Lisää terveisiä Habitaresta, pintamateriaaleja

Kävin messuilla uudelleen ja otin lisää kuvia. Kuvien ja tekstien kanssa taas sama juttu, ei kuvankäsittelyä ja tekstit yhdeltä istumalta. Unohdan loputtoman viilaamisen.

Minulla on vaikka ja kuinka paljon blogin aiheita valmiina. Kuviakin on valmiina. En vain saa aikaiseksi tai sitten pidän rimaa niin korkealla, että en saa asioita tehdyksi. Nyt yritän olla ei-vaativa.

Kaakelimaalin värimalleja. Pelkän typerän värin takia ei tarvitse enää ruveta kaakeloimaan. Jos kaakelit ovat muuten kunnossa, niin maalaa ne! Samalla valmistajalla on myös melamiinimaali, joka käy esim. keittiön kaapin oviin. Siis veislift kaakeleille ja kaapinoville.

 

Nörtin laminaattilattia. Hinta vain on suolainen, yli 60 euroa neliöltä. Mutta hienolta näyttää. Luulisin, että laatu on hyvä, koska kestoluokitukseltaan tämä on julkisen tilan lattiamateriaali.

Muistan jo viime Habitaresta tämän lattialaminaatin. Tätä saa muistaakseni kolmessa värissä. Hinta on halvempi, kuin tuon piirilevykuvioisen.

Kraklee-maalilla saa halkeilevan pinnan.

Pehmeältä näyttävä seinä ei olekaan pehmeä. Elementit ovat muovia. Luulis olevan helppo asentaa. Parhaiten pinta tulee esille, kun valaistus on myötäinen. Kuvassa valonlähteet ylhäällä ja alhaalla. Pehmeässä hajavalossa ei varmaan näytä miltään.

Habitare 2011

Terveisiä Habitaresta. Vaativa luonteenlaatuni antaa tällä kertaa periksi ja laitan tänne sekalaisia kuvia, sen enempää ajattelematta, kuvankäsittelyä käyttämättä, suoraan kamerasta. Tekstein, jotka sylki suuhun tuo.

Huomasin ensimmäistä kertaa, että messuilla oli screeni (kuvan yläreunassa), jolle lähetettiin livenä videomateriaalia pitkin halleja. Kameramies ja tyyppi mikrofonin kanssa haastattelivat näytteilleasettajia ja sen sellaista.

Varaava takka. Tuli mieleen Bonk Industries. Hieno, ilahduttava muotoilu. Me like.

Toinen tulisija. Vaikka en mitenkään erityisesti ole tulisijoista kiinnostunut. Liekö tämä sitten kamina vai mikä. Kaunis on. Lasiset luukut ovat hyviä siitä, että ne valaisevat tilaa. Puut pitää laittaa tulipesän takareunaan palamaan, ettei lasi nokeennu. Saa sen noen irti siitä, eipä se katastrofi ole. Mutta puita ei saa kuitenkaan heittää tulipesään siten, että ne kolahtavat takaseinään. Kuuma metalli vääntyy ja ajan mittaan takaseinä hajoaa. Ei kolautella.

En jaksa tarkistaa onko se kamina vai kamiina. En jaksa tarkistaa onko ajan mittaan vai ajanmittaan. Eläköön ei-vaativuus!

Kaunis, virtaviivainen penkki, jossa on kahta puuta. Liekö kahta eri puulajia vai värjättyä. Enpäs jäänyt selvittelemään, kun yritän siirtää vaativuuttani taka-alalle ja tuosta vain noin kirjoittaa blogia.

Oranssi syömäkylmääjä. Pari vuotta sitten näin Helkaman osastolla jääkaapin, jossa oli vaihdettavat värikuoret. Siinäpä vasta hyvä idea!

Saippuakippo poikineen. Jonkin verran käsitöitä taitavana ihmisenä minulle tulee usein ajatus, että en osta, tuollaisen osaan tehdä itsekin. Näin myös näiden saippuatelineiden kohdalla. Ajatus ei siis tietenkään vähennä sitä tosiasiaa, että nämä ovat hienoja ja oivaltavia käsitöitä.

