Stockan kellon alla

Odottelin ystävääni Stockan kellon alla. Tuossa paikassa, joka on tapaamispaikkojen grand old lady. Vieressä seisoi kaksi henkilöä, joilla oli SPR:n keräyslippaat. Toinen näytti japanilaiselta.

- Menevätkö rahat Japaniin?
- Kyllä.
Samalla huomaan, että kerääjien univormuissa on kissan kokoiset Japanin liput.
- Jaa, tuostahan sen olisin voinut päätellä.

Annoin keräykseen 4,50. Heh, omituinen summa. Otin vain joitakin kolikoita lompakosta ja tuo summa siitä tuli. Mitähän minun pienellä summallani siinä hävityksessä saa. No, ehkä jotakin.

Kohta paikalle saapui joukko japanilaisia nuoria. Ehkä opiskelijoita. Olin tunnistavinani kiitokset japaniksi ja toinen SPR:n kerääjistä vastaili joukkiolle japaniksi. Miltähän heistä tuntui, kun kotimaassa on hätä?

Haluan suunniteltua kestämistä!

Toimii kuin junan vessa. Miksi se toimii niin hyvin? Koska sen halutaan toimivan. Vanhat matkapuhelimet kestivät ja kestivät. Nykyiset eivät. Ennen kodinkoneet kestivät 20 vuotta. Eivät enää.

Miksi tavarat eivät kestä? Ylen Ykkösdokumentti Hehkulamppuhuijaus vastaa tähän kysymykseen. En ollut ennen kuullut termiä suunniteltu vanheneminen. Tulostin lakkaa toimimasta suunnitellusti. Tavarat tehdään huonoiksi, jotta ostaisimme kokoajan lisää.

Kehittyneiden maiden – siis meidän – elektroniikkaromua viedään kehitysmaihin. Jätteen vienti on kiellettyä, mutta lasti tullataan näppärästi käytettynä tavarana. Ohjelmassa on kuvaa Ghanasta, jossa meikäläisten tietsikoita on kaadettu konttilasteittain kaatopaikalle. Siinä oli ennen joki. Ei ole enää. On valkoisen miehen iTietokone.

Ohjelmaa katsoessani tuli mieleeni, että minunkin uusin matkapuhelimeni vaihdettiin kerran takuuaikana. Siis puhelin vaihdettiin kokonaan. Ei korjattu.

Jos et nähnyt ohjelmaa, pidä kiirettä! Ohjelma on vielä kaksi päivää nähtävissä Yle Areenassa  http://areena.yle.fi/video/1300049115642

Uusi ranneke, uusi ilme

Ostin vanhaan kellooni uuden rannekkeen. Edellinen ranneke oli musta, kolmirivinen niittiranneke. Se oli tekonahkaa ja aika räjähtäneen näköinen. Pinta oli kulunut pois ja ompelulangat repsottivat. Nyt kello on siisti ja täysin uudistunut. Utelin myyjältä tulevista kellotrendeistä. Leveät rannekkeet jatkavat.

JK Jos jollakulla löytyy Swatch Pop -kellojen rannekkeita tai itse kelloja, niin saa tarjota. Ranneke hajalla, eikä varaosia enää oikein löydy.

Hei hei vanha jumppapaikka

Kävin eilen näillä näkymin viimeistä kertaa vanhalla joogasalilla. Vai onko se nyt joogakoulu vai mikä. Siis paikka, jossa olen viime aikoina käynyt ohjatussa liikunnassa. Paikka oli taas ruuhkainen ja pukuhuoneessa oli pylly vasten pyllyä. Hikistä pyllyä. Ahtaat käytävät ja asuinhuoneistoon mitoitettu ilmanvaihto.

Minua ihmetyttää paikan tapa pitää hedelmäpussirullaa tarjolla märkien jumppatekstiileiden pakkaamiseen kotimatkalle. Yritän ottaa mahdollisimman vähän käyttöön uusia muovipusseja. Silti kaapit ovat täynnä muovipusseja.

Anekdootti. Yhdessä aikaisemmassa työpaikassani olin ihan erilainen persoona ja työntekijä, kuin muut ryhmän jäsenet. Meillä oli aivan erilaiset arvomaailmat. Saavutin heistä yhden kanssa konsensuksen muovikassiasiasta. Hänkään ei ottanut koskaan kaupassa muovikassia. Perusteet vain olivat erilaiset: hän ei ottanut kassia, koska se maksaa ja minä en ottanut kassia, koska se lisää jätteen määrää.

Takaisin aiheeseen. Jumppakeskus. Pukuhuonetilaa on niin, että kaikuu. Erityisesti odotan, että pääsen vauhtiin saliohjelmani kanssa. Kuntosaliohjelma tallennetaan avaimenperän näköiseen muistikorttiin, joka tökätään kuntosalilaitteeseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Henkilökunnan ja muiden asiakkaiden kanssa ihmettelimme asiaa yli tunnin. Uusi sali ja uudet vermeet. Ehkä se tästä.

Tilaa.

Vaivaa

Työasiat vaivaavat big time. Flunssa antaa välillä löysiä, sitten taas kiristää siimaa. Japani on rikki, mutta minulle on läheisempi oma elämäni. En ole halunnut katsoa uutisia, en tiedä mitä siellä tarkalleen tapahtuu. Ahdistaa kaikki kuoleminen ja tuho. Ydinvoimala vuotaa ja tuuli kääntyy. En halua lisää tietoa.

