

Ensimmäinen todellinen ihmetyksen aihe oli se, miten kuvat tuodaan ohjelmaan. Ohje-valikosta ei löytynyt apua. En löytänyt valikoista tuo-toimintoa. Raahasin kirjaan tarkoitetut kuvat sisältävän kansion sivupalkin kuvat/ folders -kohtaan. Kuvat eivät kuitenkaan tulleet näkyviin, vaikka kansio tuli.

Etsin neuvoja ensin Apple-foorumilta ja sitten hakukoneella laajemmalti. Ei löytynyt apua. En jaksanut enää pähkäillä. Kuvat olivat näkyvillä kansiossa, kun seuraavan kerran avasin ohjelman. Ohjelman uudelleenkäynnistys taisi auttaa? Kuvakirjan kokoaminen voi alkaa.

Stay tuned, aiheesta luvassa lisää tekstejä blogiin.

Kuvien tuonti ohjelmaan.

Tekstiiliraportti

Olen selannut blogeja. Ilmeisesti asiaan kuuluu raportoida omista tekstiileistään.

Tässä sukat, jotka minulla olivat eilen jalassa.

Tässä sukat, jotka olivat yöllä jalassa.

Ensimmäinen teksti

Tabula rasa ja aloittamisen vaikeus.

Täydellisyydentavoittelija perustaa blogia. Mistä sinne sitten kirjoittaisi? Keksiikö mitään kiinnostavaa? Tai siis muiden mielestä kiinnostavaa. Tuleeko kirjoitusvirheitä, kuitenkin tulee. Pitkään on jo ajatusta kypsytelty. Iltaisin ei tule uni silmään. Päivisin tulee mieleen aiheita, joista voisi kirjoittaa. Osaanko?

Jos laittaa blogiin mainospaikan, pidetäänkö ahneena? Giant Robot -yhtye on vastannut tähän kysymykseen:

Do you wanna make more money?

Yes we all do.

Jos mainoksia olisi, mitä niissä mainostettaisiin? Entäpä tietoturva. Menevätkö tietoni johonkin ihme paikkaan? Joku jossakin toisella puolella maailmaa pääsee katsomaan lomakuviani hakkeroiduttuaan koneelleni.

Voiko perustaa blogin, jos ei itse lue mitään blogia? Pitääkö blogin teema määritellä, mitä teksteissään haluaa sanoa? Jos ei tiedä, mitä haluaa sanoa? Jos joku kirjoittaa ikävän kommentin. Entä jos kommentit rupeavat elämään omaa elämäänsä, taistelu, juupas eipäs juupas eipäs.

Pitääkö olla aina positiivinen? Saako haukkua esim. julkkiksia tai televisio-ohjelmia? Ihmisiähän ne julkkiksetkin ovat. Myös turhat julkkikset. Ja kuka määrittelee turhuuden. Mitä tapahtuu, jos teksteissään sohaisee muurahaispesiä; jätevesikiistaa, kirkon homokeskustelua, Koreoiden välejä (alkaako siellä oikeasti sota?), Irlannin pankkisektorin tukemista tai Musiikkitalon budjettia?

Tämä teksti ei vastaa näihin kysymyksiin.

Miten niin blogin perustaminen on helppoa?

Do you wanna be more happy?

Yes we all do.
Do you wanna get more credit?

Yes we all do.
Do you wanna know where you're headed?
What? I thought I knew?

Lainatut laulun sanat Giant Robot -yhtyeen kappaleesta Urban International.

Ensimmäisessä tekstissä on uskallettu käyttää kursivointia. Mutta ei kuvia, ettei mene pröystäilyksi.