Vaovojen poreamme. Tuo istuin, tai miksi sitä sainoisi, lisää varmasti turvallisuutta. Baby ei luiskahda vedenalle, jos silmä välttää. Tai no vauvan kylvettäminen lienee tehtävä, jossa on oltava vahtimassa herkeämättä. Eihän vauva kylve, vaan se kylvetetään.

Vaaleanpunaisia kiuaskiviä. Ja näin päätän blogimerkintäni, jonka kirjoitin päästämättä liiallista vaativuttani valloilleen. Vapauttavaa!

Testattu: Evolve Multi Action Cream

Kokeilin tällaista kosteusvoidetta kasvoille. Luonnonkosmetiikkaa totta kai. Tuoksu on niin tymäkkä, että lausuntoni tiivistyi näin: kosteusvoide goes Wunder-Baum.

Tuoksu on jopa häiritsevän voimakas. Ja tämä on jo paljon sanottu henkilöltä, joka pitää tuoksuvasta kosmetiikasta. Voide on nyt jumppakassin pohjalla ja sitä käytetään hiljalleen loppuun.

Dr. Hauschka Ruusuvoide on yksi parhaimmista kasvovoiteista, jota olen koskaan kokeillut. Ellei jopa paras. Suosittelen sitä. Jos ei paikkakunnaltasi löydy, niin hyvä tilauspaikka on verkkoapteekki.fi.

Painetun sanan painostava kasautuminen

Tilasin viikonloppuhesarin. Nyt on menossa toinen viikonloppu.

Lukematta:
viime sunnuntai
Kuukausiliite
perjantai
Nyt-liite
lauantai
sunnuntai (tämän päivän lehti)

Infoähky. Voisinko ulkoistaa lehden lukemisen?

Kasaaja

Vuosia sitten eräs sukulainen tarjosi minulle Hesareitaan lomansa ajaksi. "Hienoa. Sivistyn", ajattelin. Lehti käännettiin minulle määräajaksi. Luinko niitä? En. Lehdet vain kasautuivat ja kasautuivat. En ole koskaan ollut aamuihminen, joka heräisi ennen sian pierua (se on vielä aikaisemmin kuin kukon laulu) lukemaan päivän lehteä.

Olin kylläkin luullut, että olisin edes sellainen ihminen, että lukisin päivän lehden kahvitauolla tai töiden/ koulun jälkeen. Mutta ei. Kasailin lehtiä. En lukenut. Lopulta ne olivat aivan kellastuneita. Pölyinen, seepianvärinen kasa oli kulkeutunut jo autotalliin ja aikaa oli vierähtänyt noin kaksi vuotta.

Tunsin, että lehdet on luettava, kun tilaus on kalliilla rahalla maksettu. Heinot, sivistävät asiat odottavat lehden sivuilla lukijaansa. Minua. Pitäisihän ihmisen nyt Hesaria lukea. "Heitä ne jo pois", ystäväni sanoi minulle. Rohkaistuin ja tein työtä käskettyä, vaikka koville se otti.

Pidän Nyt-liitteestä ja Kuukausiliitteestä. Tai ainakin pidin silloin, kun viimeeksi niitä luin. Olen joskus kysellyt Sanomilta, että saisiko pelkät liitteet. Ei saa. Sanoin, että on tuhlausta heittää lehti pois avaamatta sitä ja lukea pelkkä liite. Lehti on kuin hyödytön pakkaus liitteen ympärillä. Argumentointi ei tehonnut tilauspalvelun edustajaan.

Kävelin kaupungin keskustassa Hesarin ständin ohi. Tyttö ständin takaa huuteli osallistumaan arvontaan. Myymämies ei järjestä arvontoja siksi, että on kiva jakaa ihmisille arvonnan palkintoja. Myymämies kerää aina osoitetietoja suoramarkkinointiin tai jotakin muuta. Tässä saatiin uhri (siis minä) pysähtymään hetkeksi, jolloin esiteltiin ohittamaton tarjous. Karkuun juoksevalle uhrille olisi vaikeampi esitellä ohittamatonta tarjousta. Myymämies tietää tämän ja arpoo sen takia muutaman kanariffan matkan ja iLaitteen.

Huomenaamuna kolahtaa tähän talouteen Hesari. Nähtäväksi jää saanko slaagin kolahduksesta, koska en ole tottunut aamuyön painetun sanan painavaan kolahdukseen. Enhän ole sanomalehdenlukijaihmisiä.