Läheisten terveys huolettaa. Yritän uskoa omaan jaksamiseeni. Yritän uskoa, että paremmat ajat koittavat. Armahdin itseni laihdutuskuurista, en vain jaksa. Ainakaan flunssan aikana.

Kivaakin on tulossa. Parvekkeella ruukkutulppaanista pilkistää jo vähän keltaista. Pääsen pian uuteen jumppakeskukseen. Lumet sulaa ja kesä saa. Postimyynnin alelaarin tuotteet ovat matkalla, tulevat ehkä vielä tällä viikolla. Puolentoista viikon päässä häämöttää pieni matka, jossa on tiedossa ruokaa, juomaa, hyvää seuraa ja rentoutumista.

No kai se tästä.

Mahtisaalis Hesyn kirpparilta

Kävin männäviikolla Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kirpparilla Itä-Pakilassa. Aivan mahtava saalis!

Ostoskassiin kertyi seuraavaa:

- Kolme kukkaruukun aluslautasta. Hyviä, korkearaunaisia aluslautasia kannattaa aina olla pari varalla.
- Hiusten multimuotoilija. Hitsiläinen, kiharranko vai suoristanko? Voi mitä frisyyreitä tiedossa! Olen menossa myöhemmin tässä kuussa erään liiton juhliin. Kreppitukka järjestöjyrien ihmeteltäväksi?
- Jääkaappimagneetti, jossa sanotaan: "Moni ihminen on ruokaillut tässä keittiössä ja sen jälkeen jatkanut normaalia tervettä elämää".
- Ja hömm... mikähän tuon piirustusmallinuken virallinen nimi on? Oli mikä oli. Sellaisia on jo kaksi normaalinkokoista, nyt heille tämä pienikokoinen seuraksi. Iloinen perhetapahtuma Nivelnukkien perheessä.
- Savage Gardenin ja Alanis Morrisetten levyt.
- Kangaskassi, koska olin lähtenyt soitellen sotaan, eikä ollut tarpeeksi isoa kassia mukana.

Kaikki tämä yhteensä 6 euroa. Ei ole hinnalla pilattu! Nyt vaan testaamaan toimivatko levyt ja multimuotoilija. Muotoilija on käyttämättömän näköinen, joten luulisi toimivan.

Myynnistä saatavavilla tuloilla ostetaan ruokaa, hiekkaa ja eläinlääkäriä löytöeläimille. Kirpparin lisäksi rakennuksessa on hoidettavia eläimiä (ainakin kissoja näkyi) sekä eläinsuojelupuoti. Puodissa on myytävänä mm. kierrätettyjä lemmikkieläintarvikkeita. Uusiakin tulee joskus lahjoituksena esimerkiksi eläinkaupoilta.

Pallohullun alelaari. Pallot 20 senttiä kappaleelta.

Kunkku on kingi

Kuningaskuluttaja on mitä mahtavin ohjelma. Kahdessa viimeisessä jaksossa on ollut hienoja aiheita. Kunpa pääsisin itse tekemään tuollaista ohjelmaa.

Yle Areenasta voi katsella ohjelmia ja (ainakin osa) jutuista löytyy ohjelman kotisivulta.

Erityisen kiinnostavia aiheita viimettäisissä ohjelmissa olivat jutut nimeltä ekovaatteiden etsintä tuottaa haasteita, luomuruokaa kotiovelle ja uudet akkuparistot tunnetaan heikosti. Myös syömäkelpoisen ruoan roskikseen heittämistä käsiteltiin.

Minulla on tuossa odottamassa Aitoa ruokaa ja Suomalaiset marjat -kirjat, joista ajattelin kirjoittaa tänne. Enpä ole vielä ehtinyt. Huomaan ilokseni, että ehdin kirjoittaa tuosta Foodspill-jutusta jo ensimmäisessä aallossa. Nuo mainitut kirjat ja niihin liittyvät aatokset lisäaineista ja Suomen supermarjoista eivät ehtineet ensimmäiseen aaltoon. Tarttis ehkä lukea ne kirjat ja sitten kirjoitella mielipiteitään. Ehkä sitten viidenteen aaltoon. Tai kahdeksanteen (ylisruorittaja yrittää ottaa rennosti).

Marjakirjasta on Marjiksen kirjablogissa juttua. Sieltähän minä tuon kirjan keksinkin. Bloggaus on ilmaista? Ei ole, kun tulee ostaneeksi muiden löytämiä kivoja juttuja! :-)

Haluan mauttomuutta

Purentakisko maistuu pahalle. Otin välipuhelun kiskon valmistaneeseen labraan. Akryylista valmistetusta kiskosta irtoava maku on kuulemma ihan normaali ilmiö. Lupasivat, että maku häviää noin kuukauden käytössä. Kisko on päivisin vedellä täytetyssä purkissa, tämän pitäisi vielä vauhdittaa mauttomuutta.

Kysyin sekä hammaslääkäriltä että labran tyypiltä, että irtoaako kiskosta jotakin elimistöön. Kummatkin vastasivat, että ei. Kuitenkin tuosta irtoaa makua, joten jotakin molekyylejä siitä irtoaa. Toivottavasti ei mitään terveydelle vaarallista kuitenkaan. Minusta on tullut kemikaali- ja lisäainetietoinen.

Kisko istuu suuhun hyvin. Suu ei pysy kunnolla kiinni yöllä. Kuola valuu. Pitänee kysyä neuvoja tähän kontrollikäynnillä.

Päänsäryt ovat helpottaneet. Sattumaa vai kiskon ansiota?